Photo: Hans Höfer

Sinfis100: Erkki Melartin loi pohjan Sibelius-Akatemian maineikkaalle orkesterikoulutukselle

|
Blog

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia sijoittui tänä vuonna seitsemänneksi tuoreella ranking-listalla, jolla vertailtiin maailman esittävien taiteiden koulutusta tarjoavia yliopistoja (lue uutinen täältä). Sibelius-Akatemia on rakentanut maailmankuulua koulutustaan jo Helsingin Musiikkiopiston perustamisesta lähtien, vuodesta 1882, jolloin oppilaitoksen isä Martin Wegelius synnytti suomalaisen musiikki-ihmeen kehdon. Wegeliuksen ensimmäisiin oppilaisiin kuului myös hänen manttelinperijänsä, säveltäjä-kapellimestari Erkki Melartin.

Erkki Melartin syntyi Käkisalmessa 7.2.1875. Melartinin kerrotaan olleen heikko terveydeltään vaikean sydänvian takia. Tämän takia hän joutui eroamaan koulusta jo kuudesluokkalaisena. Lääkärit eivät luvanneet pojalle kolmea vuotta enempää elinaikaa, joten hänen vanhempansa antoivat musikaalisesti lahjakkaan lapsen keskittyä lempiharrastukseensa, musiikkiin.

Elinaikaa tuli kuitenkin suomalaisen musiikkielämän onneksi vuosia lisää. Melartin aloitti 17-vuotiaana opinnot Helsingin Musiikkiopistossa Martin Wegeliuksen ja Ingeborg Hymanderin opissa, minkä jälkeen hän toimi useita vuosia pianonsoiton ja musiikinteorian sijaisopettajana. Melartinin ja Wegeliuksen välille syntyi lämmin ystävyyssuhde, sillä Wegelius oli huomannut nuoren taiteilijan harvinaisen lahjakkuuden säveltämiseen ja musiikinteoriaan. Sävellykseen Melartin pääsi keskittymään sittemmin lisää Wienissä 1900-luvun alussa. Näihin aikoihin syntyi myös nuoren taiteilijan ylivoimaisesti tunnetuin sävellys, Prinsessa Ruususen juhlamarssi. Nykyisinkin erittäin suositun häämarssin hän sävelsi alun perin vanhempiensa hopeahääpäivälahjaksi vuonna 1901.

Melartin siirtyi Helsingin Musiikkiopiston johtoon vuonna 1911, jatkaen aina vuoteen 1936. Alusta alkaen hän haaveili Musiikkiopiston nostamisesta Keski-Euroopan malliseksi konservatorioksi. Unelma toteutuikin vuonna 1924. Samoihin aikoihin Melartin alkoi voimakkaasti ajaa Pohjoisen Rautatiekadun konservatoriotilan rakennuttamista Helsingin keskustaan. Arkkitehti Eino Forsmanin suunnittelema rakennus nousi lopulta vuonna 1931 eduskuntatalon taakse, jossa se edelleen sijaitsee. Tällä hetkellä rakennus on Eduskunnan käytössä, mutta vapautuu jälleen musiikinopiskelijoiden käyttöön vuonna 2019. 

Erkki Melartinin terveys heikkeni 1930-luvulla niin, että hän joutui jättämään Helsingin Konservatorion johtotyöt vuonna 1936. Melartinin kerrotaan kuolleen sananmukaisesti työnsä ääreen 14. helmikuuta 1937.

Lempeä mies Sibeliuksen varjossa?

Useat historiankirjoittajat ovat pohtineet Melartinin sävellystyön jääneen aikalaistensa, kuten Sibeliuksen varjoon. Tästä huolimatta häntä pidetään yhtenä kiinnostavimmista säveltäjistämme. Hän sävelsi oopperan, baletin ja kuusi sinfoniaa sekä lukuisia muita pienempiä teoksia. Melartinin sävellystyötä on kuvailtu lyyriseksi, jolle on ominaista ”pulppuava melodisuus ja eloisa, värikäs soinnutus”.

