Photo: Aino Huovio

Lotta Wennäkosken uusi teos on levoton, melankolinen ja leikkisä kertomus vuodesta 1916

|
Blog

Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri juhlii 100-vuotista historiaansa koko vuoden 2016. Nykysäveltäjä Lotta Wennäkoski työskentelee parhaillaan Sibelius-Akatemian tilaaman orkesteriteoksen kanssa, jonka kantaesitys kuullaan Atso Almilan johtamissa konserteissa 18.–19. marraskuuta.

Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri esittää marraskuussa Lahden Ristinkirkossa ja Musiikkitalon konserttisalissa Lotta Wennäkosken uuden kolmiosaisen orkesteriteoksen, joka on saanut inspiraationsa orkesterin historiasta.

– Merkkivuoden takia minua alkoi kiehtoa vuosi 1916. Silloin Suomi oli vielä osa Venäjää ja maailmalla oli menossa suursota. Kävin kaikenlaista tuon ajan taidetta läpi. Huomasin, että Edith Södergran oli juuri julkaissut ensimmäisen runokokoelmansa Dikter. Se oli kimmoke, josta löysin mottoja sävellykseni osille, Wennäkoski kertoo.

Runoudesta usein sävellyksiinsä innoitusta hakeva  säveltäjä etsi yhteen osaan inspiraatiota Södergranin säkeestä tigerfläckar, spända strängar, stjärnor utan svindel – tiikerintäpliä, jännitettyjä kieliä ja tähtiä ilman huimausta. Sävellyksen toinen osa sai kimmokkeen säkeestä intet annat frö än dödens – ei muuta siementä kuin kuoleman.

– Aika näyttää, käytänkö näitä mottoja eksplisiittisesti, ovatko ne vain, vai jäävätkö ne pelkästään minun päähäni, Wennäkoski kuvailee haastatteluhetkellä luomisprosessiaan.

Edith Södergran nousi Wennäkosken mielessä symboliksi sille, että taiteen maailma on ollut aikaansa edellä ja globaali jo sata vuotta sitten.

– Vuonna 1916 hän asui Venäjän hallitsemassa Suomessa ja kirjoitti suomenruotsiksi. Se kertoo hauskasta, globaalista Suomesta, mikä välillä nykyisessä ilmapiirissä tuntuu unohtuneen.

Teoksen kolmas osa on kunnianosoitus Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin 100-vuotiseen historiaan erottamattomasti liittyvälle Erkki Melartinille, joka johti Helsingin Musiikkiopiston orkesterin ensimmäisen konsertin 1916.

– Melartinin viides sinfonia kantaesitettiin samana vuonna. Siinä on paljon leikkisyyttä ja iloa, jota tuon mukaan myös omaan teokseeni, Wennäkoski sanoo.

Wennäkoski kertoo oman sävellysmateriaalinsa olevan ratkaisevasti erilaista, kuin vuonna 1916 vaikuttaneen säveltäjämestarin musiikki on. 

–  Olen lihaa ja verta tänään. En siis tee epookkimusiikkia, vaan modernia nykymusiikkia. Kaikenlaisesta äänentuottamisesta on tullut säveltäjälle tavallista käyttömateriaalia. Pidän esimerkiksi orkesterista löytyvistä hälyistä ja erikoisista soittotavoista.

Säveltäminen on hidasta työtä

Lotta Wennäkoski aloitti uuden orkesteriteoksensa hahmottelun marraskuussa 2015. Teoksen synnyttäminen, valmistelu ja loppuunsaattaminen vie aikaa kuukausikaupalla.

– Deadlineni on elokuussa 2016, joten tämä on pitkäjänteistä työtä. 25-minuuttiseen teokseen kuluu 7–8 kuukautta työaikaa.

Säveltäjän työpäivä on erilainen päivästä toiseen. Sävellystyön lisäksi Wennäkoski kirjoittaa kolumneja, hoitaa luottamustehtäviä ja opettaa satunnaisia sävellysoppilaita.

– Minulla on kotini kellarissa työhuone, jonne vien kannettavan tietokoneeni. Joskus pitää oikein päättää, etten hoida mitään itse säveltämisen ulkopuolisia asioita, jotka toki nekin ovat osa työtäni. Joskus tulee sellainen työpäivä, että luulin tekeväni tämän kahdessa tunnissa, mutta siihen menikin koko päivä, eikä mitään tullut edes valmiiksi. Työni ajankäytön arviointi on välillä siis todella vaikeaa.

