Photo: Tampere Filharmonia

Viikon alumni Kazutaka Morita: Kollegat ja orkesteriympäristö opettavat

|
Blog

Kazutaka Morita työskentelee Radion sinfoniaorkesterissa patarumpujen varaäänenjohtajana. Sibelius-Akatemian alumnimentorointiohjelmaan hän päätyi Sibelius-Akatemian lyömäsoitinopiskelija Jerry Piipposen toiveesta. Kazutakan kokemus suomalaisista orkestereista ja koesoitoista tekivät hänestä erinomaisen mentoriehdokkaan, vaikka hän ei Sibelius-Akatemian alumni ollutkaan.

Opiskeluaikanaan Conservatorium van Amsterdamissa Kazutaka Morita saapui joka viikko partituurin kanssa seuraamaan Amsterdamin Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin harjoituksia. Kazutakan suurimpiin innoittajiin kuuluva orkesteri oli tarjonnut opintojen loppuvaiheilla hänelle mahdollisuuden myös keikkoihin, mutta opiskeluviisumin takia työnteko ei ollut mahdollista. Sattuman kautta haaveesta tuli kuitenkin totta, kun eräissä harjoituksissa yksi lyömäsoittajista sairastui äkillisesti ja Kazutaka huudettiin lavalle soittamaan. Yllättävästä ja jännittävästä tilanteesta huolimatta muisto on säilynyt yhtenä opiskeluajan hienoimmista. 

Nokkahuilun, xylofonin, bassomarimban, rumpusetin ja syntetisaattoreiden muodostama kokoonpano oli kyllin omaperäinen varastaakseen nuoren Kazutaka Moritan huomion. Vahvistetut soittimet ja rock-klassikoista koostuva ohjelmisto lujittivat jo päiväkodissa alkanutta innostusta musiikkia ja lyömäsoittimia kohtaan. Omatoiminen rumpusetin opiskelu alkoi 13-vuotiaana ja vuotta myöhemmin Kazutaka pääsi aloittamaan pianonsoiton opiskelun yksityisopetuksessa. Lukion vaskiyhtyeen kapellimestari oli Kazutakan ensimmäinen varsinainen lyömäsoitinopettaja, ja hänen vaikutuksestaan mies aloitti lyömäsoitinten vakavan harjoittelun tähdäten samalla musiikkiyliopistoon.

Musiikkiyliopistojen pääsykoemateriaaleja tutkittuaan Kazutaka päätti, että Aichi Prefectural University of Fine Arts and Music sopisi hänelle parhaiten. Lukioaikainen tavoite täyttyi, kun Kazutaka valittiin opiskelijaksi vuonna 2001. Opinnot Japanissa olivat kuitenkin vain välietappi, ja valmistuttuaan musiikin kandidaatiksi vuonna 2005 kaikki oli taas avoinna. Töitä ei ollut tarjolla opettajan pätevyydestä huolimatta, eikä orkestereiden koesoittoja ollut tiedossa. Opintojen aikana vieraileva marimbaopettaja oli suositellut Kazutakalle Conservatorium van Amsterdamia, ja vähitellen muutto Eurooppaan alkoi vaikuttaa todelliselta vaihtoehdolta. Aasian ja Euroopan eriävät videostandardit ja hakemuksessa vaadittu englanninkielinen kirjoitelma mutkistivat hakuprosessia, mutta lopulta Kazutaka pääsi aloittamaan opintonsa Amsterdamin konservatoriolla kandidaattivaiheen kolmannesta vuodesta.

Ensimmäinen opiskeluvuosi oli täynnä muutoksia ja sopeutumista. Lyömäsoitinopiskelijoista muodostui opettajien ohella Kazutakalle merkittävä tukiverkosto, ja varsinkin suomalaisista lyömäsoittajista tuli jo varhaisessa vaiheessa Kazutakan hyviä ystäviä. Harjoittelu, harjoitusluokkien jonottaminen, soittotunnit, eri kokoonpanojen harjoitukset ja konsertit täyttivät päivät aamusta iltaan. Konservatorion salissa järjestettiin joka viikko oppilaskonsertti, johon vapaaehtoiset pääsivät soittamaan. Halukkaita oli yleensä melko vähän, ja opettajien toiveesta Kazutaka päätyi soittamaan marimbaa lähes joka viikko. Näistä esiintymisistä Kazutaka sai valtavasti kokemusta, jota hän pitää jälkeenpäin tarkasteltuna suuressa arvossa. Eurooppalainen työskentely näyttäytyi Kazutakalle vapaampana ja kyseenalaistavampana kuin Japanissa. Loogista ajattelua korostettiin ja hyviä ideoita arvostettiin.

Kandidaatiksi valmistumisen vuosi on jäänyt Kazutakan mieleen ristiriitaisena: maisterivaiheeseen siirtymistä suositeltiin, mutta rahallisesti toinen kandidaatin tutkinto oli ollut jo tähän mennessä suuri sijoitus. Kazutaka muutti takaisin Japaniin ja työskenteli kiinalaisen ravintolan kuljetuspoikana, kunnes vuonna 2008 hänelle aukesi mahdollisuus lyömäsoittajan sijaisuuteen Bergenin filharmonisessa orkesterissa. Sijaisuus Euroopassa mahdollisti aktiivisen harjoittelun ja helpotti osallistumista muiden eurooppalaisten orkestereiden koesoittoihin. Seuraavaksi vuorossa olikin Tampere Filharmonian koesoiton voitto vuonna 2010, ja viimeistään nyt oli selvää, että Kazutakasta tulee patarumpali. Voittoputki jatkui vuonna 2013 Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin koesoitoissa. Menestystä seurasi vaikea valinta kolmen suomalaisen orkesterin välillä, joka lopulta toi Kazutakan Helsinkiin ja Radion sinfoniaorkesterin riveihin patarumpujen varaäänenjohtajaksi.

Ammattimuusikkona Kazutaka kokee oppineensa eniten orkestereista saadusta kokemuksesta ja kollegoidensa palautteesta. Erityisesti kapellimestari Hannu Linnun ja Radion sinfoniaorkesterin patarumpujen äänenjohtaja Lassi Erkkilän tuki ja palaute ovat olleet tärkeitä. Kazutakan arki muodostuu vahvasti musiikin ympärille, eikä hän koe tarpeelliseksi erotella musiikkia orkesterissa ja niiden ulkopuolella. Kaikki musiikki syventää ymmärrystä muusikon ammatista. Työssä Kazutaka kertoo oppineensa muun orkesterin rytminkäsittelyä, tekniikan analysointia, harjoituksiin valmistautumista, mentaalista työskentelyä ja ymmärrystä orkesterin vaatimista soittotavoista. Työuran kohokohdiksi nousevat orkesterissa saavutetut flow-tilat, jolloin soittajat, kapellimestari ja kuulijat pääsevät jakamaan jotain ainutlaatuista.

 

Teksti: Jerry Piipponen
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä