Kansanmusiikin ja musiikkikasvatuksen ammattilainen: Musiikin opiskelussa voi erehtyä ja etsiä uudelleen

Alumnimme Mimmi Laaksonen etsi omaa suuntaansa nuorena opiskelijana. Kansanmusiikin ja musiikkikasvatuksen opinnoista rakentui sittemmin ammattiura, jossa yhdistyvät tällä hetkellä työ lukion musiikinopettajana ja freelance-muusikkous. Luovuuden lähteenä on oma taiteellinen työ.

Nainen oven edessä
Nelli Kuokka Muusikko ja musiikinopettaja Mimmi Laaksonen

Kuka olet ja miten päädyit aikanaan opiskelemaan kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiaan?

Olen Mimmi Laaksonen, muusikko ja musiikinopettaja.

Opiskelin kansanmusiikkia ja klassista musiikkia musiikkiopistossa. Lukioaikana aloin vakavasti miettiä, voisiko musiikista tulla minulle ammatti.

Pyrin opettajani kannustamana Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle nuorisokoulutukseen lukion viimeisellä luokalla. Aika nuorisokoulutuksessa vahvisti ajatusta tulevaisuudesta musiikin parissa, kun näin paljon ihmisiä, jotka tekevät kansanmusiikkia ammatikseen.

Lukion jälkeen pääsin Sibelius-Akatemiaan ja tein kanditutkintoni kansanmusiikista. Vuonna 2009 valmistuin musiikin maisteriksi musiikkikasvatuksesta.

Mitä kaikkea kansanmusiikin opiskeluun kuului?

Instrumenttiopinnot olivat tärkeässä osassa. Pääaineenani soitin kansanomaisia puhaltimia. Sivuaineitani olivat laulu ja kosketinsoittimet.

Yhtyesoitto on toinen olennainen osa kansanmusiikin opintoja. Sitä tehdään erilaisissa kokoonpanoissa, joissa syvennytään moninaisiin tyyleihin. Omasta vuosikurssiyhtyeestä tuli tärkeä.

Opintoihin kuului myös sävellystä ja sovitusta, soitinrakennusta, pedagogiikkaa, musiikin hahmotusaineita, kansanmusiikkitietoutta, historiaa ja tanssia.

Meillä oli paljon projektimaisia kursseja. Jälkikäteen ajatellen oli hienoa tutustua esimerkiksi arkistomateriaaliin ja kerätä aineistoa kenttätyömatkalta.

Millä avainsanoilla kuvailisit kansanmusiikin opetuksellista pedagogiikkaa ja oppimisympäristöä?

Inspiroiva, monipuolinen ja kokeileva.

Kerran kysyin, miksi meille ei opeteta tietyn soittotyylin tuntemusta. Sen seurauksena lähdimme tutkimaan asiaa opettajan kanssa. Asioihin siis tartutaan, ja tutkiva ja kehittävä asenne on vahva. Koulutus ei ole koskaan valmis.

Millaista tukea sait oman äänesi löytämiseen muusikkona ja taiteilijana?

Olin kovin nuori, kun aloitin opintoni heti lukion jälkeen. Ikähaitari oli vuosikurssillani laaja, ja olimme eri kohdissa aikuisuutta. Oli tärkeää nähdä ja kuulla, mitä opiskelukaverit tekivät.

Olisin ehkä tarvinnut enemmän tukea oman ääneni löytämiseen, sillä minulla ei ollut selkeää käsitystä, millaiseksi artistiksi halusin. Opiskelun hahmottaminen on helpompaa, jos tiedät, sillä valinnanvapautta on paljon. Minulla meni aikaa haahuiluun ja etsimiseen, mutta oli erittäin tärkeää, että sille oli tilaa. Vapaus voi siis olla myös haaste. On hienoa, että tänä päivänä opiskelijoille on tarjolla esimerkiksi mentorin ohjausta ja tukea.

Millaisia valmiuksia ja vahvuuksia sait opinnoistasi työelämää varten?

Sain ennen kaikkea rohkeutta kokeilla. Meille ”heitettiin” opintojen aikana monenlaisia haasteita, jotka avasivat uusia näkökulmia ja työtapoja. Olen ihminen, joka tykkää haasteista. Aina löytyy keino vastata niihin.

Kansanmusiikin osastolla oli ainakin tuolloin vahva multi-instrumentalismin ihanne, mikä oli minulle iso asia. Sain ihan luvan kanssa kokeilla ja soittaa monia erilaisia instrumentteja osana opintoja. Esimerkiksi viulun opinnoista on ollut valtavasti hyötyä ohjatessani pieniä ja isompia viulisteja, vaikka oma viulunsoittotaitoni ei ole kummoinen.

Kolmas asia on laaja-alaisuus. Yksi ja sama ihminen voi rakentaa soittimia, säveltää, soittaa, esittää ja johtaa muita.

Mikä oli opiskelussa parasta?

Opiskelu on ylipäätään parasta. Olen ikuinen opiskelija. Parhaillaan olen ”Inspiration Course in Global Choir Leadership” -koulutuksessa akatemialla.

Opiskelu on inspiroitumista eri aiheista ja muista ihmisistä – opiskelijoista ja opettajista. Se on itsenäistymisen aikaa. Oppii itsestään ja asioista. On mahtavaa, että olen saanut olla ja oppia sellaisessa yhteisössä.  

Millainen on nykyinen työkenttäsi?

Työskentelen lukion musiikinopettajana. Minulla on 12 vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa vakituinen työ.

Olen suorittanut myös sairaala- ja hoivamuusikon opinnot Turun ammattikorkeakoulussa. Niiden myötä matkassa kulkee hoivamusiikkityö freelance-pohjalta.

Hiljattain tein projektia, jossa kehitimme hoivamusiikkityötä Helsingin seurakuntayhtymässä. Pandemia-aikana olen pitänyt kollegoiden kanssa musiikkihetkiä etäyhteydellä Espoon sairaalaan ja tehnyt pihakonserttikiertueen hoivakoteihin.

Tarvitsen myös omaa taiteellista työtä, omia bändejä, joissa soitan. Koen, että olen parempi opettaja, kun myös itse luon ja soitan. Saan kokemuksen siitä, etten vain liidaa muita vaan saan olla musiikissa muiden kanssa.

Millä avainsanoilla kuvailisit nykyistä ammattiminääsi?

Se on liikkuva ja alati muuttuva – paikallaan pysyvän vastakohta.

Mitkä taidot ovat mielestäsi tärkeimpiä ammattimuusikon uralla tänä päivänä?

Olen jälkeenpäin oivaltanut, miten tärkeää opintojen laaja-alaisuus oli sekä kansanmusiikissa että musiikkikasvatuksessa. Opiskeluaika oli ahdettu täyteen kaikkea uutta, ja mietin tuolloin, eikö voisi keskittyä vain muutamaan asiaan. Työelämässä olen kuitenkin tarvinnut kaikkea sitä ja hakenut myös täydennyskoulutusta.

Kansanmusiikin pedagogiikasta olen oppinut taidon saada ihmiset tekemään musiikkia yhdessä. Se on tärkein taito, jota hyödynnän työssäni. Kokemukseni musiikin sovittamisesta ja soittamisesta erilaisissa yhtyeissä on vahvistanut sitä. Osaan olla liiderin paikalla ja antaa paikan myös toisille.

Ajattelen, että muusikkoudessa on kyse paljon muusta kuin pelkästä lahjakkuudesta. Muusikot ovat monesti todella ahkeria ja tekevät paljon töitä. Sinnikkyyden ajatus on noussut tärkeäksi myös pandemia-aikana. Samalla se on kompastuskivi, sillä ihmiset myös väsyvät tällä alalla.

Millaisia tulevaisuuden näkymiä sinulla on nyt?

Koulutyö jatkuu. Keväällä on tarkoitus saada pari vuotta odotellut levy ulos. Toinen levyprojekti on tuloillaan. Tiedossa on konsertteja Suomessa ja Ruotsissa. Järjestämme myös kollegani Kirsi Ojalan kanssa Folk Flute Academy of Finland -nimellä puhallinkursseja.

Mitä haluaisit sanoa tuleville Sibelius-Akatemian hakijoille?

Etsi omaa polkuasi. Se on välillä kivuliasta, mutta äitini sanoin: kaikki järjestyy.

Jos miettii, mitä haluaa, ja uskaltaako, kannattaa mennä sitä kohti, mikä tuntuu omalta. Intuitiota ja unelmia kohti.

Ei ole myöskään myöhäistä vaihtaa alaa tai tehdä suunnanmuutosta. Ei ole yhtä tapaa tai putkea. Voi erehtyä ja etsiä suuntaa uudelleen.