Vesper – Helluntaijaksoon sijoittuva ehtoojumalanpalvelus ”Iltakellot”
Tilaisuus on osa Hannu Jurmun tohtorin tutkintoa
Tilaisuus on osa Hannu Jurmun Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa valmisteilla olevaa musiikin tohtorin tutkintoa.
Hetkipalveluksiin kuuluvan ennen auringon laskua toimitettavan vesperin historiallinen tausta ulottuu kauas Vanhan Testamentin kuvamaan pappien toimittamaan iltauhritoimitukseen saakka. Uudessa testamentissa kuvataan, kuinka hetkipalveluksista muodostui varhaiskristillisen seurakuntatradition käytännön mukaisia rukoushetkiä. Ensimmäiset kristilliset luostariyhteisöt muodostuivat Egyptin erämaahan, kun Antonius Suuren (251–356) ohjeiden mukaisesti pyhä Pakomius (286–346) perusti sinne munkkiyhteisön. Egyptistä kilvoitteluperinne levisi vähitellen Lähi-itään. Länsimaisen luostariperinteen kehittäjänä pidetään Pyhä Benedictus Nursialaista, mutta hänellä oli vaikutusta myös itäisen perinteen kehittymiseen. Keskiajalla hetkipalvelukset olivat vielä keskeinen osa jokapäiväistä kaupunkiyhteisöön kuuluvaa yksilön toimintaa, kunnes 1600- ja 1700-lukujen myötä perinne kuihtui ja jäi elämään lähes yksinomaan luostariyhteisöihin. Noihin aikoihin monet säveltäjät jo kirjoittivat vespermusiikkeja liturgisen kontekstin ulkopuoliseen käyttöön konsertteihin. 1800-luvun lopussa hetkipalveluksiin kuulunut vesper elpyi vähitellen uuteen käyttöön.
Suomessa vesperistä muodostui maailmansotien välisenä aikana suosittu jumalanpalveluksen ja kirkkokonsertin välimaastoon sijoittuva kirkollinen tilaisuus, johon monet tuon ajan tunnetuimmat säveltäjät, esimerkiksi Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Ilmari Krohn, Armas Maasalo ja Heikki Klemetti kirjoittivat musiikkiaan.
Vuosien 1925–1945 välisenä aikana syntyi merkittävä määrä suomalaista hengellistä yksinlaulumateriaalia käytännössä kaikilta suomalaisilta säveltäjiltä. Valtaosa keskeisistä runoilijoistamme kirjoitti samaan aikaan runoutta, jotka olivat saaneet vaikutteita monista sen aikaisista hengellisistä suuntauksista ja ideologioista. Tuon ajan yhteiskunnallisten, ideologisten ja musiikillisten virtausten vaikutuksesta yksinlaulujen musiikkityylit ja tekstien aihepiirit saivat runsaasti uutta näkökulmaa ja vaikutteita sisältöönsä ja ilmaisuunsa. Kansallisen heräämisen vaikutukset olivat yhä kuultavissa musiikkityylissä ja tekstien aihepiireissä. Musiikillista materiaalia leimasivat tuolloin ekspressionismi, uusklassismi, ranskalainen tyyli ja orastava modernismi. Vapaan kirjallisuuden alueella erilaiset aatteelliset ja filosofiset virtaukset, erityisesti teosofian eri haarojen maailmankuva, alkoivat heijastua teksteihin. Tänä ajanjaksona lähinnä luostareissa uinunut jumalanpalvelusmuoto vesper hiipi uutena tulokkaana myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkolliseen elämään vakiintumattomana iltajumalanpalvelusmuotona, jonka toteutus vaihteli suurta suosiota saaneiden vesperkonserttien ja hiljaisten iltarukousten välimaastossa. Kirkollisessa ympäristössä vesperit antoivat mahdollisuuden päiväjumalanpalveluksia vapaammille ja monipuolisimmille musiikkitoteutuksille myös yksinlaulun näkökulmasta. Tuona aikana kirkon sisällä kiisteltiin välillä hyvinkin kärjekkäästi, millainen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkemys yksinlaulun soveltuvuudesta jumalanpalvelusmusiikiksi.
Yhteistyössä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa.
Esiintyjät
- Hannu Jurmu, tenori
- Emriikka Salonen, sopraano
- Aleksanteri Wallius, urut
- Kristian Attila, piano
- CantoDoc-lauluryhmä
Lisätiedot: Hannu Jurmu, hannu.jurmu@uniarts.fi
Muutokset ovat mahdollisia.
