Tämän päivän kansanmuusikko on monipuolinen säveltävä perinnesoittaja

Soittamalla havainnoiden nykypäivän kansanmuusikko voi keskustella menneisyyden taitajien kanssa.

Pauliina Syrjälä

Kansanmuusikko, kantelisti Pauliina Syrjälä on tarkastellut tohtorintutkinnossaan kansanmuusikkouden olemusta oman taiteellisen työskentelynsä kautta. Hän ammensi inspiraatiota niin arkistonauhoilta kuin rautakaupastakin. Syrjälän tohtorintutkinto Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen – Kansanmuusikko säveltävänä perinnesoittajana tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa lauantaina 21. maaliskuuta 2020.

”Syvällinen perinteen tunteminen luo tämän päivän akateemisesti koulutetulle kansanmuusikolle pohjan uuden musiikin luomiselle”, Syrjälä toteaa. 

Syrjälän suurin mielenkiinnon kohde on jo vuosien ajan ollut 1800-luvulta peräisin oleva kantelemalli, jonka hän on nimennyt Jooseppi Pohjolan kanteleeksi. Perinteisesti tätä kanteletta soitettiin puutikkua apuna käyttäen. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kukoistanut soittotapa, niin sanottu tikkusoitto, lähes katosi, mutta elää nyt uutta nousukautta. Syrjälä innostui tikkusoiton rouheasta äänimaailmasta. Hänen tohtorintutkintoonsa sisältyneet viisi konserttia sisälsivät sävellyksiä Jooseppi Pohjolan kanteleelle, kokeellista improvisaatiota ja sukelluksen soittimen perinteeseen. Vuosien saatossa hän löysi oman, improvisaatioon perustuvan ja soitinlähtöisen säveltämisen tapansa. Tutkimuksessaan Syrjälä reflektoi ja havainnollistaa tätä menetelmää, jonka hän nimesi improsäveltämiseksi soittamalla.

”Tikkusoiton perinnettä tutkiessani tärkein menetelmä on ollut soittamalla havainnoiminen. Tämä perustuu siihen, että tarkasti kuuntelemalla ja arkistotallenteen mukana soittamalla voidaan selvittää, miten arkistonauhalla musisoiva pelimanni on toteuttanut soittamansa musiikin.”

Kanteletta voi soittaa vaikka maalipensselillä

Syrjälä yhdistää säveltämiseen myös uusien kokeellisten soittotekniikoiden kehittämisen ja on etsinyt uusia soittovälineitä esimerkiksi rautakaupoista. Mukaan on tarttunut muun muassa erilaisia maalipensseleitä, joiden avulla kanteletta voi soittaa lyömäsoittimen tapaan.

”Soittamalla havainnoinnin avulla tämän päivän kansanmuusikko voi soittaa yhdessä menneisyyden pelimannin kanssa. Koen, että tämä syventää ja lähentää nykysoittajan suhdetta perinteeseen.”

Syrjälä tarkastelee myös kansanmuusikkouden olemusta yleisellä tasolla, sillä aihepiiristä on kirjoitettu vasta vähän. Kansanmusiikin ominaispiirteiksi Syrjälä nostaa tekijöiden persoonallisen kädenjäljen ja luovuuden, joilla on kansanmusiikkipedagogiikassa vahva itseisarvonsa.

”Kansanmusiikin piirissä jokainen saa säveltää ja olla luova omalla tavallaan. Yksi kentän vahvuuksista on se, että kukin muusikko saa kehittää oman persoonallisen ilmaisun tapansa”, toteaa Syrjälä. Hänen mukaansa kansanmuusikoilla olisi paljon annettavaa musiikin opetukseen laajemminkin. Heiltä löytyy monipuolista osaamista liittyen esimerkiksi säveltämisen opettamiseen ja luovuuteen kannustamiseen.

Katso Syrjälän viidennen tutkintokonsertin ”Pohjolan äänet” taltiointi UniartsTV:ssä

Lisätietoja

Pauliina Syrjälä, pauliina.syrjala@uniarts.fi

Pauliina Syrjälän tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus 
21.3.2020 klo 12 Musiikkitalo, Black Box

Taiteellisen tohtorintutkinnon otsikko:  
Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen – Kansanmuusikko säveltävänä perinnesoittajana 
 
Tutkielman tarkastajat: FT Risto Blomster ja MuT Maari Kallberg
Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: FT Heikki Uimonen (pj), FT Pekka Jalkanen, MuT Sinikka Kontio, FT Heikki Laitinen, MuT Anna-Kaisa Liedes ja FT Hannu Saha
Tarkastustilaisuuden valvoja: Professori, MuT Kristiina Ilmonen 
 
MuTri-tohtorikoulu, taiteilijakoulutus