Tero Nauha: Sivistysyliopisto ja markkinatalouden vaatimukset sopivat huonosti yhteen

Taidekoulutuksen rahoitusta tulisi ajatella uusiksi ja se vaatisi siltojen rakentamista kriittiseen talousajatteluun, sanoo LAPS-koulutusohjelman professori Tero Nauha.

Kuvassa henkilö Tero Nauha
Aapo Huhta

”Yritysmaailmasta tulevien toimintamallien soveltaminen taidekoulutukseen aiheuttaa hirveää päänsärkyä”, LAPS-koulutusohjelman professori Tero Nauha kertoo.

Taidekoulutukseen sovelletaan malleja, joissa taiteelliselle toiminnalle pyritään löytämään mittareita. Rahoitus on esimerkiksi sidottu julkaistujen artikkelien tai valmistuvien opiskelijoiden lukumäärään.

”Taiteen pedagogiikkaan tuottavuutta mittaavat mallit sopivat huonosti, sillä taiteen itseisarvo ei ole rahallinen.”

Liian iso riski

Markkinatalouden vaatimukset ja sivistysyliopiston idea ovat korkeakouluissa jatkuvassa ristiriidassa. Yrittäjyyteen kannustaminen ja apurahahakemusten täyttämiset ovat taideopiskelijoiden arkipäivää opintojen alusta asti.

Riskinottoa vaativat taideteokset jäävät ehkä tekemättä, koska niiden rahallisen arvon mittaaminen on niin työlästä, että näihin teoksiin panostamisen riski nähdään liian suurena. Nauhan mielestä yhteiskunnan taholta ei tule sellaista viestiä, että taiteilijat tekisivät itsessään merkittävää työtä.

”Käytännössä on mahdotonta ottaa riskejä, jos apurahahakemuksissa tulee perustella, mitä taiteilijan hanke tuottaa. Taidekentän tulisi luoda yhteyksiä kriittiseen talousajatteluun. Se mahdollistaisi taidekoulutuksen rahoituksen miettimisen uusiksi niin, että rahoitus tukisi opiskelijoiden elämää, eikä tekisi siitä niin haastavaa ja rikkonaista kuin se tällä hetkellä on.”

Rahoitusmarkkinoiden narratiivit vaikuttavat taideoppilaitoksiin

Miten tämä silta sitten rakennettaisiin?

Nauhan vetämä hanke “Financialization of Art education, Practice and Research” tutkii globaaliinfinansoitumiseen liittyviä narratiiveja, jotka vaikuttavat sosiaaliseen todellisuuteen ja kulttuuriseen tietotalouteen oppilaitosten sisällä.

Taideyliopisto isännöi tänä vuonna taidekasvatuksen ELIA-konferenssia, jossa eurooppalaisten taidekorkeakoulujen edustajat kokoontuvat vuosittain yhteen jakamaan ajatuksia taidekentän ajankohtaisista teemoista.Nauha pitää tilaisuudessa esityksen, jossa hän avaa finansoitumisen vaikutuksia taidekorkeakoulutukseen ja alan tutkimukseen.

Finansoituminen tarkoittaa rahoitusmarkkinoiden vallan ja merkityksen kasvamista yhteiskunnassa. Rahoitusmarkkinoiden mekanismit, mallit ja narratiivit ovat levinneet talouden ulkopuolisille alueille, kuten sosiaalisiin suhteisiin ja päätöksentekoon. Koulutusta on alettu tarkastella sijoittamisen näkökulmasta.

Enemmän itsemääräämisoikeutta taiteen tekemiseen

Finansoitumisen käsite on peräisin kriittisestä taloustieteestä. Siitä alettiin puhua 2000-luvun alussa, kun opiskelijoista tuli investointeja.

”Finansoitumisen yksi tulos on se, että ajatellaan yhä enemmän, miltä asiat näyttävät ulospäin ja mikä niiden statusarvo on. Kun opiskelija näkee itsensä sijoituksena, aiheuttaa se tiettyjä paineita vastata tuottavuutta edellyttäviin odotuksiin.”

Nauhan työssä professorina tämä näkyy siten, että hänen on haettava ulkopuolista rahoitusta, kirjoitettava artikkeleita ja luvattava, että opiskelijat valmistuvat ajallaan.

”Ulkopuolisen rahoituksen hakemisen koen mielekkäänä, mutta yleensä ei ole kenenkään etu, että opiskelija valmistuu kauhealla kiireellä.”

Taiteen opiskelussa esimerkiksi 1970–1980-luvuilla oli enemmän tilaa kokeilla ja ottaa rohkeitakin riskejä. Ilman näitä elementtejä taiteen kenttä kapenee. Toisaalta 1970-luvun laman runtelemassa Suomessa rahoitus oli ylipäänsä hyvin niukkaa ja rajallista.

”Taiteen tekemisessä oli enemmän itsemääräämisoikeutta. Ei tarvinnut koko ajan ajatella sitä, kuinka myyn jotain ominaisuuttani jollekin”, Nauha sanoo.

Eniten Nauhaa kiehtoo se, mikä taloudessa ja taiteessa on yhteistä. Molemmat rakentavat narratiiveja ja katsovat tulevaisuuteen näiden kertomusten valossa. Ekonomisti Mariana Mazzucato purkaa talouden narratiiveja, joita markkinatalous myy ainoana oikeana totuutena. Näistä narratiiveista Nauhakin on kiinnostunut.

Taiteeseen suuntautuvassa keskustelussa taloutta ei tulisi nähdä yksioikoisesti pahana asiana. Taloutta, omistajuutta ja rahaa voi tarkastella useasta, kriittisestäkin näkökulmasta. Taiteen ja kriittisen talousajattelun välille tulisi saada rakennettua siltoja, keskusteluyhteys.

”Talous- ja taidepuolen kriittinen ajattelu tulisi saada kulkemaan ristiin. Taloudellisia käsitteitä voi purkaa, mutta se ei ole kovin helppoa, eikä sitä voi tehdä yksin.”

Tätä siltaa Nauhan tutkimushanke pyrkii osaltaan rakentamaan.

Teksti: Susanna Bono

Tero Nauhan sessio otsikolla ”The effects of financialization to art education, research, and practice: Risk, volatility, and the unknown unknowns” pidetään torstaina 24.11. klo 14.30–16.00 ELIA-konferenssissa Taideyliopiston Sörnäisten kampuksella.

Katso Nauhan esittelyvideo ELIA-konferenssille aiheesta (englanniksi).