Jenna Ristilä: Olen yrittänyt kukkia, mutta…
Tohtorintutkinnon koko otsikko: ”Olen yrittänyt kukkia, mutta tilanne on ongelmallinen” – suomalaisten säveltäjänaisten teokset, konsertti-instituutio ja pianistin feministinen aktivismi”
- Taiteelliset osiot arvioinut lautakunta: Tuija Hakkila, Terhi Dostal ja Anna Pulkkis
- Tutkielman tarkastajat: Gustav Djupsjöbacka ja Milla Tiainen
- Tarkastustilaisuuden valvoja: Anne Kauppala
Ohjelma
- Tilaisuuden avaus
- Lectio praecursoria
- Lautakunnan lausunnot
- Keskustelu
- Loppulausunnot
- Yleisön kysymykset
- Tilaisuuden päätös
Kirjallisen osion tiivistelmä
Taiteellinen tohtorintutkintoni keskittyy suomalaisten säveltäjänaisten teoksiin 1800-luvulta nykypäivään, pianistin näkökulmasta. Tutkinto koostuu neljästä konsertista, vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvedosta. Sen tarkoituksena on tuoda naisten musiikkia soivaksi, tarkastella säveltäjänaisten teoksia feministisesti eri näkökulmista ja muokata konserttitilannetta inhimillisempään ja esiintyjälle psykologisesti turvallisempaan suuntaan. Tutkintoni on toiminnallista, feminististä ja aktivistista esilläpitotutkimusta.
Tohtorikonserteissa soitin yhteensä 23 säveltäjänaisen teoksia ja toin monipuolisesti esiin heidän säveltämäänsä pianokirjallisuutta. Painotin ohjelmistovalinnoissani harvoin esitettyjä ja ennen esittämättömiä teoksia. Naisten salonki -konsertti koostui yksinlauluista ja pienimuotoisista pianokappaleista. Nainen ja sonaatti -konsertissa esitin sonaatteja kolmelta eri vuosisadalta. Tanssiva nainen -konsertti koostui tanssiin liittyvistä teoksista, ja sen käsiohjelmassa käsiteltiin pianistien ajatuksia urasta ja esiintymisestä ja sukupuolen vaikutuksesta niihin. Tässä konsertissa esittämäni VIITATA-teoksen luomisprosessissa kollaboratiivinen työskentely, yhteistekijyys ja yhteisöllisyys nousivat keskeisiksi. Viimeisessä Nainen, Maailma -konsertissa yhdistin runonlausuntaa ja pianomusiikkia eri tavoin, ja käsiohjelman säveltäjähaastattelut avasivat tarkemmin teosten taustoja.
Yhdistin traditiokriittisen ohjelmistosuunnittelun konserttitilanteen lempeään muokkaamiseen hienovaraisen aktivismin keinoin. Käsitteellä viittaan joukkoon toimintamalleja, joiden tavoitteena on luoda inhimillisempi, esittäjälle psykologisesti turvallinen konserttitilanne. Kaikkia tohtorikonserttejani yhdistäviä aktivistisia toimintamalleja olivat konserttien juontaminen ja sen kautta yleisöön suoran kontaktin ottaminen, jännittämiseen ja virheisiin suhtautuminen huumorilla häpeän ja peittelyn sijaan, konserttiohjelmistojen ja kappalejärjestysten kuratointi sekä käsiohjelmatekstien kokeellisuus.
Vertaisarvioidussa artikkelissa ”Flirttiä vai alistamista? Dialoginen analyysi Carita Holmströmin Södergran-lauluista”(Musiikki 55 (3), 2025, 12–44) analysoin Holmströmin laulusarjaa esittäjän näkökulmasta. Analyysi perustuu kokemuksiini sarjan harjoittelusta ja esittämisestä kahden laulajan kanssa. Tarkastelen meidän tulkintojemme sekä musiikin ja tekstin suhdetta yhdistelemällä esittäjän analyysia, dialogista analyysia ja vapaata kuvailua.
