Miten tasa-arvoa voi edistää taidemusiikissa?

|
Blog

Keskustelu yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisesta taidemusiikin alueella on nostanut esiin erilaisia kannanottoja (esim. HS 9.9.2019, HS 19.10.2019, HS 24.11.2019), joita yhdistää huoli tilastojen osoittamasta sukupuolisesta vääristymästä sekä säveltäjien prosentuaalisissa määrissä, esitettyjen teosten jakautumisessa että musiikinhistoriallisen tiedon valikoitumisessa. Tilanteeseen toivotaan muutosta ja rakentavia ehdotuksia, jotta tulevaisuudessa konserteissa kuultaisiin tasavertaisesti erilaisista taustoista nousevien säveltäjien ääniä.

Tasa-arvon toteutuminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan sen eteen on aktiivisesti tehtävä töitä. Tästä syystä haluamme tuoda keskusteluun yhdenvertaisuudesta tärkeän tutkimus- ja kehityskohteen, nimittäin säveltämisen opetuksen.

Taidemusiikin ammattimaiseen säveltämiseen tähtäävä pedagogiikka ei ole ollut oppiaineena tai tutkimuskohteena olemassa kovinkaan pitkään. Suomessa on tehty jonkin verran tutkimusta, joka tarkastelee säveltämisen alkuopetusta ja kouluissa tapahtuvaa ryhmäopetusta, mutta yksilöopetuksessa tapahtuva pedagoginen työskentely ja ammattiin suuntaavien opetuskokonaisuuksien tarkastelu on jäänyt tutkimuksellisesti vähemmälle. Perinteisesti säveltämisen opetus on instrumenttiopetuksen tavoin yksilöltä toiselle, vanhemmalta kollegalta nuoremmalle, välittyvää vuorovaikutusta.

Taideyliopistossa sävellyspedagogiikan opiskeluun on alettu kiinnittää erityistä huomiota viime vuosina. Säveltämisen lisääntyessä musiikkioppilaitoksissa ja kouluissa erityisesti sävellysopetuksen kasvatukselliset periaatteet ja eri ikäkausiin liittyvät haasteet ovat nousseet tarkastelun kohteeksi. Ammattisäveltäjänä toimimiseen vaikuttaa paljon se, millaisessa musiikillisessa ympäristössä olemme lapsuudessa, nuoruudessa ja opiskeluaikana kasvaneet. Nämä arvot ja asenteet välittyvät eteenpäin työelämään tulevaisuudessa. Koska sävellyspedagogiikalla on merkittävä osuus arvojen ja käytäntöjen eteenpäin välittämisessä tuleville sukupolville, voisi se toimia myös yhtenä olennaisena työvälineenä rakenteellisten muutosten toteuttamisessa.

Sävellysopetuksen käytänteet ovat hioutuneet vuosisatojen myötä tähtäämään musiikin sisäisten lainalaisuuksien opetteluun. Sävellyksen opiskelun tavoitteena on pääasiassa säveltäjän ammattitaidon kehittäminen ja teosten valmistaminen. Nuoria säveltäjiä on myös valmistettu kohtaamaan ammattiin liittyvä jatkuva kilpailuasetelma ja traditioon pohjautuva esteettinen arviointi. Sävellysopetuksessa vallalla olevat esteettiset ihanteet, niin paikalliset kuin omaan aikaan sidotut, ovat jatkuvasti keskustelun ytimessä.

Taiteen käsityötaitojen oppimisessa jäljittely on ollut tärkeä työskentelytapa kautta historian. Sävellysopetuksessa käytetään paljon esimerkkimateriaalia: eri aikakausina sävellettyjä teoksia tutkitaan ja analysoidaan sekä erilaisia sävellystekniikoita hyödynnetään. Myös tätä taidemusiikin kaanonia voidaan tarkastella tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Koska sävellystunneilla painopiste on perinteisesti keskittynyt sävellysteknisiin kysymyksiin ja teosten säveltämiseen, on avoin keskustelu sävellysopiskelijan identiteetin suhteesta yhteiskunnalliseen asemaan jäänyt vähemmälle huomiolle.

