Tutustu opiskelijaan: Minerva Juolahti
”Installaatio instituution sisällä, esityksellinen ele installaation sisällä.” Näin Minerva Juolahti kuvailee tulevan opinnäytetyönsä taiteellista osiota ☐☐☐. Teos on koettavissa Kätilöopiston tiloissa 1.-5.6. Lisäksi hän kertoo lumbung Radio -kokonaisuudesta, jota on koordinoimassa yhdessä Station of Commons -kollektiivin kanssa documenta fifteen-näyttelyssä Saksan Kasselissa.
Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun?
Olen Helsingistä kotoisin oleva kuvataiteilija sekä esitysten tekijä ja viimeistelen tällä hetkellä opintojani esitystaiteen ja -teorian maisteriohjelmassa (LAPS) Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Päädyin koululle monien sivujuonteiden ja -polkujen kautta, mutta ehkä oikeastaan olen palannut sinne mistä aloitin: lapsena toiveammattejani olivat arkkitehti ja näyttelijä. Vaikka lopulta en päätynyt tekemään kumpaakaan, nykyisissä opinnoissani tavallaan yhdistyy molemmat. Tällä hetkellä työskentelyssäni keskeisisiä elementtejä ovat keho, tila, ääni ja teksti.
Mikä tekee Teatterikorkeakoulusta ainutlaatuisen ympäristön oppimiselle, opiskelulle ja taiteen tekemiselle?
Olen iloinen ja kiitollinen siitä, miten Teatterikorkeakoulussa olen itselleni mielekkäällä tavalla pystynyt yhdistämään taiteen tekemisen ja teoreettisen lähestymistavan. Olen kokenut koulun ilmapiirin sekä koulun henkilökunnan, että opiskelijakollegoiden taholta kannustavaksi ja omaa taiteellista kehitystä tukevaksi, mutta samalla ajattelua ja totuttuja kaavoja haastavaksi. Taiteen opinnot eivät aina ole kevyitä tai helppoja, niissä ollaan usein elämän keskeisten kysymysten äärellä ja tekemisissä vahvasti oman kokemuksen kanssa. Tästä huolimatta ja ehkä juuri siksi, taiteen opinnot voivat tarjota paljon mahdollisuuksia avata ajattelua ja oppia.
Mikä motivoi ja innosti sinua taiteellisessa opinnäytetyössäsi ☐☐☐?
Minulle taide on tapa järjestää kokemaani sekä keino tallettaa tunteita, sulkea ja avata prosesseja. Taiteellisessa opinnäytetyössäni ☐☐☐ lähestyn kehon suhdetta tilaan äänen ja erilaisten rakenteiden kautta. Teokseni materiaalina ovat toimineet toisaalta hyvin henkilökohtainen kokemukseni erilaisista kehollisista tilan kokemuksista, toisaalta teoksellani pyrin lähestymään jaettua tilaa, yhdistävää kokemuksen tilaa.
Miten lähdit suunnittelemaan teosta?
Teoksessani keskeisessä asemassa on tila, rakennus, johon teos sijoittuu. Teokseni tapahtuu Kumpulassa sijaitsevan nykyään tyhjillään olevan entisen Kätilöopiston sisällä. Tila on oikeastaan teoksen keskeisin esiintyjä, suuri talo keskellä laaksoa, monelle tärkeä ja rakas, mutta myös vaikea ja raskaskin, intensiivisten kokemusten ja tunteiden tihentymä. Tila on yhteinen, jaettu, ei kenenkään ja samalla kaikkien.
Oma suhteeni Kätilöopistoon on monessa suhteessa henkilökohtainen. Olen syntynyt rakennuksen sisällä, vetänyt ensimmäistä kertaa ilmaa keuhkoihini. Kun olin muutaman kuukauden ikäinen perheeni muutti asumaan Kätilöopiston viereen. Kun aloitin koulun, luokkahuoneeni sijaitsi rakennuksen pohjakerroksessa. Ensimmäinen taidenäyttely, johon osallistuin, järjestettiin rakennuksen portaikossa. Teokseni ☐☐☐ kanssa palaan näihin ensimmäisiin kertoihin: ensimmäiseen hengitykseen, ensimmäiseen kokemukseeni lukevana toimijana, ensimmäiseen kokemukseeni taiteen julkisesta esittämisestä.
Mitä haluat kertoa tällä produktiolla?
Haluan teoksillani luoda tiloja pysähtymiselle, kuuntelulle, levolle ja läsnäololle. Haluan siirtää, siirtyä, nähdä uudelleen ja toisaalta olla kohdistamatta katsetta mihinkään, päästää irti ratkaisemisen vaatimuksesta.
Miten näet taiteen, taiteilijoiden ja taiteen ammattilaisten roolin yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa?
Ajattelen, että luovuus ja taiteilijuus ovat jotain jaettua ja yhteistä, että taiteilijuus on kaikkien jakamaa. Ennen opintojani Teatterikorkeakoululla opiskelin muun muassa folkloristiikkaa Helsingin yliopistossa ja noihin opintoihin minua ajoi etenkin kiinnostus ymmärtää luovuus ja taide laajemmassa mielessä kuin vain länsimaisen taidekaanonin kontekstissa. Tästä ajattelusta huolimatta huomaan ajautuneeni lopulta opiskelemaan taidetta hyvin korkeakulttuurisesta näkökulmasta. Näen, että tämä ristiriita läpäisee taiteen yleisemminkin, taide toisaalta sulkee sisäänsä ja ulos, luo rajoja, toisaalta koen että sillä on silti mahdollisuus luoda radikaaleja jaettuja horisontaalisuuksia.
