Kansanmusiikkia Taideyliopistosta: Hanurinkurinen maailma
Ensimmäinen hanuri syntyi noin 200 vuotta sitten ja levisi nopeasti haitallisen vieraslajin tavoin miltei jokaiseen maailmankolkkaan. Meillä Suomessa rahvas tarttui hanuriin mielellään, mutta sivistyneistö suhtautui siihen penseämmin. Sitä kutsuttiin muun muassa nimillä ”pirunkeuhko” ja ”synnin kruttupeli”.
Musiikintutkija Otto Andersson kirjoitti vuonna 1907 artikkelin, jossa kehotettiin näin: ”Älkää tanssiko kavalien harmonikkojen rääkynän mukaan. Älkää ostako niitä. Älkää pitäkö kodeissanne. Polttakaa ne!” (Huvustadsbladet 28.01.1907). Kotkan sanomissa oltiin jo aiemmin muotoiltu seuraavaa: ”Harmonikan ääni on omiansa kiihottamaan verta ja antamaan raakaa intoa, joka kokonaan valtaa ihmisen.” (Kotkan Sanomat 24.03.1894)
Minä pidän kodissani useaakin haitaria ja täytyy myöntää, että jotakin innostavaa ja verta kiihottavaa niissä on. Kutsunkin teidät vierailulle hanurinkuriseen maailmaan – esittelen muutamia minua riivanneita kansansävelmiä 1-, 2- sekä 5-rivisellä kurtulla.
Esiintyjät
- Antti-Juhani Keihäs, haitari
Muutokset ovat mahdollisia.
Lisätiedot: Tiina Halonen, tiina.halonen@uniarts.fi
Kansanmusiikkia Taideyliopistosta
Kansanmusiikkia Taideyliopistosta -konsertit ovat sarja Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmän tutkintokonsertteja. Aineryhmän opiskelijat lähestyvät esityksissään kansanmusiikkia erilaisista näkökulmista. Konserttien sisällöt ja ideat kumpuavat niin vanhoista runoista ja perinteestä, henkilökohtaisista havainnoista ja tunteista, kuin oman musiikillisen matkan varrella tapahtuneista muutoksista.
Vuosittain järjestettävissä konserttikokonaisuuksissa pääsee kurkistamaan kansanmusiikin nykyhetkeen ja nauttimaan musiikista kaikin aistein mitä erilaisimmin kokoonpanoin ja instrumentein tarjoiltuna.
Ensimmäinen hanuri syntyi noin 200 vuotta sitten ja levisi nopeasti haitallisen vieraslajin tavoin miltei jokaiseen maailmankolkkaan. Meillä Suomessa rahvas tarttui hanuriin mielellään, mutta sivistyneistö suhtautui siihen penseämmin. Sitä kutsuttiin muun muassa nimillä ”pirunkeuhko” ja ”synnin kruttupeli”.
Musiikintutkija Otto Andersson kirjoitti vuonna 1907 artikkelin, jossa kehotettiin näin: ”Älkää tanssiko kavalien harmonikkojen rääkynän mukaan. Älkää ostako niitä. Älkää pitäkö kodeissanne. Polttakaa ne!” (Huvustadsbladet 28.01.1907). Kotkan sanomissa oltiin jo aiemmin muotoiltu seuraavaa: ”Harmonikan ääni on omiansa kiihottamaan verta ja antamaan raakaa intoa, joka kokonaan valtaa ihmisen.” (Kotkan Sanomat 24.03.1894)
Minä pidän kodissani useaakin haitaria ja täytyy myöntää, että jotakin innostavaa ja verta kiihottavaa niissä on. Kutsunkin teidät vierailulle hanurinkuriseen maailmaan – esittelen muutamia minua riivanneita kansansävelmiä 1-, 2- sekä 5-rivisellä kurtulla.
Esiintyjät
- Antti-Juhani Keihäs, haitari
Muutokset ovat mahdollisia.
Lisätiedot: Tiina Halonen, tiina.halonen@uniarts.fi
Kansanmusiikkia Taideyliopistosta
Kansanmusiikkia Taideyliopistosta -konsertit ovat sarja Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmän tutkintokonsertteja. Aineryhmän opiskelijat lähestyvät esityksissään kansanmusiikkia erilaisista näkökulmista. Konserttien sisällöt ja ideat kumpuavat niin vanhoista runoista ja perinteestä, henkilökohtaisista havainnoista ja tunteista, kuin oman musiikillisen matkan varrella tapahtuneista muutoksista.
Vuosittain järjestettävissä konserttikokonaisuuksissa pääsee kurkistamaan kansanmusiikin nykyhetkeen ja nauttimaan musiikista kaikin aistein mitä erilaisimmin kokoonpanoin ja instrumentein tarjoiltuna.