Tilaisuus on osa Hannu Jurmun Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa valmisteilla olevaa musiikin tohtorin tutkintoa.
Hetkipalveluksiin kuuluvan ennen auringon laskua toimitettavan vesperin historiallinen tausta ulottuu kauas Vanhan Testamentin kuvamaan pappien toimittamaan iltauhritoimitukseen saakka. Uudessa testamentissa kuvataan, kuinka hetkipalveluksista muodostui varhaiskristillisen seurakuntatradition käytännön mukaisia rukoushetkiä. Ensimmäiset kristilliset luostariyhteisöt muodostuivat Egyptin erämaahan, kun Antonius Suuren (251–356) ohjeiden mukaisesti pyhä Pakomius (286–346) perusti sinne munkkiyhteisön. Egyptistä kilvoitteluperinne levisi vähitellen Lähi-itään. Länsimaisen luostariperinteen kehittäjänä pidetään Pyhä Benedictus Nursialaista, mutta hänellä oli vaikutusta myös itäisen perinteen kehittymiseen. Keskiajalla hetkipalvelukset olivat vielä keskeinen osa jokapäiväistä kaupunkiyhteisöön kuuluvaa yksilön toimintaa, kunnes 1600- ja 1700-lukujen myötä perinne kuihtui ja jäi elämään lähes yksinomaan luostariyhteisöihin. Noihin aikoihin monet säveltäjät jo kirjoittivat vespermusiikkeja liturgisen kontekstin ulkopuoliseen käyttöön konsertteihin. 1800-luvun lopussa hetkipalveluksiin kuulunut vesper elpyi vähitellen uuteen käyttöön.
Suomessa vesperistä muodostui maailmansotien välisenä aikana suosittu jumalanpalveluksen ja kirkkokonsertin välimaastoon sijoittuva kirkollinen tilaisuus, johon monet tuon ajan tunnetuimmat säveltäjät, esimerkiksi Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Ilmari Krohn, Armas Maasalo ja Heikki Klemetti kirjoittivat musiikkiaan.
Vuosien 1925–1945 välisenä aikana syntyi merkittävä määrä suomalaista hengellistä yksinlaulumateriaalia käytännössä kaikilta suomalaisilta säveltäjiltä. Valtaosa keskeisistä runoilijoistamme kirjoitti samaan aikaan runoutta, jotka olivat saaneet vaikutteita monista sen aikaisista hengellisistä suuntauksista ja ideologioista. Tuon ajan yhteiskunnallisten, ideologisten ja musiikillisten virtausten vaikutuksesta yksinlaulujen musiikkityylit ja tekstien aihepiirit saivat runsaasti uutta näkökulmaa ja vaikutteita sisältöönsä ja ilmaisuunsa. Kansallisen heräämisen vaikutukset olivat yhä kuultavissa musiikkityylissä ja tekstien aihepiireissä. Musiikillista materiaalia leimasivat tuolloin ekspressionismi, uusklassismi, ranskalainen tyyli ja orastava modernismi. Vapaan kirjallisuuden alueella erilaiset aatteelliset ja filosofiset virtaukset, erityisesti teosofian eri haarojen maailmankuva, alkoivat heijastua teksteihin. Tänä ajanjaksona lähinnä luostareissa uinunut jumalanpalvelusmuoto vesper hiipi uutena tulokkaana myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkolliseen elämään vakiintumattomana iltajumalanpalvelusmuotona, jonka toteutus vaihteli suurta suosiota saaneiden vesperkonserttien ja hiljaisten iltarukousten välimaastossa. Kirkollisessa ympäristössä vesperit antoivat mahdollisuuden päiväjumalanpalveluksia vapaammille ja monipuolisimmille musiikkitoteutuksille myös yksinlaulun näkökulmasta. Tuona aikana kirkon sisällä kiisteltiin välillä hyvinkin kärjekkäästi, millainen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkemys yksinlaulun soveltuvuudesta jumalanpalvelusmusiikiksi.
Yhteistyössä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa.
Esiintyjät
- Hannu Jurmu, tenori
- Emriikka Salonen, sopraano
- Aleksanteri Wallius, urut
- Kristian Attila, piano
- CantoDoc-lauluryhmä
Lisätiedot: Hannu Jurmu, hannu.jurmu@uniarts.fi
Muutokset ovat mahdollisia.