Music, Diplomacy and Cold War
Meri Herralan tutkimushanke käsittelee muusikoiden hyödyntämistä poliittisiin tarkoituksiin kylmässä sodassa.
Esittely
Kirjaprojektissaan Music, Diplomacy and Cold War Meri Herrala analysoi, miten Neuvostoliitto ja Yhdysvallat hyödynsivät johtavia muusikoitaan ja taiteilijaryhmiään pehmeän diplomatian instrumentteina poliittisten päämääriensä saavuttamiseksi suurvaltojen välisessä kylmässä sodassa vuosien 1954 ja 1983 välisenä aikana.
Meri Herrala väittää tutkimiensa tapausten avulla, miten kahden erilaisen poliittisen järjestelmän väliset sopimukset neuvostoliittolaisten solistien konserttimatkoista ja levytyksistä yhdistivät kylmässä sodassa vastakkaisilla puolilla olevia kilpailijoita — Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa — sekä diplomaattisten että taloudellisten liikevoittojen tavoittelussa kulttuurivaihdon avulla. Samaan aikaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kulttuuridiplomatia lievensi suurvaltojen välisiä jännitteitä kulttuurillisen ja taloudellisen integraation jatkuessa. Tutkimus osoittaa, että kulttuuridiplomatialla oli tärkeä merkitys kylmässä sodassa suurvaltojen heikentyneiden poliittisten suhteiden kausina. Tutkimuksessani Suomi saa tärkeän merkityksen suurvaltojen välisessä kylmässä sodassa välittäjänä idän ja lännen välillä. Tämä johtuu siitä, että Suomi oli sotien välisenä aikana neuvostomuusikoiden poliittisen ja ideologisen kuuliaisuuden testauspaikka, sekä musiikillinen markkinointipaikka ennen heidän lähettämistään kauemmaksi Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
Kirjaprojektin tärkeimmät tapaustutkimukset ovat viulisti David Oistrakh ja Victoria Mullova sekä amerikkalaiset Yehudi Menuhin ja Isaac Stern; pianistit Emil Gilels, Sviatoslav Richter ja Vladimir Ashkenazy sekä amerikkalainen Harvey Van Cliburn; sellisti Mstislav Rostropovich, sekä yhdysvaltalaiset ja neuvostoliittolaiset sinfoniaorkesterit ja heidän kapellimestarinsa, kuten Eugene Ormandy ja Kiril Kondrashin, jne.
Tutkimus perustuu laaja-alaiseen usean arkiston materiaalien tutkimukseen Suomessa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Käsikirjan julkaisemisesta on solmittu kustannussopimus Routledge (Taylor & Francis) kustantajan kanssa. Tutkimushanke on päättynyt 30.6.2023.
Hankkeen nimi
Music, Diplomacy and Cold War
Esittely
Kirjaprojektissaan Music, Diplomacy and Cold War Meri Herrala analysoi, miten Neuvostoliitto ja Yhdysvallat hyödynsivät johtavia muusikoitaan ja taiteilijaryhmiään pehmeän diplomatian instrumentteina poliittisten päämääriensä saavuttamiseksi suurvaltojen välisessä kylmässä sodassa vuosien 1954 ja 1983 välisenä aikana.
Meri Herrala väittää tutkimiensa tapausten avulla, miten kahden erilaisen poliittisen järjestelmän väliset sopimukset neuvostoliittolaisten solistien konserttimatkoista ja levytyksistä yhdistivät kylmässä sodassa vastakkaisilla puolilla olevia kilpailijoita — Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa — sekä diplomaattisten että taloudellisten liikevoittojen tavoittelussa kulttuurivaihdon avulla. Samaan aikaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kulttuuridiplomatia lievensi suurvaltojen välisiä jännitteitä kulttuurillisen ja taloudellisen integraation jatkuessa. Tutkimus osoittaa, että kulttuuridiplomatialla oli tärkeä merkitys kylmässä sodassa suurvaltojen heikentyneiden poliittisten suhteiden kausina. Tutkimuksessani Suomi saa tärkeän merkityksen suurvaltojen välisessä kylmässä sodassa välittäjänä idän ja lännen välillä. Tämä johtuu siitä, että Suomi oli sotien välisenä aikana neuvostomuusikoiden poliittisen ja ideologisen kuuliaisuuden testauspaikka, sekä musiikillinen markkinointipaikka ennen heidän lähettämistään kauemmaksi Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
Kirjaprojektin tärkeimmät tapaustutkimukset ovat viulisti David Oistrakh ja Victoria Mullova sekä amerikkalaiset Yehudi Menuhin ja Isaac Stern; pianistit Emil Gilels, Sviatoslav Richter ja Vladimir Ashkenazy sekä amerikkalainen Harvey Van Cliburn; sellisti Mstislav Rostropovich, sekä yhdysvaltalaiset ja neuvostoliittolaiset sinfoniaorkesterit ja heidän kapellimestarinsa, kuten Eugene Ormandy ja Kiril Kondrashin, jne.
Tutkimus perustuu laaja-alaiseen usean arkiston materiaalien tutkimukseen Suomessa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Käsikirjan julkaisemisesta on solmittu kustannussopimus Routledge (Taylor & Francis) kustantajan kanssa. Tutkimushanke on päättynyt 30.6.2023.