Gesa Piper: Yliopisto on paikka kohtaamiselle, jakamiselle ja inspiroimiselle
Töissä Taideyliopistossa -juttusarjassa tutustutaan yliopistolaisiin, jotka työllään erilaisissa rooleissa ovat mahdollistamassa opiskelijoiden kasvun korkeatasoisiksi ja laaja-alaisesti ajatteleviksi taiteilijoiksi ja muutoksentekijöiksi.
Kuka olet ja mitä teet Taideyliopistossa?
Olen Gesa Piper ja työskentelen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa monissa eri rooleissa.
Valmistuin pedagogisesta koulutusohjelmasta vuonna 2014 ja olen opettanut siellä siitä lähtien. Opetan myös tanssia ja erilaisia kehollisuuteen liittyviä praktiikkoja Teatterikorkeakoulun muissa ohjelmissa. Olen myös mentoroinut, ohjannut ja arvioinut opiskelijoiden opinnäytteitä ja luovia prosesseja. Lisäksi olen fasilitoinut ja suunnitellut ympäristö- ja sukupuoliaiheisia kursseja akatemian yhteisen opetuksen keskukselle (YOK) yhdessä taiteilija Shelley Etkinin ja tohtorikoulutettava Kenneth Sirénin kanssa.
Viimeisen kuuden vuoden aikana yksi päätehtävistäni on ollut pedagogisen ohjelman kansainvälisten opiskelijoiden integraatioprosessin mentorointi ja tukeminen. Ja vuoden 2023 alusta lähtien olen koordinoinut Teatterikorkeakoulun kansainvälistä alumniverkostoa (International Alumni Network, TIAN) Talent Boostin kautta.
Mikä on parasta työssäsi?
Minusta on ihanaa työskennellä opiskelijoiden kanssa studiossa. Jokainen yksilön panos kentälle kaikkinensa on niin iso. Minusta elämä avautuu sen jakamisen kautta, varsinkin kun tekee työtä kehon kautta ja kanssa kaikessa sen monimuotoisuudessaan.
Olen aina yrittänyt lähestyä Teatterikorkeakoulua ennen kaikkea paikkana ihmisille: paikkana, jossa kohdata, luoda yhteyksiä, jakaa, oppia, luoda sekä inspiroida ja haastaa toinen toisiaan. Otan osaa kaikkiin näihin prosesseihin työni kautta, ja ne kiehtovat minua aina vaan – ihmiset ja heidän omalaatuiset ja luovat olemisen, ajattelun, elämisen ja tekemisen tapansa.
TIAN-koordinaattorina pääsen luomaan yhteyksiä laitoksen rajojenkin yli, mikä on minusta todella tärkeää ja rikastuttavaa. Kun aloitin tässä työssä, minusta tuntui välillä kuin etsisin jotain pimeässä, osittain siksi että kellekään Teatterikorkeakoululla ei ollut ennen annettu tehtäväkseen ajatella vastaavassa mittakaavassa kansainvälisen alumniyhteisön näkökulmaa, saati sitten kansainvälistä opiskelijayhteisöä. Tästä huolimatta pian tuli selväksi, kuinka iso ja äärettömän mielenkiintoinen tuo yhteisö on, jonka osa minäkin kansainvälisenä alumnina olen. Minusta ei tunnu siltä, että tekisin tässä mitään uutta. Haluan vain tehdä näkyväksi sen, kuinka rikas ja moninainen kansainvälinen kenttä Suomessa on.
Missä on henkinen kotisi?
Minulla on monta kotia. Viimeisten vuosien aikana elämästäni täällä Suomessa ja läheisistä ihmisistäni ja rutiineistani on tullut yksi kotini.
Koti liittyy ennemmin ihmisiin ja jaettuihin kokemuksiin kuin paikkaan, koska olen asunut ja työskennellyt niin monissa maissa ja paikoissa. Minulla on kyllä myös kokemuksia erityisten paikkojen kanssa, kuten tiettyjen puiden ja uintipaikkojen äärellä Laajasalossa, mikä on asuinpaikkani täällä Helsingissä. Ne tarjoavat ajattelun, tuntemisen ja olemisen tiloja, jotka vievät minut kotiin tunteiden tasolla. Tietysti myös ajalla on rooli kodinmuotoutumisprosessissa.
Toisinaan ajattelen kotia käsitteenä, joka muistuttaa curry-ruokaa, jossa eri ruoka-aineet muodostavat ravitsevan kokonaisuuden. Minulla on koteja myös muistoissani, kuten Alankomaissa ja Edinburghissa, jotka aikoinaan tuntuivat kodilta ja jotka ovat rakentaneet minusta sen henkilön, joka olen nyt. Silti näihin maihin palaaminen ei tunnu minusta tarpeelliselta, kun taas ystävieni ja perheeni asuinpaikkaan Saksaan minun pitää päästä käymään aina silloin tällöin. Se tulee olemaan aina kotini. Myös siksi että minulla ei ole juurikaan mahdollisuutta puhua äidinkieltäni muualla.
Jaa jokin viimeisimmistä taidekokemuksistasi, joka on jäänyt mieleen.
Minulla oli ilo nähdä inarinsaamelaisen muusikon Anna Morottajan esiintyvän Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Se oli melko pienessä huoneessa hyvin perinteisessä puutalossa. Hän lauloi äidinkielellään. Itse asiassa hän ei vain ”laulanut”. Minusta tuntui kuin hän olisi avannut kehonsa ja antanut saamelaisten maiden, vuodenaikojen, kansojen tarinoiden ja heidän henkien kulkea hänen kauttaan. Se oli jotain paljon suurempaa kuin hänen kehonsa tai se huone, johon me kaikki olimme ahtautuneet. Tuntui siltä kuin olisin kuullut tai pikemminkin aistinut, kuinka hänen kauttaan kulki tuulen kuiskaukset saamelaisten maiden yllä. Hän oli kuin välittäjä, aivan esityksen sisällä. Tuntui niin liikuttavalta ja niin kovin tärkeältä antaa sen taiteen välittyä hänen kauttaan ja ilmaista se, mihin sanat eivät pysty: meidän pitää muistaa, kuinka elää maan, meidän kollektiivisen kehomme kanssa: maapallon kehon kanssa, ja me ja meidän kehomme ovat osa tätä maapalloa.
Haluatko lähettää terveisiä jollekin? Mitä haluaisit sanoa heille?
Tervehdin niitä, joita sanomani puhuttaa.
Tervehdin niitä, jotka ovat olleet osa elämääni ja tehneet minusta sen, joka olen. Elävänä olentona oleminen on yhteistyön tulos.
Tervehdin niitä, jotka välittävät maailman tilasta. Jatketaan merkityksellisten asioiden puolesta taistelemista ja edistetään tätä työtä.
Taideyliopistosta
Taideyliopisto on avoin taiteiden kohtauspaikka, rohkeiden uudistajien ja perinteen taitajien kriittinen yliopistoyhteisö. Muodostamme ainutlaatuisen ympäristön taiteilijana kasvamiseen ja vahvistamme taidetta ja sen muutosvoimaa. Taideyliopisto on yksi maailman johtavia esittävän taiteen yliopistoja ja siihen kuuluvat Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu. Opiskelijoita meillä on noin 2 000 ja henkilötyövuosia noin 700.
#töissätaideyliopistossa #meolemmetaideyliopisto