Kuvan Kevät haastaa katsojat tutkimaan taiteen ja tilan rajapintaa

Kuvan Kevät näkyy tänä vuonna ensimmäistä kertaa Taideyliopiston Sörnäisten kampuksella. Mylly-rakennus tarjoaa taiteelle mahdollisuuden levittäytyä entistä monipuolisimpiin tiloihin.

Mitä tapahtuu, kun tilan ja taiteen suhde sekoittuu? Sauli Tvaltvadze, Ville Laurinkoski ja Natalie Seifert Eliassen kertovat, miten näyttelytila vaikuttaa oman taiteen luomiseen.

Natalie Seifert Eliassen

Sauli Tvaltvadzelle Screening-huone loi vapautta toteuttaa ja kokeilla 

Sauli Tvaltvadze opiskelee Kuvataideakatemian Tila-aikataiteen opetusalueella. Hänen teoksensa, lyhytelokuva ”Kohdennus / Targeting” on esillä Myllyn toisen kerroksen Screening-huoneessa.  

Tvaltvadzelle elokuvan tekeminen näyttelyyn ei ollut itsestäänselvyys. ”Minulla opinnoissa on ollut kaikkein olennaisinta teoksen idea, jonka toteutan sitten sillä medialla ja välineellä joka teokseen sopii”, Tvaltvadze kertoo.  

Innostus elokuvan tekoon alkoi opiskelijoiden yhteisestä toiminnasta: ”Elokuva lähti siitä, että aloimme pitää koulussa vapaamuotoista elokuvakerhoa ja tuli katsottua elokuvia. Sitten tuli idea tehdä itsekin.” Screening-huone mahdollisti teatterisalimaisen kokemuksen, jonka Tvaltvadze halusi hyödyntää.  

Screening-huone tarjoaa myös näyttelyn katsojalle tavallisesta poikkeavan kokemuksen, Tvaltvadze kertoo. ” Huone on tilana aika erilainen. Usein katsojastakin tulee osa näyttelyä, mutta screeningissä ihminen on aika yksin teoksen kanssa. Kun istuu pimeässä, pääsee pois julkisesta tarkkailusta. Halusin kokeilla, kiinnostaako sellainen tila näyttelyn keskellä ihmisiä.” 

Sauli Tvaltvadzen lempipaikka Myllyssä on Screening-huone

Ville Laurinkosken teos tutkii tilaa ja ääntä 

Mikä on tila?  

Ville Laurinkosken teos haastaa katsojaa tutkailemaan äänen, tilan ja ympäristön välistä suhdetta. Laurinkoski on opiskellut Taideyliopiston Kuvataideakatemian lisäksi The Royal Danish Academy of Fine Arts Schools of Visual Artsissa. Vuonna 2021 hän myös suoritti Independent Study Programme Maumausin. 

Laurinkoski kutsuu teostaan installaation sijaan interiööriksi, koska teos rakentuu ympäristöstä kokonaisuutena: ”Ensin ikkunattomassa luokkatilassa on ääni, joka kaikuu. Sitten on patja ja kaiuttimet, piuhat. Seinät täynnä reikiä ja nauloja. Roskis, ovi, katto täynnä tekniikkaa.” Kaikki on osa teosta, myös rakennuksen elementit. 

Teos on äänitetty ja koottu kokonaisuudessaan Myllyssä, ja Laurinkoski kokee sen vaikuttaneen lopputulokseen. Rakennuksessa on omanlaisensa tuntu, ja tila on myös uutuutensa takia vielä hieman vieras. Samat automatisoidut valot tervehtivät Laurinkoskea äänistudiossa sekä interiöörissä.  

Laurinkosken mukaan teos on omalla tavallaan kääntynyt sisäänpäin: ”Tilakin on melkein kätketty. Ei sinne vahingossa löydä. Minua kiinnosti, miltä ääni siellä kuulostaa. Sisätilassa se imeytyy itseensä, kaikuu loputtomasti.” 

Laurinkosken teos löytyy Myllyn toisesta kerroksesta. Teos kestää 14 minuuttia ja kutsuu vierailijaa pysähtymään ja kuuntelemaan. 

”Lopulta se on abstrakti tila. Siinä tapahtuu jotain.” 

Ville Laurinkosken teos pyytää kuulijaa pysähtymään tilan ja äänen rajamaille

Natalie Seifert Eliassen haluaa nostaa esille seksuaalisuuden positiivisia puolia 

Tila-ajan maisteriopiskelijan Natalie Seifert Eliassenin teoksissa yhdistyvät video, ääni, veistos ja keramiikka. Teokset löytyvät Myllyn aulasta ja toisesta kerroksesta. 

Norjalainen Eliassen käsittelee molemmissa teoksissa seksuaalisuutta ja suhdetta kehoon. Fokus oli alusta asti selkeä: ”Olen aina ollut kiinnostunut journalismista, ja kandidaattityöni perustui seksityöntekijän haastatteluun. Myöhemmin tajusin, että kiinnostukseni seksityöhön johtui halusta kehittää omaa seksuaalisuuttani. Tiesin, että haluan luoda jotain seksuaalisuudesta tätä näyttelyä varten. ” 

Eliassen kehottaa vierailijoita tutustumaan Myllyyn. Hänen toinen teoksensa, ”Sexual Journey”, sijaitsee Myllyn toisessa kerroksessa ja esittää avoimesti kysymyksiä seksuaalisuudesta. 

”Halusin keskittyä seksuaalisuuden positiivisiin puoliin, koska suuri osa siitä, mitä nostetaan esille, on melko synkkää”, Eliassen kertoo. ”Haastattelin tuttuja sekä vieraita ihmisiä, jotka olivat avoimia seksuaalisuudestaan. Minua kiinnosti tuoda esiin erilaisia perspektiivejä, kuten esimerkiksi queer-identiteetin ja uskonnollisuuden yhdistäminen.” 

Eliassenin toinen teos ”Breastfall” löytyy Myllyn aulasta. Alun perin ”Breastfall” oli performanssi, joka esitettiin Praxis-maisteriohjelman Tracing Work -näyttelyssä maaliskuussa 2022. Silloin teos sijaitsi alakerran Kuva/Tila -gallerian pääsalissa, mutta Kuvan Kevät -näyttelyyn Eliassen halusi kokeilla uutta paikkaa.  

”Ajattelin, että avoin tila olisi parempi. Taideteokseni pitää ääntä, joten se sopii hyvin aulaan, jossa ääntä on jo muutenkin. Teos on myös näkyvillä heti, kun astuu sisälle rakennukseen. Lisäksi se sopii mainiosti myös portaikkoon, vaikka se on taiteen sijoittamiselle tavallisesti hieman vaikea paikka. Myös veden ääni tuo tilaan uudenlaisen ulottuvuuden.” 

Natalie Seifert Eliassen kehottaa tutkimaan Myllyä myös isojen näyttelysalien ulkopuolelta

Kuvan Kevät — Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely 

Näyttelyyn osallistuu 40 kuvataiteen maisterin tutkintoaan viimeistelevää taiteilijaa Kuvataideakatemian opetusalueilta: maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka ja tila-aikataiteet. 

Näyttely on avoinna 5.6. asti klo 11–18. Vapaa pääsy.

Opastettu kierros näyttelyyn lauantaina 4.6. klo 12 suomeksi ja klo 13 englanniksi.

Lue lisää näyttelystä ja taiteilijoista: www.kuvankevat.fi