Melartinia on eri yhteyksissä kuvailtu poikkeuksellisen lempeäksi luonteeltaan. Häneen on kerrottu latautuvan erityinen kanssaihmisiä, opiskelijoita ja työtovereita kunnioittava ja yhteiseen hyvään pyrkivä toimintatapa. Melartinin kerrotaan tiivistäneen elämänviisautensa neljään sanaan: ”Ole vahva – viisas – ystävällinen!”.

Miehen poikkeuksellisesta luonteesta kerrotaan edelleen monia tarinoita. Yksi mielenkiintoisimmista on kertomus säveltäjä Einar Englundin pääsykokeesta Helsingin Konservatoriossa 1933. Reijo Pajamo kertoo kirjoittamassaan Sibelius-Akatemian historiassa Erkki Melartinin kutsuneen Englundin huoneeseensa, ja pyytäneen  häntä soittamaan flyygelillä pääsykoetta varten harjoittelemansa kappaleen. Nuori Englund oli hätääntynyt, ettei hänellä ollut mitään erityistä kappaletta esitettävänään, eikä hän oikein nuotinlukuakaan taitanut. Yhtäkkiä Melartin oli katsonut nuoreen taiteilijanalkuun ja sanonut: ”Ajatelkaa mielessänne aurinkoista kesäpäivää. Vaellatte ja hyräilette iloisesti jotain sävelmää. Soittakaa se minulle!”. Tämän jälkeen soittimella improvisoinut Englund hyväksyttiin suoraan konservatorion oppilaaksi. Myöhemmin Englund onkin todennut, että ”jos Melartin olisi ollut kuivakiskoinen hallintomies eräiden muiden konservatorioiden rehtoreiden tapaan, hän olisi pyytänyt minut tulemaan takaisin siinä vaiheessa kun osaan jotakin.”

Erkki Melartinia on kuvailtu myös edistykselliseksi ja new age -henkiseksi teosofiksi. Hän rakasti matkustelua ja oli ennakkoluuloton kaikille uusille virtauksille radion tulemisesta aina eksoottisten kukkien kasvatukseen. Hänen kerrotaan olleen myös etevä taidemaalari.

Melartinin ansiota on myös ensimmäisen gramofonin hankkiminen Helsingin Konservatorion käyttöön vuonna 1931. Fabian Dahlström kertoo historiikissaan Melartinin pitäneen ehdottoman välttämättömänä, että opettajilla on mahdollisuus esittää oppilailleen eri aikakausien musiikkia äänilevyiltä. Hän tähdensi, että vaikka opettaja olisi kuinka taitava tahansa, hän ei pystyisi yksin esittämään luokalleen orkesterimusiikkia tai oopperaa. Siispä kallis gramofoni hankittiin.

100 vuotta ensimmäisestä Helsingin Musiikkiopiston sinfoniaorkesterin konsertista

Erkki Melartinin kiistattomaksi ansioksi voidaan lukea orkesterikoulutuksen järjestäminen Helsingin Musiikkiopistoon. Tätä ennen suomalaista orkesterikoulutusta järjesti vuodesta 1885 kapellimestari-säveltäjä Robert Kajanus, jonka perustama yksityinen orkesterikoulu sulautettiin vihdoin Melartinin aloitteesta Helsingin Musiikkiopistoon vuonna 1914.  Ennen tätä aikaa Robert Kajanus oli ollut riitaisilla tukkanuottasilla Martin Wegeliuksen kanssa. Kajanus ei saanut mielestään toivomiaan opetustehtäviä Wegeliuksen johtamassa Helsingin Musiikkiopistossa eikä jakanut hänen kanssaan ajatusta siitä, millaista orkesterisoittajan koulutus tulisi olla. Kun Wegelius katsoi laajapohjaisen koulutuksen teoria- ja yhteissoittoaineineen välttämättömäksi, Kajanus tähtäsi käytännöllisempään koulutukseen ja soittotaidon kehittämiseen.

Kahden vahvan musiikkielämän johtohahmon erimielisyyksien takia käytännön vaikeuksia syntyi myös siitä, että Kajanuksen orkesterilaisten työsopimus esti heitä opettamasta Musiikkiopistossa. Lisäksi Kajanus kielsi orkesterikoulunsa oppilaita menemästä Wegeliuksen Musiikkiopiston konsertteihin ja päinvastoin.

