Kuvataideakatemian alumni Lauri Lähteenmäki: “Ympäristökriisin selättäminen vaatii kulttuurisen muutoksen”
Kuvataideakatemian alumni ja LuoTo-hankkeen koordinaattori Lauri Lähteenmäki käsittelee ympäristöteemoja taiteilijana ja Taideyliopiston työntekijänä. Artikkeli on osa sarjaa, jossa haastattelimme Taideyliopiston työntekijöitä ja opiskelijoita ympäristöohjelman teemoista.
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Lauri Lähteenmäki ja toimin LuoTo-hankkeen (Luovien alojen ekologisen kestävyysmurroksen toimenpideohjelma) koordinaattorina Taideyliopistossa. Hankkeen päämääränä on edistää ekologista kestävyyttä luovilla aloilla, joihin myös taidealat lukeutuvat. Luovilla aloilla on tärkeä merkitys ympäristökriisin selättämiseksi tarvittavan kulttuurisen muutoksen aikaansaamisessa. Alussa keräämme ja jaamme tietoa, taitoa ja kokemuksia ympäristötyöstä alojen toimijoita kuunnellen. Hankkeen edetessä koostamme tämän tiedon pohjalta toimenpideohjelman, jolla luovien alojen toimijoiden valmiuksia ja vaikuttavuutta ekologisen kestävyyden edistämiseen parannetaan. Taideyliopisto toimii hankkeessa taidealojen asiantuntijaorganisaationa, ja näin taiteen viestiä viedään myös muille yhteiskunnan alueille.
Koordinaattorin työni lisäksi olen itsenäinen kuvataiteilija ja Kuvataideakatemian alumni. Ennen valmistumistani olin myös mukana rakentamassa Taideyliopiston ympäristöohjelmaa Ekologisen kestävyyden ohjausryhmän opiskelijajäsenenä.
Valokuvaan painottuvassa taiteessani teen ympäristötutkimusta, joka on pohjimmiltaan poliittisesti kantaaottavaa. Viime aikoina olen käsitellyt metsätalouden näkymistä Suomen maisemissa. Julkaisin tästä projektistani valokuvakirjan Vihreän kullan kuume: raportti Suomen metsien tilasta (2022), jossa tutkin myös poliittisia diskursseja metsästä.
Taiteeni lähestyy kysymyksiä, jotka useimmiten nousevat esiin ympäristö- ja yhteiskuntatieteen sekä politiikan kautta. Minua kiinnostaa, mitä taiteen menetelmät tarjoavat näihin keskusteluihin esimerkiksi ympäristökriisistä, ilmastonmuutoksesta tai geopolitiikasta.
Miten ekologisen kestävyyden teemat, kysymykset tai käytännöt näkyvät tai ovat näkyneet omassa työskentelyssäsi tai opiskelussasi?
Ympäristökysymykset ja ekologinen kestävyys on ollut elämääni ohjaava voima viimeistään teini-iästä asti ja siksi kokonaisvaltaisesti läsnä. Ennen taideopintojani ja vielä osittain niiden ohella opiskelin ympäristömuutoksen ja -politiikan maisteriksi Helsingin yliopistosta. Työni LuoTo-hankkeen koordinaattorina on jatkoa tälle. Samoin työssäni itsenäisenä kuvataiteilijana käsittelen ekologisia kysymyksiä, ympäristötiedosta ja ympäristötutkimuksen menetelmistä inspiroituen ja lainaten. Työskentelyprosessissani koitan minimoida ympäristön kuluttamista muun muassa materiaalivalinnoilla.
Miksi ekologinen kestävyys on mielestäsi tärkeää tai kiinnostavaa omassa työskentelyssäsi tai opiskelussasi?