Saksan Kasselissa järjestetään documenta fifteen -näyttely 18.6.-25.9. Olet mukana koordinoimassa näyttelyn osana olevaa lumbung Radio -kokonaisuutta. Mukana ovat myös Kuvataideakatemian alumni Gregoire Rousseau sekä Eddie Choo Wen Yi, joka opiskelee parhaillaan Kuvataideakatemiassa. Kerro lumbung Radio -kokonaisuudesta. Mikä siinä on olennaista ja ajankohtaista?
lumbung Radio luo on maailmanlaajuinen erilaisia radio- ja audiopraktiikoita yhdistävä internet-radio, jota koordinoimme yhdessä Station of Commons -kollektiivin kanssa. Radio muodostaa ikään kuin documenta fifteen -näyttelyn jaetun ääneen pohjaavan yhteisen tilan. Sen konsepti on kehitetty yhteistyössä tämän vuoden documentan taiteellisesta johdosta vastaavan indonesialaisen ruangrupa-taiteilijaryhmän kanssa. Radiotyöryhmän alkuperäisjäseniä ovat Uniartsin alumni ja Station of Commons -kollektiivin toinen perustajajäsen Grégoire Rousseau, Malene Saalmann & Gözde Filinta documentasta, Ayşe Güleç näyttelyn taiteellisesta tiimistä ja Reza Afisina ruangrupa-ryhmästä. Radiotyöryhmä on sittemmin kasvanut eri puolilta maapalloa kotoisin olevilla jäsenillä ja kokoontuu edelleen joka keskiviikko videoyhteyden välityksellä. Viimeisimpänä vahvistuksena radiotyöryhmään on liittynyt Eddie Choo Wen Yi, joka työskentelee radiossa osana korkeakouluharjoitteluaan documentassa.
Keskeistä radiossa on sen yhteisöllinen ja verkostollinen toimintatapa, joka perustuu ruangrupa-ryhmän käyttämään indonesialaista yhteisöllistä riisilatoa tarkoittavaan lumbung-käsitteeseen. lumbung viittaa resurssien yhteisölliseen ja tasapuoliseen jakamiseen ja siitä myös radion nimi juontaa juurensa. Mielestäni kiinnostavaa tämän vuoden documentassa on se, miten se luo maailmanlaajuisia yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä erilaisten paikallisuuksien välille. Vaikka näyttely tuo pieneen saksalaiseen Kasselin kaupunkiin paljon erilaisia kollektiiveja ja taiteilijoita ympäri maailmaa, on myös ollut hauskaa huomata, miten moni paikallinen ihminen ja yhteisö on jollain tavalla mukana näyttelyssä.
Radio on jo aloittanut toimintansa ja se on käynnissä ympäri vuorokauden ainakin documenta fifteen -näyttelyn loppuun asti. Radion sisältö koostuu radioiden sekä taiteen tekijöiden tuottamasta äänellisestä sisällöstä: musiikista, äänitaiteesta, haastatteluista, esitysten live-taltioinneista jne. Yhteistyötahoina ovat muun muassa RURUradio Indonesiasta, Waza-keskus Kongon demokraattisesta tasavallasta, Radio Tropiezo Meksikosta, Freies Radio Kassel Saksasta, sekä Mille Plateaux -levy-yhtiö Itävallasta ja Saksasta. Suomesta yhteistyössä ovat mukana muun muassa Samuli Tanner ja Heta Bilaletdin, MYÖS DJ -kollektiivi, sekä Fugitive radio ja yhteistyötahoja on tulossa vielä lisää. Kiilan Äänipäiviltä Suomesta sekä Kosovon Prizrenistä yhdessä Fjolla Hoxhan kanssa on tarkoitus tehdä jaksot Station of Sounds -podcastia.
Kerro Station of Commons -kollektiivista ja työskentelystänne sen kanssa.
Station of Commons on yhteisöllinen taiteellinen aloite, joka tutkii jaetun tilan luomisen mahdollisuuksia digitaalisessa todellisuudessa ja suurten monikansallisten yhtiöiden ulkopuolella. Koska keskeistä omalle työskentelylleni on ääni, muodostaa ääni myös keskeisen kiinnostuksenkohteeni Station of Commons -kollektiivin yhteydessä. Olen kiinnostunut siitä, miten ääni voi muodostaa yhteistä tilaa myös digitaalisessa, miten äänen voi ymmärtää vapaana radikaalina, jaettuna, ihmisten välillä olevana. Minun lisäkseni Station of Commons -kollektiiviin kuuluu jo edellä mainitsemani Grégoire Rousseau sekä Alain Ryckelynck, Constantinos Miltiadis ja Juan Gomez.
Kuvaile tulevaa työskentelyänne Kasselissa viidellä sanalla.
Yhteistyö, jakaminen, verkostollisuus, sattuma, inspiraatio.
Suosittele jotain taide-elämystä!
Voisin suositella mitä tahansa NoMad Housen ja Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön ohjelmistosta. Molempia ohjelmistoja on kuratoimassa yksi tai useampi entinen ja juuri valmistuva LAPS-ohjelman opiskelija, ja ne antavat mahtavan näkökulman siihen, mitä esitys voi olla ja millaisia maailmoja sen kautta voi avautua!