Viikon alumni Tiina-Maija Koskela: Kokeile ja etsi kunnes löydät!

|
Blog

Sibelius-Akatemiassa laulun opinnot vuonna 2001 aloittanut Tiina-Maija Koskela tuli yliopistoon suoraan musiikkiopistosta.

En juuri edes kertonut kenellekään että olen hakenut Sibelius-Akatemiaan. Tein kyllä töitä pääsykokeiden eteen, opiskelin musiikkiopistossa, lauloin ja soitin fagottia. Ensimmäinen opiskeluvuoteni Sibelius-Akatemiassa oli eräänlainen epävarmuuden vuosi. Hyppäsin paikkaan, jossa muut olivat vähintään konservatorion käyneitä tai muusikkojen lapsia. Huomasin kuitenkin pian, että olin löytänyt paikkaan jossa oli samanhenkisiä ihmisiä. Olin kaukaa viisas ja suoritin pakolliset aineet jo opintojen alussa niin että pystyin myöhemmin keskittymään enemmän näyttämöllisiin aineisiin. Se oli myös tutkiskelun aikaa: hain omaa paikkaani. Kuuntelin paljon musiikkia, kysyin muilta neuvoja musiikista ja oopperoista. Meillä oli ihana vuosikurssi!

Valmistumisvuoteni 2008 oli hektinen. Voitin saman vuoden tammikuussa Lappeenrannan laulukilpailut. Olin myös käynyt samaan aikaan Udo Reinemannin kansainvälisellä mestarikurssilla Brysselin konservatoriossa saamassa opetusta viikon verran kerran kuukaudessa. Se teki hyvää, sain vähän etäisyyttä ja näin minkälainen alan kenttä on Keski-Euroopassa. Ymmärsin, että Suomessa on paljon hyvää mutta että myös muualta voi hakea tietotaitoa ja osaamista.

Parhaat muistot opintoajoilta liittyvät varmasti produktioihin ja oivallukseen, että lavalla on kauhean kiva olla. Muistoihin kuuluvat samanhenkiset kaverit ja kollegat jotka ovat ystäviä edelleen, sekä ammattitaidon oppiminen. Myös sen ymmärtäminen, että ei täältä valmistuta valmiiksi muusikoksi. Koulussa opiskellaan itseä ja elämää varten.

Minulle hyvä työprosessi on peilata asioita keskustelujen kautta. Osana laulajana kasvamista on ollut löytää ihmisiä joiden kanssa keskustella, jotta näen taas itseni selvemmin. Kun sanoo ääneen asioita, joita on vain miettinyt päässään, ne ovatkin yhtäkkiä konkreettisempia. Ehkä olin sen verran jästipää että otin opinnoista aika paljon selville itse mutta vaati rohkeutta myöntää, että tarvitsee myös muiden apua ja tukea. Oma aktiivisuuteni kantoi. Etsin omaa tapaa työstää asioita, ja löysin sen oikeastaan vasta Akatemian jälkeen. Ajankäytöstä olisin voinut ollut olla vähän tarkempi. Oman työskentelytavan opetusta olisin ehkä toivonut lisää: miten opetat itseäsi oppimaan, miten kantaa vastuu äänellisistä asioista, millaista repertuaaria kannattaisi tehdä, minkälainen identiteetti on laulajana. Mielestäni olisi hyvä, että näistä asioista puhuttaisiin lisää ja tietoisemmin.

Opiskelun tärkeimpiin anteihin kuuluvat yleisten aineiden kautta saatu yleissivistys, tanssilliset ja näyttämölliset aineet, roolit ja oopperaproduktiot. Ja tietenkin laulunopetus – ne tunnit jotka käytettiin äänen kehittämiseen. Opiskeluaikana kilpailin aika paljon ja pystyin myös ottamaan vastaan jonkun verran töitä. Yritin parantaa ajankäyttöäni ja ymmärsin, että pitää rakentaa siltaa valmistumisen ja työelämän välille. Joka kerta kun saa työtehtävän tai ensimmäisen kiinnityksen johonkin paikkaan, tietty taso on säilytettävä, sillä seuraava kerta pitää aina lunastaa uudelleen. Meidän alallamme itsensä jakuva kehittäminen ja huoltaminen on tärkeää.

On prosesseja, jotka lähtevät käyntiin työuran aikana – itselleni se oli fakin vaihto mezzosopraanosta sopraanoksi. Urani huippuhetkiä on ollut oman työprosessini ja oman ääneni löytäminen. Muita kohokohtia on ollut työskentely Saksassa ja Wagner-debyyttini Elsana. Olen tajunnut, että minun on hyvä olla itseni kanssa, tehdä omia valintojani ja työstää asioita eteenpäin kun ottaa vastuun omista ratkaisuistaan. Siihen liittyy myös uran rakennus ja oikeiden roolien valinta, omien vahvuuksien pohtiminen työkentällä.

Mielestäni omien työskentelytapojen oppiminen on tärkeää: miten minä opin ja mitkä ovat ne reitit mitä kautta oma kehitys löytyy. On tärkeää ymmärtää, että oman reittinsä löytäminen voi vaatia enemmän kuin muutaman koelaulun eikä se silti tarkoita että on epäonnistunut. On myös hyvä oppia olemaan rehellinen itselleen ja sille mitä itse haluaa, eikä toteuttaa jonkun muun unelmia. Mitä olen valmis satsaamaan omien toiveideni eteen?

Tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa opiskelevaa kehottaisin olemaan rohkea! Kyseenalaista, mutta samalla nauti siitä mitä teet. Ole läsnä tilanteessa. Ymmärrä, että prosessi on se mikä kantaa. Keskustele rohkeasti itsesi kanssa: mitä minä haluan ja mihin suuntaan voisin mennä. Kokeile ja etsi kunnes löydät!

Teksti: Silja Aalto
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä