Kirjoittamisen opiskelija: Hakuprosessi oli herättelevä, antoisa ja lempeä

Haastattelussa kirjoittamisen maisteriopiskelija Petra Vallila.

Petra Vallila.

Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?

Olen Petra, opiskelen kirjoittamista ja lukemista kirjoittamisen maisteriohjelmassa. Olen aiemmalta koulutukseltani valtiotieteiden maisteri, ehdin työskennellä erilaisissa viestinnän tehtävissä Suomessa ja ulkomailla reilun vuosikymmenen ennen kuin mahdollisuus paneutua kirjoittamiseen omana taiteenalanaan kannusti loikkaamaan hetkeksi työelämästä.

Kirjoittamisen maisteriohjelma järjestettiin nyt Otavan Kirjasäätiön lahjoituksen turvin ensimmäistä kertaa. Tieto ohjelmasta tavoitti minut sosiaalisen median kautta ja hakuprosessi oli jo itsessään herättelevä ja antoisa ja lempeä. Olin aidosti ja iloisesti yllättynyt siitä, että tulin valituksi mukaan.

Millaista opiskelu on ollut?

Opiskelu on ollut avartavaa, arvostavaa ja kannustavaa. Olemme oppineet ennen kaikkea lukemalla ja kirjoittamalla yhdessä. Kullakin professoreistamme on oma praktiikkansa ja poetiikkansa, opetus on ollut kauniin moniäänistä. Myös tiiviin opiskelijajoukkomme kukin jäsen on tuonut keskusteluun omia näkökulmiaan. Luulen että olemme kaikki kokeneet olevamme jonkin aika ainutkertaisen ja arvokkaan äärellä.

Meillä opiskelijoilla on kaikilla myös oma kirjallinen projektimme, jota olemme edistäneet yhteisen oppimisen ohella omien mentoriprofessoreidemme ohjauksessa. On ollut hienoa päästä soveltamaan keskusteltua käytäntöön ja kokeilemaan asioita vapaasti seikkaillen.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kursseja tai projekteja opintojesi aikana?

Hienoja mieleenpainuneita hetkiä on lukemattomia. Yksittäisten kurssien tai projektien lisäksi erityisen tärkeitä ovat olleet sellaiset jatkuvat pienet oivallukset, jotka ovat kasvattaneet katsomaan omaa tekstiä omana tekstinään suhteessa muihin teksteihin.

Kursseilla on annettu paljon painoarvoa keskustelevalle palautteelle. Siinä missä aiemmin jännitin palautetta ja halusin oikeastaan vain tietää, onko kirjoittamani hyvää vai huonoa, odotan nyt palautetuokioita innolla – opin hurjasti nimenomaan muiden tavoista lukea.

Mikä on opiskelussa parasta?

Tätä pientä kirjallista yhteisöämme tulee ikävä. Uskon ja toivon, että meillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus kirjoittaa yhdessä ja erikseen toinen toistamme haastaen jatukien.

Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?

Rajaaminen on vaikeaa! Niin paljon voisi tehdä ja lukea ja oppia ja kokeilla, aika ei millään riitä kaikkeen. Tuntuu surkealta jättäytyä pois tarjotulta kurssilta, sillä kaikki kiinnostaisi kyllä kovin, mutta omallekin kirjoittamiselle on turvattava tilaa.

Tämä vuosi on myös ollut varsin omanlaisensa. Kansainväliset projektit peruuntuivat, etäopetusta emme varmasti osanneet odottaa tässä määrin. Olemme silti olleet etuoikeutettuja siinä, miten paljon suunnitellusta kuitenkin toteutui, vaikkakin hiukan sopeutetussa muodossa.

Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?

Tärkeimpänä: hae! Ennakkotehtäviin kannattaa paneutua ajalla ja ajatuksella, harjoitukset ovat hyödyksi jo itsessään.

Toiseksi – koulutusohjelmassa on kyse kirjoittamiseen perehtymisestä omana taiteenaan eikä niinkään suoraviivaisesta kirjailijan ammattiin valmistumisesta. Tiedän varmuudella, ettäkoulutovereistani tulee kirjailijoita ja taiteilijoita, he ovat sitä jo, mutta se on vain vääjäämätönseuraus heidän ainutlaatuisesta ja alati avartuvasta kirjoittajuudestaan.