Kalle Ropponen löysi oman intohimonsa valosuunnittelusta
Taideyliopiston Vuoden alumni 2019 Teatterikorkeakoulusta on valosuunnittelija ja lavastaja Kalle Ropponen. Keväällä 2020 hän aloittaa Kansallisteatterin valo-, ääni- ja video-osaston päällikkönä. Hän kokee teatterin ainoaksi oikeaksi työpaikaksi itselleen.
Kalle Ropponen on koko uransa ajan kiertänyt freelancerina eri teattereissa. Niinpä keväällä alkava työ Kansallisteatterin valo-, ääni- ja video-osaston päällikkönä tuo suuria muutoksia hänen arkeensa. Tehtävä on uusi, joten Ropponen pääsee kehittämään omaa tehtävänkuvaansa.
– Olen asunut pitkään Helsingissä puolisoni kanssa, vaikka olen töiden vuoksi kiertänyt Suomea kaiken aikaa. Olen myös tehnyt paljon yhteistyötä Kansallisteatterin kanssa, joten talo on minulle tuttu. Tuntuu todella hyvältä tässä vaiheessa elämää lopettaa kiertolaiselämä ainakin joksikin aikaa. On oikea hetki kuulua yhteen yhteisöön ja kehittää sitä. Kansallisteatterissa alkaa peruskorjaus, ja pääsen osaltani suunnittelemaan aivan uudenlaista näyttämöä, tulevaisuuden teatteria. Onneksi tehtäviini kuuluu myös taiteellista työtä, joten siitä ei tarvitse luopua, Ropponen toteaa.
Viime vuosina Ropposen valosuunnittelutöitä Kansallisteatterissa ovat olleet Koiramäen Suomen historia, Kissani Jugoslavia, Lemminkäinen ja Canth.
Ropponen sai teatterikärpäsen pureman jo lapsena, ollessaan Riihimäen Teatterissa lastennäytelmässä avustajana.
– Se oli todella vaikuttava kokemus, niin kuin pesäpallomailalla takaraivoon! Teatterin haju, esitysten jännitys, kaikki. Jäin heti koukkuun. Liityin Riihimäen Nuorisoteatteriin, kun se perustettiin 1990-luvun alussa. Harrastin näyttelemistä aktiivisesti vuoteen 1999 asti.
Teatterikorkeakoulu veti puoleensa
Näyttelijän ura tuntui ainoalta oikealta, joten Ropponen haki Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön laitokselle kaksi kertaa.
– Karsiuduin alkuvaiheessa, joten ymmärsin, että en vain ole tarpeeksi hyvä näyttelijäksi. Olin todella järkyttynyt. Koetin opiskella taideterapiaa, mutta se ei tuntunut ollenkaan omalta. Lopulta otin Teatterikorkeakoulun hakuoppaan käteeni ja luin sen kannesta kanteen. Valo- ja äänisuunnittelu kuulosti kiinnostavalta hatarien mielikuvieni varassa. Hain ja pääsin kerralla sisään.
Ropposen opiskellessa Teatterikorkeakoulussa valo- ja äänisuunnittelu olivat vielä yhdistettynä ja niiden opetus oli sijoitettu Tampereelle. Ropponen valmistui teatteritaiteen maisteriksi Valo- ja äänisuunnittelun koulutusohjelmasta vuonna 2004.
– Erikoistuminen tapahtui tuolloin vasta ensimmäisen vuoden jälkeen. Vaikka minulla oli kuoro- ja musiikkiopistotausta, valosuunnittelu innosti minua lopulta enemmän. Tulin teatterin maailmaan kuin kotiin ja löysin intohimoni. Valosuunnittelun opetus oli todella korkeatasoista, ja kentältä tulleet opettajat toivat aina oman näkökulmansa mukanaan. Opiskelin myös dramaturgiaa muun muassa Tove Idströmin dramaturgiakurssilla. Teatterikorkeakoulussa rakensin taiteilijaidentiteettiäni ja kuoriuduin teatterin ammattilaiseksi, Ropponen kertoo.
Valosuunnittelija tulkitsee ja tukee dramaturgiaa
Valosuunnittelussa tekniikka ja taide kohtaavat.
– Tekninen puoli ei ole koskaan ollut minulle helppoa, enkä ole ollut siitä kiinnostunut. Se on väline. Koen olevani sisällön ja dramaturgian tulkitsija ja tukija, Ropponen pohtii.
Hän on tehnyt paljon kotimaista draamaa ja kantaesityksiä, mutta myös balettia ja musikaaleja. Hän kuvaa tyyliään klassiseksi.
– Käsittelen usein näyttämöä kuin se olisi tirkistysluukku toiseen todellisuuteen. Käytän valoa maalauksellisesti niin kuin näyttämö olisi taulu, kolmiulotteinen kuva. Visualisointi voi olla hyvin minimalistista, jos näyttelijän ja ohjauksen tukeminen sitä vaatii. Ammattilaiset kyllä tunnistavat minun tyylini helposti.
Taideyliopiston vuoden alumni 2019 Teatterikorkeakoulusta
Valmistuttuaan Ropponen on vieraillut Teatterikorkeakoulussa tuntiopettajana ja lopputyön tarkastajana. Eniten hän ollut tekemisessä Teatterikorkeakoulun kanssa viime vuosina ammattiyhdistystoiminnan kautta.
– Olen ollut pitkään Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liiton ja Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto TEME:n jäsen. Toimin TEME:n puheenjohtajana viimeiset viisi vuotta. Teimme tiivistä yhteistyötä Teatterikorkeakoulun kanssa ja järjestimme yhteisiä seminaareja ja koulutusta, Ropponen kertoo.
Ropponen hämmästyi valinnastaan vuoden alumniksi, mutta kokee nimityksen kunnia-asiaksi. Tämän vuoden teemana on Kestävä tulevaisuus.
– Teatteritaiteen tekijät ovat yleensä valveutuneita yhteiskunnallisesti, ja ilmastoteema on vahvasti esillä esityksissä. Mutta meidän pitäisi myös kiinnittää enemmän huomiota resurssien tuhlailevaan käyttöön. Esityksiä suunniteltaessa kierrätettävyys ja energiankulutus on pidettävä mielessä. Vuoden alumnina olen kiinnostunut taidemuotojen välisestä yhteistyöstä Taideyliopistolla, Ropponen kertoo.
Taideyliopiston Vuoden alumnit ovat rohkeita esikuvia, jotka ovat vahvistaneet toiminnallaan taiteen ja taiteilijakoulutuksen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä. Taideyliopiston kasvatteina Vuoden alumnit osallistuvat taiteellisten perinteiden eteenpäin välittämiseen ja oman alansa rohkeaan uudistamiseen. Taideyliopisto valitsee vuosittain kolme Vuoden alumnia, yhden kustakin akatemiasta.
Teksti: Päivi Brink