Tanssitaiteen opiskelija: Minuun vaikutti tosi paljon se, että tämän koulutuksen on käynyt minua ennen muutamat katutanssijat

Johan Högsten haki Taideyliopistoon opiskelemaan teknisten tanssitaitojen sijaan taiteilijaksi. Lue Högstenin haastattelu.

Kuvaaja: Petri Summanen

Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?

Olen Johan Högsten, tällä hetkellä 20-vuotias tanssinopiskelija. Aloitin katutanssiharrastuksen 9-vuotiaana ja opettelin sitä pitkään tanssikouluissa ja olin mukana erilaisissa treeni- ja kilpailuryhmissä. Lukiossa sain ensimmäisen kerran kosketuspintaa näyttämötaiteeseen, nykytanssiin ja balettiin. Hain Taideyliopistoon jo kesken lukion, mutta en päässyt sisään. Ovet aukenivat toisella yrittämällä.

Minulle oli alusta asti selvää, että Taideyliopistossa tehdään paljon kaikkea muuta kuin sitä, mitä osaan. Tulin opiskelemaan tänne ennemminkin taiteilijuutta kuin teknisiä tanssitaitoja. Minuun vaikutti tosi paljon se, että tämän koulutuksen on käynyt minua ennen muutamat katutanssijat, jotka ovat olleet minulle isoja inspiraation lähteitä täällä Suomessa.

Millainen on tyypillinen opiskelupäiväsi?

Meillä on päivä jaettuna yleensä kahteen osaan. Ensin on aamutunnit, joissa tehdään jotain liikkeellistä, kuten opetellaan tanssitekniikoita tai vastaavaa. Iltapäivisin on erilaisia kursseja vaikkapa taidehistoriasta tai viestinnästä, tai sitten on työpajoja, joissa keskitytään tarkemmin johonkin yksittäiseen tanssitaiteen osa-alueeseen, kuten improvisaatioon tai kompositioon.

Välillä on intensiivisempiä produktiovaiheita, jolloin ei ole aamutunteja, vaan työstämme ainoastaan yhtä teosta tai demoa. Mutta muuten päivät ovat yleensä jaettu kahteen.

Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?

Koulutus on hyvin intensiivistä ja päivät ovat pitkiä. Opiskelussa tutkitaan paljon omaa kehoa ja sitä, miltä liike tuntuu. Koska tanssi lähtee omasta kehosta, niin sitä on myös jatkuvasti työstettävä. Välillä on tosi rankkaa, että pitää olla niin tiiviisti itsensä ja oman kehonsa kanssa. Sitä ei kuitenkaan oikein pysty ulkoistamaan.

Mikä on opiskelussa parasta?

Parasta on se, että saan olla niiden asioiden parissa, jotka kiinnostavat minua. Olen myös nauttinut yhteistyöstä muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Kun pääsee puhumaan siitä, miten esimerkiksi valo- tai äänisuunnittelija, dramaturgi tai ohjaaja katsoo taidetta vähän eri näkökulmasta kuin itse, niin siitä oppii todella paljon. Sellaista opetusta toivoisin jopa lisää.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kursseja tai projekteja opintojen aikana?

Erityisesti minulle ovat jääneet mieleen yleisesti taidetta käsittelevät kurssit, kuten taidefilosofian johdatuskurssi tai taide muutosvoimana -kurssi. Koronan takia mieleen on jäänyt myös kontakti-improvisaatiokurssi, koska siellä sai vihdoin olla fyysisessä kontaktissa toisten kanssa, mikä tuntui hyvältä sen jälkeen, kun oli joutunut pitkään miettimään turvavälejä ja muuta.

Millainen oli pääsykokeesi?

Pääsykokeet olivat tosi erilaiset ensimmäisellä ja toisella hakukerralla, koska jälkimmäisessä ne olivat kokonaan etänä. Silloin kun hain ensimmäisen kerran ja pääsykokeet olivat livenä, paikalla oli kaikki muutkin hakijat. Etäkokeissa ei muodostu minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaisia muut hakijat ovat. Siinä sai tavallaan paremmin keskityttyä omaan suoritukseen, mutta toisaalta se myös lisäsi sellaista odottelujännitystä ja epävarmuutta.

Miten valmistauduit pääsykokeeseen?

Tanssitaiteen pääsykokeet ovat vain joka toinen vuosi, mikä luo omanlaistaan painetta. Yritin tietysti parhaani ja panostin kaikkiin tehtäviin aika paljon. Mutta en koe, että olisin erityisesti treenannut tai psyykannut itseäni ennen pääsykokeita. Niistähän ei voi koskaan tietää, mitä ne pitävät sisällään. Sen takia luotin siihen, että riittää jos vain teen parhaani ja ilmaisen kiinnostukseni ja motivaationi.