Photo: Jorma Airola
Jenny Robson

Viikon alumni Jenny Robson: On tärkeää säilyttää jatkuva tiedonnälkä

|
Blog

Jazzlaulaja Jenny Robson oli täynnä intoa aloittaessaan opintonsa Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolla 1996. Ensihakemalta kouluun pääsemisen yllätys vaihtui kuitenkin pian paineisiin osata kaikki yhtä hyvin kuin oman vuosikurssin instrumentalistit, joilla monilla oli jo useita jazzmusiikin opintovuosia takanaan.

- En vielä tuolloin halunnut hyväksyä, että laulajilla ja instrumentalisteilla olisi jotain eroa instrumentinkäsittelyssä, joten pyrin improvisoidessani samaan kuin soittajatkin, Robson muistelee.

Ollessaan pitkään jazzin aineryhmän ainoa laulaja Robson koki toisinaan olonsa yksinäiseksi. Onneksi opiskelu oli intensiivistä ja osaston yhteishenki todella hyvä: Robsonin vuosikurssi hitsaantui opintojen aikana tiiviisti yhteen jättäen monia rakkaita muistoja. Yhteiset konserttiprojektit tarjosivat mahdollisuuden kokeilla työelämää keikkamuusikkona ja kehittää omaa ilmaisuaan. Keikkojen jälkeen hengattiin usein takahuoneessa bändin kanssa – yhdessä tekemisen ja luomisen jälkeen yhteenkuuluvuuden tunne oli mahtava. Robson kertoo saaneensa monista kurssikavereistaan pitkäaikaisia ystäviä ja luotettavia kollegoita, joiden kanssa voi nykyäänkin lähteä mielellään keikalle.

Robsonin opettajat, kuten Jukkis Uotila, Jarmo Savolainen, Jukka Perko ja Jari Perkiömäki, jaksoivat kannustaa ja tukea opiskelussa. He antoivat myös opiskelijalle tilaa etsiä vastauksia itse ja kasvaa itsenäiseksi muusikoksi. Jälkeenpäin ajatellessaan Robson toivoisi lähteneensä vaihtoon, mutta muutamia New Yorkiin suuntautuneita antoisia, vaikkakin lyhyitä opintomatkoja lukuunottamatta sopivaa koulua ja ajankohtaa ei silloin tuntunut löytyvän. Kenties osasyynä oli se, että Robson kokee saaneensa jazz-osastolta koko ajan niin paljon tietoa ja tukea muusikoksi kasvussa, ettei juurikaan kaivannut muuta.

- Löysin opintojen avulla oman ääneni, oman paikkani ja ilmaisuni jazzmusiikin maailmassa, hän toteaa.

Robson valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2003. Valmistumista edeltänyt A-kurssitutkinto oli hänelle tärkeä tapahtuma, koska se oli samalla hänen debyyttialbuminsa julkaisutilaisuus. Haastavien opintokokonaisuuksien ja kirjallisen työn loppuun tekeminen saivat valmistumisen näyttämään pitkään hyvin kaukaiselta, minkä vuoksi maisterin todistuksen vastaanottaminen tuntui Robsonista mahtavalta saavutukselta.

Työelämään valmistuminen ei juuri vaikuttanut: Robson oli jo opintojensa ohella tehnyt freelance-muusikkona opetus- ja keikkatöitä ja on jatkanut niiden parissa myös valmistumisensa jälkeen Sibelius-Akatemian jatko-opiskelijana. Nykyään kahden lapsen äidin ja muusikon roolien välillä tasapainoilu ja niiden yhdistäminen on myös luonut uusia haasteita. Uraan on mahtunut useita hienoja hetkiä ja kokemuksia, joista yksi on oleskelu taiteilijaresidenssissä Costa Ricassa vuonna 2005. Vieraissa maisemissa Robson sävelsi kappaleita, joista julkaistiin musiikillisesti debyyttialbumista eroava levy vuonna 2006.

- Koko prosessi oli vaikuttava kokemus ja merkittävä askel siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa loin uuden kokonaisuuden täysin yksin. Toisaalta matkustaminen auttoi myös löytämään itsestään jotain uutta.

Toinen hieno kokemus oli UMOn kanssa esiintymiseen johtanut projekti, jossa Robson apurahan turvin sovitutti omia kappaleitaan big bandille. Tällä hetkellä Robson suunnittelee viidettä ja viimeistä jatkotutkintokonserttiaan, jossa hän näillä näkymin palaa omien sanojensa mukaan juurilleen 1970-luvun fuusio-vaikutteisen jazzin parissa.

Robson pitää musiikillisten taitojen lisäksi sosiaalisia taitoja työelämän tärkeimpinä taitoina.

- Muusikon ammatissa tutustuu uusiin ihmisiin jatkuvasti, jolloin hyvästä yhteistyö- ja kommunikointikyvystä on paljon hyötyä. Jo opiskeluaikana on hyvä harjoitella sosiaalisia taitoja ja opetella kohtaamaan myös kansainvälisiä tähtivieraita, sillä koskaan ei tiedä, päätyykö tulevaisuudessa mahdollisesti samalle lavalle arvostamansa huippumuusikko-opettajan kanssa!

Sosiaalisen kanssakäymisen myötä Robson sai alkuopiskelujen paineiden sijaan opiskelutovereistaan tärkeää vertaistukea, jolta saattoi kysyä neuvoa musiikillisissa asioissa ja siten kehittyä edelleen muusikkona.

- Opiskelijan on hyvä muistaa, ettei kaikkea tarvitse heti tietää tai osata, vaan kasvu- ja oppimisprosessi kestää koko elämän. Opiskeluaikana tulisi kysellä ja iloita mahdollisuudesta oppia uutta sekä luoda kontakteja kanssamuusikoihin. Niin opiskelijana kuin myös musiikin ammattilaisena on tärkeää säilyttää jatkuva tiedonnälkä: itseään pitää kehittää ja ammattitaitoaan vahvistaa jatkuvasti.

Teksti: Tiina Korkiainen

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta löydät sivulta http://www.uniarts.fi/alumniyhteistyo