Opiskelijan ja ammattilaisen kummisuhde on kollegiaalista dialogia ja ystävyyttä
Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen opiskelijat voivat valita itselleen näyttelijäkummin, joka seuraa ja tukee opiskelijan taiteellista kehitystä ja kasvua. Jokainen kummisuhde muotoutuu omannäköisekseen. Opiskelija Veeti Vekolan ja hänen kumminsa Wenla Reimaluodon mukaan tärkeää on toisen läsnäolo.
Keitä olette?
Olen Veeti Vekola. Alun perin kotoisin Seinäjoelta, mutta päätynyt Tampereen kautta Helsinkiin. Olen toisen vuoden näyttelijäntaiteen opiskelija ja pääsin Teatterikorkeakouluun sisään vuonna 2021.
Minä olen Wenla Reimaluoto, kasvanut Helsingissä. Aloitin opinnot Teatterikorkeakoulussa vuonna 2016 ja valmistuin 2021 eli samana vuonna, kun Veeti pääsi kouluun.
Miten päädyitte kummipariksi ja mikä vaikutti kummin valintaan?
Veeti: Minun ja Wenlan tarina lähtee pääsykokeista liikkeelle, missä Wenla oli vastaparini improvisaatiotehtävässä. Tehtävä tuntui hyvältä alulta kummisuhteelle, sillä siinä oltiin häpeän ytimessä. Koululla törmäilimme satunnaisesti, kunnes pitkän keskustelutuokion jälkeen pyysin Wenlaa kummikseni. Se tuntui luonnolliselta jatkeelta. Minulle kummivalinnoissa on tärkeää, että henkilökemiat kohtaavat, sillä se heijastuu taiteelliseen tekemiseen.
Wenla: Usein kummiksi pyydetään näyttelijää, jonka tapa käsitellä taidetta on samankaltainen tai joka on vaikuttanut opiskelijan ammatilliseen polkuun. Kummiksi pääseminen on iso kunnia, sillä on hienoa olla osa opiskelijan taiteellista kasvua.
Mikä kummitoiminnassa on teille tärkeää?
Veeti: Se, että joku hahmottaa henkilökohtaista oppimistasi sekä kasvun kaartasi. Kummin kanssa dialogi on tasavertaista sekä kollegiaalista ja meidän tapauksessamme myös ystävältä ystävälle. Näissä hommissa nähdyksi ja kuuluksi tulemisen tila saattaa olla pieni. On ihanaa, että kummi tulee katsomaan esityksiäni ja on minun puolellani.
Wenla: Kummitoiminta muovautuu sen mukaan, mitä kummi ja opiskelija keskenään sopivat. Me sovimme katsovamme toistemme esityksiä ja keskustelevamme niihin liittyvistä teemoista. Läsnäolo on tärkeää ja se, että toista tuetaan. Esitysten näkeminen on jännittävää kummille sekä opiskelijalle. Kummi haluaa oppilaan parasta. Ihanaa on myös se, että suhteestamme on muodostumassa ystävyyssuhde muussakin kuin ammatillisessa mielessä.
Mitä olette oppineet toisiltanne?
Veeti: Kummisuhteet pohjautuvat usein ihailuun. Kuten aiemmin mainitsin, dialogi on tasavertaista, mutta ihailu voi värittää keskustelua. Me jaamme samaa suhtautumista taiteeseen sekä tekemiseen ja Wenlan kanssa voimme puhua opinnoissa pinnalla olevista asioista. Konkreettisesti olen oppinut Wenlalta myös kameratyöstä.
Wenla: Meitä yhdistävä tekijä on se, että olemme käyneet saman koulutuksen. Kummilla ei ole pedagogista vastuuta, mutta meillä on peilauspinta, jonka myötä voimme puhua siitä, mitä opinnoissa tapahtuu tai mitä tunteita eri asiat herättävät. Taitelijaksi kasvaessa saat koko ajan palautetta omasta tekemisestäsi ja välillä on vaikea muistaa, ettei palaute ole henkilökohtaista. Jos jokin asia tuntuu vaikealta, siitä täytyy keskustella, ettei tunteiden kanssa jää lukkoon. Kummin kanssa voi purkaa ja perata tunteita.
Paras yhteinen muistonne, mikä kiteyttää kummitoiminnan parhaat puolet
Veeti: Kävin katsomassa Wenlan esityksen Helsingin Kaupunginteatterissa ja liikutuin esityksen jälkeen. Olin ylpeä toisen onnistumisesta ja siitä tavasta, miten Wenla omisti näyttämön.
Wenla: Ihanaa sanoa, että muistoja on monia. Veeti muutti sattumalta naapuriini ja sairastui koronaan. Vein hänelle ruokaa ja seisoimme Veetin sisäpihallaan etäisyyttä pitäen yli tunnin ja puhuimme kaikesta.