Kajanuksen orkesterikoulun ja Melartinin Musiikkiopiston yhteensulautumisen jälkeen  voitiin perustaa oppilasorkesteri, jota Melartin itse johti aina vuoteen 1933. Orkesterisoittoon valmentava Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri toimii samalla periaatteella edelleen.

Helsingin Musiikkiopiston sinfoniaorkesterin ensimmäinen varsinainen konsertti järjestettiin Bulevardilla sijaitsevassa Rake-salissa 28. toukokuuta 1916.  Konsertissa esitettiin Haydnin Sinfonia no. 13 G-duuri, Melartinin Alkusoitto Prinsessa Ruususeen sekä Heroldin Zampan alkusoitto.

Melartinin voidaan tulkita historiankirjoitusten perusteella olleen myös todellinen yleisötyön pioneeri. Tutkija Tuire Ranta-Meyerin mukaan Melartin kehitti koululaisille suunnattua yleisökasvatusta, jonka hän toteutti nimenomaan opistonsa orkesterin kanssa. Koululaisia kutsuttiin usein seuraamaan sinfoniaorkesterin kenraaliharjoituksia. Melartinia kuvaillaankin  useissa lähteissä ihmiseksi, jolla oli palava into nuorten musiikkikasvatuksen ja -koulutuksen hyväksi.

Helsingin Musiikkiopiston ajoista säilynyt, nykyinen Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri tarjoaa edelleen orkesterisoitinten opiskelijoille mahdollisuuden hioa taitojaan täysimittaisen orkesterin rivissä. Orkesteri on konsertoinut lukuisissa Euroopan pääkaupungeissa, Venäjällä, Pekingissä, Tokiossa ja New Yorkin Carnegie Hallissa sekä Los Angelesin Walt Disney Hallissa. Orkesteria ovat vuosien varrella johtaneet muun muassa Jussi Jalas, Jorma Panula, Arvid Jansons, Paavo Berglund, Sir Colin Davis, Eri Klas, Leif Segerstam, Atso Almila, Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, John Storgårds, Osmo Vänskä, Sakari Oramo ja Mikko Franck.

Ps. Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri juhlii 100-vuotista taivaltaan 29. huhtikuuta esittämällä 28.5.1916 kuullun ensimmäisen konserttinsa alkuperäisessä konserttipaikassaan, Rake-salissa. Rake-sali sijaitsee nykyisin designhotelli Klaus K:n tiloissa, ja se toimii ulosvuokrattavana juhlatilana. Kutsuvierastilaisuutena toteuttavassa ”näköiskonsertissa” Sibelius-Akatemian orkesterisoitinten opiskelijat puetaan historiallisiin asuihin. Kapellimestarina toimiva Andres Kaljuste esiintyy Erkki Melartinina. YLE taltioi konsertin, josta nähdään osia myöhemmin ilmoitetuissa medioissa.  Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin 100-vuotisjuhlakonsertti järjestetään 14. toukokuuta Musiikkitalossa. YLE Teema ja YLE Radio 1 lähettävät konsertin suorana.

 

Teksti: Johanna Laitinen

 

Lähteet:

Tuire Ranta-Meyer: NULLA DIES SINE LINEA. Avauksia Erkki Melartinin vaikutteisiin, verkostoihin ja vastaanottoon henkilö- ja reseptiohistoriallisena tutkimuksena. Jyväskylä Studies in Humanities 2008.

Reijo Pajamo: Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi. Sibelius-Akatemia 125 vuotta. Sibelius-Akatemia 2007.

Tuula Kotilainen: Portaat Parnassolle. Nuorisokoulutusta Sibelius-Akatemiassa 125 vuotta. Classicus Oy 2009.

Fabian Dahlström: Sibelius-Akatemia 1882–1982. Sibelius-Akatemian julkaisuja I, Helsinki 1982.

Juhani Poutanen: Sibelius-Akatemian Orkesterikoulutus. Tutkielma musiikin maisterin tutkintoa varten. Sävellyksen ja musiikinteorian osasto, Sibelius-Akatemia 1996.