Tämän hetken yhteiskunnallisen keskustelun valossa voisi kuitenkin päätellä, että myös taidemusiikin alueella olisi merkittävää kuulla moniäänistä musiikkia. Musiikin omaäänisyyteen vaikuttaa olennaisesti säveltäjän identiteetti, joka koostuu samanaikaisesti monista eri tekijöistä, kuten sukupuoli, yhteiskuntaluokka, ikä, etninen tausta, toimintakyky tai seksuaalinen suuntautuminen. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa näiden kaikkien ominaisuuksien ymmärtämistä positiivisena voimavarana.

Musiikki on yleensä nähty neutraalina sosiaalisista yhteyksistä vapaana alueena, jossa säveltäjän ominaisuuksilla, kuten sukupuolella ei ole merkitystä. Yhtä hyvin voisimme ajatella, että sukupuolen sallitaan kuuluvan. Ehkä yleisö voisi olla jopa kiinnostunut kuulemaan erilaisista lähtökohdista syntynyttä musiikkia ja seuraamaan taidemusiikin instituutioiden avautumista kohti vastuullista ja moniarvoista toimijuutta? Erilaiset musiikilliset äänet peilaavat laajemmin moninaista yhteiskuntaa.

Säveltämisen ja säveltämisen pedagogiikan alan asiantuntijoista koostuva työryhmä käynnisti keväällä 2019 Yhdenvertaisesti säveltäen-hankkeen, joka sisältää sekä pedagogisia kehittämistoimia että tutkimusta. Taideyliopiston ja Suomen Säveltäjien yhteishanke pyrkii vaikuttamaan myönteisesti alan roolijakoihin, asenteisiin ja mielikuviin sekä löytämään pedagogisia lähestymistapoja, jotka voivat edistää moninaisuutta ja tasa-arvoa säveltämisen opetuksessa ja oppilaitoksissa. Hanke on lähtenyt liikkeelle havainnosta, että musiikkioppilaitoksissa tytöt opiskelevat sävellystä tasapuolisesti poikien kanssa, mutta kuitenkin ammattiopintoihin hakeutuu huomattavasti vähemmän naispuoleisia opiskelijoita. Siksi hankkeessa tarjotaan säveltämisen opetusta ja mentorointia ensisijaisesti 15-20-vuotiaille tytöille ja muunsukupuolisille - poikia kuitenkaan pois sulkematta.

Työtä tasa-arvon eteen on tehty yhteiskunnassa jo pitkään ja erilaisia keinoja rakenteiden tarkasteluun on kehitetty. Sävellyspedagogiikan tutkimus- ja kehittämistyö tarjoaa tärkeän leikkauspinnan humanistisen tutkimuksen ja musiikin tekemisen käytäntöjen välille.  Sävellyspedagogiikka voi ammentaa yleisesti pedagogiikan tutkimuksen perinteestä, kriittistä ja feminististä pedagogiikkaa seuraten, tai toisaalta avata yhdenvertaisuuskysymyksiä intersektionaalisen sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Tällä tavoin on mahdollista ulottaa laaja monialainen keskustelu eriarvoistavien rakenteiden purkamisesta myös taidemusiikin alueelle.

Tutkimushankkeemme tavoitteena on edistää tasa-arvoisia osallistumismahdollisuuksia musiikin alalla ja tarkastella kriittisesti säveltämisen opetukseen liittyviä valta-asetelmia. Säveltäjäksi kasvaminen vaatii varmasti yhä perinteisiä käsityötaitoja, mutta näiden lisäksi taiteilijana olemiseen kuuluu muita yhtä olennaisia osa-alueita. Sävellysopetus tulisi nähdä omaan aikaamme kytkeytyvänä dialogisena toimintana, joka huomioi ympäröivässä kulttuurissa tapahtuvia suuriakin muutoksia. Aika on kypsä sille, että myös säveltämistä ja sen opetusta voidaan tutkia yhdenvertaisuuden näkökulmasta, osana laajaa, monimuotoista kulttuuria.

Yhdenvertaisesti säveltäen-hanke:

Heidi Partti, musiikkikasvatuksen professori 

Riikka Talvitie, säveltäjä

Markku Klami, säveltäjä

Minna Leinonen, säveltäjä

Anu Ahola, toimittaja