Feministinen all-female panel -ajatus liittyi kaikkiin tutkintoni osa-alueisiin: konserteissa ja artikkelissa kaikki teosten säveltäjät, runoilijat ja esittäjät olivat naisia. Pyrin myös viittaamaan artikkelissa sekä konserttien käsiohjelmateksteissä naisten tekemään tutkimukseen aina kun se oli mahdollista.
Aktivistiset toimintamallit tekivät konserttitilanteista välittömämpiä. Juontaminen vapautti minua esiintyjänä eniten, samoin erilaiset spontaanit hetket, joissa minä ja yleisö nauroimme. Tutkinnon kuluessa huomasin psykologisen turvan muodostuvan paljolti myös omasta suhtautumistavastani: suorittaminen ja kontrolli heikensivät sitä, tarinankerrontaan keskittyminen taas vahvisti.
Toiminnallisen aktivistisen esilläpitotutkimuksen kannalta olennaista oli tutkinnon laajeneminen instituution seinien ulkopuolelle. Julkaisin kirjoituksia Suoni ry:n Toiminta soi! -verkkojulkaisussa, äänitin kantanauhoja Ylelle, pidin luentoja ja luentokonsertteja eri puolilla Suomea, esiinnyin useissa konferensseissa, sekä jaoin nuottimateriaalia ja tietoa mahdollisimman avokätisesti.
Jenna Ristilä
Jenna Ristilä on pianisti, korrepetiittori ja väitöstutkija. Hän tekee taiteellista tutkimusta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa aiheenaan suomalaisten säveltäjänaisten teokset 1800-luvulta nykypäivään. Tutkimuksen ohella Ristilä toimii Lahden konservatorion oopperastudion pianistina sekä työskentelee freelancerina erityisesti laulumusiikin parissa. Hän on tutkimusyhdistys Suoni ry:n rahastonhoitaja.
Tohtorintutkinnon koko otsikko: ”Olen yrittänyt kukkia, mutta tilanne on ongelmallinen” – suomalaisten säveltäjänaisten teokset, konsertti-instituutio ja pianistin feministinen aktivismi”
- Taiteelliset osiot arvioinut lautakunta: Tuija Hakkila, Terhi Dostal ja Anna Pulkkis
- Tutkielman tarkastajat: Gustav Djupsjöbacka ja Milla Tiainen
- Tarkastustilaisuuden valvoja: Anne Kauppala
Ohjelma
- Tilaisuuden avaus
- Lectio praecursoria
- Lautakunnan lausunnot
- Keskustelu
- Loppulausunnot
- Yleisön kysymykset
- Tilaisuuden päätös
Kirjallisen osion tiivistelmä
Taiteellinen tohtorintutkintoni keskittyy suomalaisten säveltäjänaisten teoksiin 1800-luvulta nykypäivään, pianistin näkökulmasta. Tutkinto koostuu neljästä konsertista, vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvedosta. Sen tarkoituksena on tuoda naisten musiikkia soivaksi, tarkastella säveltäjänaisten teoksia feministisesti eri näkökulmista ja muokata konserttitilannetta inhimillisempään ja esiintyjälle psykologisesti turvallisempaan suuntaan. Tutkintoni on toiminnallista, feminististä ja aktivistista esilläpitotutkimusta.
