Viikon alumni Päivi Rissanen: Kahden uran vaiheilla

|
Blog

Kesällä 2011 Päivi Rissanen jäi tauolle työstään orkesteriviulistina. Tauko pysäytti ja avasi kerralla kokonaisen mahdollisuuksien maailman. Uutta suuntaa täytyi etsiä, mutta kokemus tiiviistä orkesteriyhteisöstä vei pian kohti sosiaalipsykologian opintoja. Hiljaista tietoa ryhmädynamiikan lainalaisuuksista oli mielenkiintoista tarkastella analyyttisemmin yliopistossa. Orkesteri onkin Päivin mukaan kuin sosiaalipsykologille tehty tutkimuskohde, jonka toiminnasta saattoi ammentaa lukuisia käytännön esimerkkejä yliopiston teoreettisen tiedon taustalle.

Opiskelua aikuisiällä Päivi kuvaa erittäin antoisaksi kokemukseksi. Toisilta aikuisopiskelijoilta sai kuulla mitä erilaisimpia elämäntarinoita, ja ala tuntui omalta ja motivoivalta. Suurimmaksi haasteeksi ei muodostunutkaan itse opiskelu, vaan ajan jakaminen perheen ja opiskelun kesken. Elämäntilanteen vaihdos toi soittamiseenkin uudenlaista perspektiiviä. Kunnon ravistelun sai ensinnäkin perinteinen viulistinen ajattelutapa. Orkesteriaikoina oli tuntunut lähes kerettiläiseltä suuntautua tavalla tai toisella musiikin ulkopuolelle, mutta opiskelu avasi silmiä ja laajensi ahtaaseen suorituskeskeisyyteen taipuvaista muusikon maailmaa. Nykyään Päivi kokeekin, että elämänkokemus muilta aloilta yksinomaan rikastaa muusikkoutta. Taiteen tekeminen vapautuu uudella tavalla, kun keskeinen kysymys ei ole enää ”Miten minä soitan”.

Nykyään Päivi näkee monet orkesterin ilmiöt entistä artikuloidummin. Hän korostaa, että sosiaalipsykologiassa tutkittavat ilmiöt ovat kaikille arkipäiväisiä ja tuttuja tilanteita. Opiskelu antoikin ennen kaikkea asioille nimet. Orkesterissa sosiaalipsykologian kannalta mielenkiintoisia ilmiöitä ovat esimerkiksi viulistien identifioituminen rooleihinsa ykkös- ja kakkosviuluissa, sekä sektioiden sisäiset ja ulkoiset kommunikaatioon liittyvät haasteet. Päivin näkemyksissä korostuu erityisesti kommunikaation merkitys yhteisön sisällä, sillä mitä enemmän ihmiset tietävät toistensa työtehtävistä, sitä paremmin yhteisö toimii. Myös päätöksentekokulttuurin ja yhteisten pelisääntöjen vaikutus on valtava sekä yhteisön hyvinvointiin että työntekijöiden sitoutumiseen ja motivaatioon.

Tauon jälkeen uutta intoa soittoon

Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Päivi palasi takaisin orkesterimaailmaan. Opinnot ovat tällä hetkellä tauolla, mutta haaveena on jatkaa vielä maisteritutkintoon asti. Kiirettä ei kuitenkaan ole. Pesti kakkosviulun äänenjohtajana Tapiola Sinfoniettassa on vienyt mennessään, sillä soittoon on tauon jälkeen löytynyt uusi ilo ja vapaus. Päivi kokee olevan tärkeää heittäytyä ja nauttia työstään musiikin parissa kaiken arkipäiväisyyden keskelläkin. Soiton ilo välittyy harjoituksista konserttiin ja tarttuu parhaimmillaan jokaiseen yleisön jäseneen. Päivi iloitseekin, että perinteisen vakavan konserttikulttuurin ohella nähdään nykyään myös hurttia tekemisen meininkiä – myös konserttilavalla. Virheettömyyteen asti hiottuja suorituksia on toki levytyshistoria täynnä. Kuitenkin konsertissa yleisölle välittyvä aito ja välitön muusikkous voi ainutlaatuisuudessaan ja yllättävyydessään antaa jotain uutta.

Vaikka orkesterityön ilo on löytynyt uudestaan, arvostaa Päivi myös suuresti aikaansa opintojen parissa. Kiinnostuksen kohteet musiikin ulkopuolella olivat aina olemassa; tauko vain muodostui ratkaisevaksi sysäykseksi tarttua niihin. Kokemus oli niin positiivinen, että nyt Päivi lähinnä ihmettelee miksei lähtenyt uusille poluille jo aiemmin, vaikka vain kokeilemaan ja harrastamaankin. Rohkeus valinnoissa kannattaa, sillä elämä on täynnä avoimia mahdollisuuksia niitä etsivälle.

 

Teksti: Sara Mansnerus
Kirjoittaja on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä löydät sivulta http://www.uniarts.fi/alumniyhteistyo