Nuorisokoulutuksen jazz-opiskelija: kuuntelemallakin voi oppia käsittämättömän paljon

Haastattelussa jazzmusiikkia Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa opiskeleva Alina Pettinen.

AlinaPettinen

Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?

Olen Alina Pettinen ja opiskelen saksofonin soittoa Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen jazzin aineryhmässä. Silloinen ja nykyinen saksofoniopettajani Petri ”Pope” Puolitaival ehdotti Sibelius-Akatemiaan pyrkimistä soittotunnilla. Innostuin heti ideasta ja päätin hakea sinne keväällä 2019. Riparilla ollessani sain tietää, että minut hyväksyttiin sisään opiskelemaan! Olin käsittämättömän onnellinen.

Millainen oli pääsykokeesi?

Ohjeissa sanottiin, että pääsykokeissa nuoren toivotaan soittavan kaksi jazzkappaletta, jotka eivät ole keskenään täysin samanlaisia. Soitin kaksi jazzstandardia: Miles Davisin kappaleen Solar ja Thelonious Monkin kappaleen Straight No Chaser. Soitin siis kappaleiden teemat ja improvisaatiosooloa. Tämän jälkeen oli pienen haastatteluosuuden vuoro. Siinä kyseltiin kaikenlaista liittyen musiikkiopintohistoriaani. Minulta kysyttiin myös siitä, että miksi haluaisin paikan nuorisokoulutuksesta.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kokemuksia opintojesi aikana?  

Meillä on tapana pitää joka lukuvuoden lopuksi päätöskonsertti, mutta viime kevään konsertti jouduttiin valitettavasti perumaan koronan takia. Mutta onneksi pystyimme pitämään tänä jouluna konsertin striimin muodossa. Peruminen oli kieltämättä melko lähellä. Keikoilla soittaminen tällä nuokkariporukalla oli molempina jouluina todella kivaa! Mielestäni jokainen soitti keikoilla paremmin kuin koskaan harjoituksissa. Menemme Kallio-Kuninkalan kurssikeskukseen kaksi kertaa puolen vuoden aikana. Harjoittelemme kappaleita, pidämme jameja, juttelemme, kuuntelemme musiikkia, syömme hyvää ruokaa ja paljon ja tietysti pidämme hauskaa. On ollut myös tapana, että joku jazzmuusikko on tullut pitämään opetussessioita, mikä on ollut erittäin mukavaa ja hyödyllistä. ”Kunkkulaviikonloput” kestävät yleensä koko viikonlopun, perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään. Sanoisin, että konsertit ja Kunkkulaviikonloput ovat olleet niitä mukavimpia hetkiä tähän asti. Totta kai uusiin, huikeisiin ihmisiin tutustuminen on ollut ihan huippua!

Millainen on tyypillinen opiskelupäiväsi?

Tyypilliseen opiskelupäivääni kuuluu tunnin kestoinen jazzteoriatunti, lyhyt ruokatauko ja 1,5 tunnin bänditreenit. Nuorisokoulutuksen jazzopiskelijat on jaettu kahteen teoriaryhmään: alkeisiin ja hieman pidemmällä oleviin. Meillä on myös kaksi eri bändikokoonpanoa. Käyn myös toki saksofonitunneilla sekä pianotunneilla (sivusoittimena). Onneksi asun niin lähellä Musiikkitaloa, että voin käydä myös arkena soittotunneilla ja näin olen tähän asti tehnytkin.

Mikä on opiskelussa parasta?

Parasta opiskelussa on se, että opin joka kerta suuret määrät uusia asioita. Se on hienoa huomata, että myös kehittyy nopeasti, koska haluaa omata opitut asiat mahdollisimman hyvin. Olen myös saanut uusia ystäviä nuokkarilta, ja meillä on aina tosi hauskaa!

Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?

Joskus käy niin, että on suuret kasat opiskeltavaa asiaa teoriatunneilta, bänditreeneistä ja kaikilta soittotunneilta, ettei kaikkea ehdi opetella niin hyvin kuin haluaisi. Koulu vie näiden lisäksi paljon aikaa, joten aikataulut ovat arkena äärimmäisen tiukkoja. Olen sellainen tyyppi, etten halua hosua opiskeltavasta asiasta toiseen mahdollisimman nopeasti, vaan haluan todella perehtyä yhteen asiaan kerralla. 

Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?

Sanoisin, että kannattaa treenata! Tiedän, tämä taitaa olla aikamoisen ilmiselvä vastaus, mutta tämä pitää täysin paikkaansa. Kannattaa myös ehdottomasti kuunnella eri albumeita ja artisteja, sillä jopa vain kuuntelemalla voi oppia käsittämättömän paljon. Suosittelen ehdottomasti Taideyliopistoon hakemista! Täällä oppii paljon uutta, enkä ole katunut hetkeäkään hakemistani tänne. Tänne vaan, tervetuloa!