Kun työ on loppuvaiheessa, sävellys tulee jo uniin.

–  Silloin tulee yleensä vaihe, jolloin aloitan työn aamukuudelta ja lopetan iltayhdeksältä. Välillä saatan kuitenkin pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa. Perhe-elämä pakottaa pitämään yllä rutiineja.

Miten itse sävellys sitten syntyy, jos sitä yrittää kuvailla jollain tapaa?

– Päässäni oleva sävellys lähtee liikkeelle usein yksittäisistä eleistä. Minulla on vaikka jokin ”ti-di-di”-pätkä mielessäni. Sitten katson mitä siitä lähtee irti, ja yritän tehdä siitä isompia kokonaisuuksia.

Yksi ele ei kokopitkään sävellykseen riitä, vaan Wennäkoski kertoo haeskelevansa useammanlaisia tunnelmia ja karaktereja.

– Sen jälkeen otan kantaa siihen, mitkä äänet soivat yhdessä, eli harmoniaan. Harmonia on kuin oma tuoksuni, jonka kuulija voi haistaa kappaleesta välittömästi.

Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin marraskuisessa uudessa teoksessa tarvitaan keskikokoista orkesteria. Mukana on kapellimestari Atso Almilan, jousien ja puhaltimien lisäksi myös pari lyömäsoittajaa, timpani, harppu ja piano.

– Musiikkini on vapaatonaalista. Pidän hälyistä, joka voisi olla vaikka sitä, että viulut harjaavat otelautaa ylös alas. Pidän myös kaikenlaisista suhinoista, pörinöistä ja muista ilmavista äänistä, Wennäkoski kuvailee.

Työhyvinvointi tulevaisuuden haavena

Lotta Wennäkoski haaveilee, että hän jaksaisi tehdä sävellystyötä vielä vuosia eteenpäin ja keksisi jatkuvasti uutta sävellettävää. Hän kertoo olevansa onnekas, koska töitä on ollut vuosien aikana koko ajan. Vapaa-ajan vietto on kuitenkin jäänyt vähälle.

– Totaalilomaa on ollut vaikea pitää. Olen ollut kuitenkin onnekas, että musiikkiani tilataan ja soitetaan paljon!

Työteliäänä ja paljon soitettuna säveltäjänä Wennäkoski on ansainnut paikkansa kiinnostavimpien nykysäveltäjiemme joukossa. Hän tunnustaa myös menestykseen liittyvän yhteiskunnallisen vastuun.

– Koen, että on ok antaa kasvot nykymusiikille, joka on marginaalista myös klassisen musiikin puolella. On tärkeää, että yritän olla selkeä ja ymmärrettävä ammattijargonin takana.

Kun Lotta Wennäkosken (nyt 12- ja 15-vuotiaat) lapset olivat pieniä, hän kävi muusikkomiehensä kanssa soittamassa musiikkia päiväkodissa ja iltapäiväkerhossa.

–  On tärkeää, että tulemme lähelle ihmisiä korkeista norsunluutorneistamme. Ihmisiä yleensä kiinnostaa, että olenkin ihan normaali, puhelias perheenäiti, Wennäkoski nauraa.

Hänellä onkin mielenkiintoinen ehdotus nykysäveltäjien, muusikoiden ja normaalin yleisön kohtaamiseksi.

– Luin, että Kouvolassa saa kirjastosta lainata maahanmuuttajan tai ADHD-potilaan 20 minuutiksi. Minusta olisi hauskaa, jos kirjastosta saisi lainata säveltäjän tai muusikon kertomaan työstään ja elämästään. Olisin siinä innolla mukana!

Hyvä tietää

Lyyrikoksi luonnehdittu Lotta Wennäkoski opiskeli musiikinteoriaa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa 1990–2000. Eero Hämeenniemen, Kaija Saariahon ja Paavo Heinisen oppilaana viihtynyt säveltäjä on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kiinnostavimmista nykysäveltäjistämme.

Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, joht. Atso Almila
Pe 18.11. klo 19.00 Ristinkirkko, Kirkkokatu 4, Lahti
Liput: 27,50/17,50/11,50 € (Ticketmaster), 25/15/10 € (ovelta)
La 19.11. klo 19.00 Musiikkitalon konserttisali
Liput: 27,50/17,50/11,50 € (Ticketmaster), 25/15/10 € (Musiikkitalo)
Ludwig van Beethoven: Egmont
Lotta Wennäkoski: Uusi teos (kantaesitys)
Hector Berlioz: Fantastinen Sinfonia

Teksti: Johanna Laitinen