Näyttelijäntaiteen opiskelija: Teatterikorkeakoulu on näyttelijän Tylypahka
Lue Jaakko Hutchingsin haastattelu.
Kuka olet ja mistä tiesit, että haluat opiskella Taideyliopistossa?
Olen Jaakko Hutchings, ja olen opiskellut näyttelijäntaiteen maisteriohjelmassa syksystä 2021 alkaen. Olen aina halunnut näytellä ja kuulin, että Teatterikorkeakoulussa saa alan parasta opetusta.
Olen sekä britti että suomalainen. Vaikka olen asunut Suomessa koko ikäni, olen saanut myös vahvan brittikulttuurisen kasvatuksen.
Tavoitteeni on tehdä näyttelijäntyötä mahdollisimman monipuolisesti teatterissa ja kameran edessä. Olen hyvä liikkeellisessä ilmaisussa, ja valmistuin ennen teatterikorkeakoulua Turun Ammattikorkeakoulun sirkuslinjalta. Ehdin jo ennen kouluun pääsyä tehdä näyttelijän töitä muun muassa Turun kaupunginteatterissa, tv-sarjoissa ja parissa elokuvassa. Olen tehnyt myös paljon stunt-näyttelijän töitä taistelurooleissa, ja olen toiminut taistelukoreografina sekä stunttikoordinaattorina.
Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta tai pääsykokeista?
Pääsykokeissa oli oikeasti ihan mielettömän hauskaa! Valintojen viimeinen vaihe oli haastava. Siellä vaadittiin paljon, mutta otin sellaisen asenteen, että tulin pitämään hauskaa. Tein paljon töitä, ja treenasin kovaa ennen kokeita. Elettiin korona-aikaa, joten valitsijoiden maski-raati oli aika jännittävä. Pidin erityisesti elokuvakohtaustehtävästä, jossa piti esittää eri hahmoja.
Mikä on opiskelussa parasta?
Teatterikorkeakoulu on oman elämäni Tylypahka. Kaikki tunnit ja kurssit kiinnostavat niin pirusti. Koen, että täällä olen löytänyt vahvuuteni ja olen kaltaisteni seurassa.
Koulutus on todella monipuolista, ja opimme useita näkökulmia eri opettajilta. Eri näyttelijätekniikat pyrkivät saamaan esiin näyttelijöiden täyden potentiaalin. Tätä avautumista on hieno kokea omalla kohdalla ja seurata vierestä myös kurssikavereiden kehittymistä. Tunnen saavani muilta opiskelijoilta erittäin paljon tukea, ja opin heiltä paljon.
Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Vaikeinta on ollut pitää energiatasoa yllä, sillä päivät yliopistolla venyvät helposti pitkiksi – omasta tahdostani. Opinnot vaativat paljon aivotyötä sekä fyysistä tekemistä. Jokainen tunti vaatii 100 % keskittymisen. Olen joutunut harjoittelemaan keskittymistä paljon, ja siinä minua on auttanut taistelulajien harrastaminen. Läheiset ja musiikki lataavat akkujani.
Mieleenpainuvimpia kokemuksia opintojesi aikana?
Erityisesti mieleeni on jäänyt lehtori Tiina Pirhosen improvisaatioteatterin kurssi. Impro oli erittäin haastavaa minulle, mutta otin härkää sarvista ja pakotin itseni epämukavuusalueelle. Opin todella paljon näyttelemisestä sekä itsestäni. Olin kuin uusi ihminen. Sellaista yhteispeliä en ole myöskään missään ryhmässä kokenut ennen.
Sekä improvisaatiokurssilla että Marjo-Riikka Mäkelän Chekhov-tekniikan kurssilla oli myös todella hienoa päästä syvemmälle käsiksi omaan mielikuvitukseen. Muistin uudestaan millaista oli olla lapsi, kun erilaisten harjoitteiden kautta herättelimme mielikuvitusta.
Mitä ennakkoluuloja sinulla oli opinahjostasi ja mitä ajattelet niistä nyt?
Ajattelin etukäteen, että Teatterikorkeakouluun olisi mahdoton päästä sisään. Ei pitänyt paikkaansa. Se oli vain haastavaa. Kannustaisin uusia hakijoitakin pitämään hauskaa pääsykokeissa. Itse sain itseluottamusta ajatuksesta, että minulla ei ollut mitään hävittävää.
Mitä haaveilet tekeväsi valmistumisesi jälkeen?
Haluaisin näytellä monipuolisesti teatterissa, leffoissa ja tv-sarjoissa. Aion tehdä töitä myös kansainvälisesti hyödyntäen toista äidinkieltäni englantia ja muita osaamiani kieliä eli ranskaa, ruotsia, norjaa ja espanjaa. Kansainvälisen uran tekeminen vaatii paljon rohkeutta ja omistautumista. Uskon, että opiskelu auttaa minua pääsemään tähän tavoitteeseen.
Oletko ollut kiinnostunut opinnoissa olleista kansainvälisistä mahdollisuuksista: oletko ollut mukana kansainvälisissä projekteissa, oletko käynyt vaihdossa?
Olen todellakin kiinnostunut tekemään työtä kansainvälisesti. En ole kuitenkaan halunnut lähteä opiskelijavaihtoon, koska kahden vuoden maisteriopinnot tuntuvat menevän ohi nopeasti. Teatterikorkeakoulu on tarjonnut yllin kyllin kiinnostavia kursseja.
Näytteleminen on jossain mielessä erilaista eri maissa. Mielestäni esimerkiksi Iso-Britanniassa teatteri on usein interaktiivisempaa kuin Suomessa, ja katsojat ottavat reagoinnillaan enemmän osaa näytelmään. Esimerkiksi jos joku pahis hahmo astuu näyttämölle, ihmiset saattavat buuata. Puherytmi on myös erilainen eri kulttuureissa: Suomessa pidetään paljon hiljaisuudesta ja tauoista lauseiden väleissä, mikä olisi englanniksi vähän outoa.