Tohtorikonserteissa soitin yhteensä 23 säveltäjänaisen teoksia ja toin monipuolisesti esiin heidän säveltämäänsä pianokirjallisuutta. Painotin ohjelmistovalinnoissani harvoin esitettyjä ja ennen esittämättömiä teoksia. Naisten salonki -konsertti koostui yksinlauluista ja pienimuotoisista pianokappaleista. Nainen ja sonaatti -konsertissa esitin sonaatteja kolmelta eri vuosisadalta. Tanssiva nainen -konsertti koostui tanssiin liittyvistä teoksista, ja sen käsiohjelmassa käsiteltiin pianistien ajatuksia urasta ja esiintymisestä ja sukupuolen vaikutuksesta niihin. Tässä konsertissa esittämäni VIITATA-teoksen luomisprosessissa kollaboratiivinen työskentely, yhteistekijyys ja yhteisöllisyys nousivat keskeisiksi. Viimeisessä Nainen, Maailma -konsertissa yhdistin runonlausuntaa ja pianomusiikkia eri tavoin, ja käsiohjelman säveltäjähaastattelut avasivat tarkemmin teosten taustoja.
Yhdistin traditiokriittisen ohjelmistosuunnittelun konserttitilanteen lempeään muokkaamiseen hienovaraisen aktivismin keinoin. Käsitteellä viittaan joukkoon toimintamalleja, joiden tavoitteena on luoda inhimillisempi, esittäjälle psykologisesti turvallinen konserttitilanne. Kaikkia tohtorikonserttejani yhdistäviä aktivistisia toimintamalleja olivat konserttien juontaminen ja sen kautta yleisöön suoran kontaktin ottaminen, jännittämiseen ja virheisiin suhtautuminen huumorilla häpeän ja peittelyn sijaan, konserttiohjelmistojen ja kappalejärjestysten kuratointi sekä käsiohjelmatekstien kokeellisuus.
Vertaisarvioidussa artikkelissa ”Flirttiä vai alistamista? Dialoginen analyysi Carita Holmströmin Södergran-lauluista”(Musiikki 55 (3), 2025, 12–44) analysoin Holmströmin laulusarjaa esittäjän näkökulmasta. Analyysi perustuu kokemuksiini sarjan harjoittelusta ja esittämisestä kahden laulajan kanssa. Tarkastelen meidän tulkintojemme sekä musiikin ja tekstin suhdetta yhdistelemällä esittäjän analyysia, dialogista analyysia ja vapaata kuvailua.
Feministinen all-female panel -ajatus liittyi kaikkiin tutkintoni osa-alueisiin: konserteissa ja artikkelissa kaikki teosten säveltäjät, runoilijat ja esittäjät olivat naisia. Pyrin myös viittaamaan artikkelissa sekä konserttien käsiohjelmateksteissä naisten tekemään tutkimukseen aina kun se oli mahdollista.
Aktivistiset toimintamallit tekivät konserttitilanteista välittömämpiä. Juontaminen vapautti minua esiintyjänä eniten, samoin erilaiset spontaanit hetket, joissa minä ja yleisö nauroimme. Tutkinnon kuluessa huomasin psykologisen turvan muodostuvan paljolti myös omasta suhtautumistavastani: suorittaminen ja kontrolli heikensivät sitä, tarinankerrontaan keskittyminen taas vahvisti.
Toiminnallisen aktivistisen esilläpitotutkimuksen kannalta olennaista oli tutkinnon laajeneminen instituution seinien ulkopuolelle. Julkaisin kirjoituksia Suoni ry:n Toiminta soi! -verkkojulkaisussa, äänitin kantanauhoja Ylelle, pidin luentoja ja luentokonsertteja eri puolilla Suomea, esiinnyin useissa konferensseissa, sekä jaoin nuottimateriaalia ja tietoa mahdollisimman avokätisesti.
Jenna Ristilä
Jenna Ristilä on pianisti, korrepetiittori ja väitöstutkija. Hän tekee taiteellista tutkimusta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa aiheenaan suomalaisten säveltäjänaisten teokset 1800-luvulta nykypäivään. Tutkimuksen ohella Ristilä toimii Lahden konservatorion oopperastudion pianistina sekä työskentelee freelancerina erityisesti laulumusiikin parissa. Hän on tutkimusyhdistys Suoni ry:n rahastonhoitaja.