Ekologisen kestävyyden kysymykset ovat ihmiskunnan ja muun luonnon kannalta eksistentiaalisia, olemassaolon kysymyksiä, joten olisi vaikeaa olla ottamatta niihin kantaa. Yhteiskunnan ja kulttuurin kaikkien osa-alueiden tulisi siksi osallistua ekologisen siirtymän edistämiseen. Oikein mitään ei voi jättää tämän tavoitteen ulkopuolelle.
Taideyliopiston strategian neljäs tavoite on, että ”taide on osa ekologisen kestävyyskriisin ratkaisua”. Mitä ajatuksia tämä herättää? Jos taide on tai olisi osa ratkaisua, mitä kaikkea se mielestäsi voisi tarkoittaa käytännössä?
Ekologista kestävyyssiirtymää on tehty suurimmaksi osaksi tiede edellä, yhdenlaista logiikkaa ja rationaalisuutta painottaen. Taide on oma, erityislaatuinen tiedon ja käytännön lajinsa, ja olisi tärkeää, että muutosta edistettäisiin myös kulttuurisella ja taiteellisella tasolla. Taide voi esimerkiksi synnyttää ja välittää kokemuksia ja tunteita, mihin todellisuuden abstrahoimiseen pyrkivä tiede harvoin kykenee.
Myös kokeileminen ja asioiden lähestyminen luovasti eri kulmista on taiteelle ominaista. Näitä piirteitä voisi ottaa enemmänkin mukaan yhteiskunnallisen kestävyysmuutoksen tekemiseen.
Mikä Taideyliopiston rooli ympäristöasioissa on tai tulisi olla?
Yliopistona, eli ajattelun, osaamisen ja tiedontuotannon instituutiona Taideyliopistossa tulisi ensisijaisesti vahvistaa ekologisen kestävyyden painoa opetuksessa ja taiteellisessa tutkimuksessa. Tämän lisäksi toivoisin, että keskeisenä Suomen taidekentän ja yhteiskunnan toimijana Taideyliopiston vaikutusvaltaa pyrittäisiin hyödyntämään ekologisen kestävyyden kysymyksissä nykyistä enemmän. Taideyliopisto voisi esimerkiksi tuoda esille taiteen ja kulttuurin muutosvoimaa yhdessä muiden yhteiskunnan instituutioiden kanssa, kuten LuoTo-hankkeessa on tehty muun muassa ympäristöministeriön, Sitran ja Uudenmaan liiton kanssa.
Mikä Taideyliopiston ympäristöohjelmassa on sinulle keskeisintä?
Entisenä opiskelijana ja nykyisenä työntekijänä minulle ympäristöohjelman ykköstavoite on varmaankin se, että yliopisto alkaa sisäisesti toteuttamaan ekologista siirtymää. On tärkeää, että ohjelmassa on käyty läpi yliopiston toiminta osa-alue kerrallaan ja asetettu tavoitteet ja toimenpiteet, joilla voimme vähentää konkreettisesti yliopiston negatiivisia ympäristövaikutuksia. Energian ja materiaalien kulutus, kiinteistöjen lämmitys ja jätteiden kierrätys saattavat näyttäytyä joillekin teknisinä yksityiskohtina. Itse koen, että ne muodostavat pohjan, jolle muut kestävyystoimenpiteet voivat rakentua. Emme voi vaatia muilta, ellemme tee myös itse.
Minkälainen taide on vaikuttanut sinuun? Miten? Voit kertoa jonkin esimerkin.
Pidän erityisesti taiteesta, joka pystyy käsittelemään monipuolisesti ja luomaan tunnetason yhteyttä laajoihin yhteiskunnallisiin, kulttuurillisiin ja poliittisiin ilmiöihin. Yksi esimerkki tällaisesta on Kuvataideakatemiassakin vieraillut valokuvataiteilija Ignacio Acosta. Toki vaikutun kaikenlaisesta muustakin, esimerkiksi äänitaiteesta ja elektronisen musiikin kuuntelemisesta ja tekemisestä. Jos joku nimi pitäisi nostaa esiin, niin olkoon se vaikka Sasu Ripatti.