Pommi, eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja toivoin voivani rakastaa Istanbulia

|
Blog

tiistaina 12.1.2016

mm.

- puoli yhdeksän aikaan aamulla istanbulin sultanahmetissa räjähtää pommi. pommi on itsemurhaisku, kymmenen kuolee, useita loukkaantuu. yhdeksän kymmenestä kuolleesta on turisteja. suljen tietokoneen, en jaksa lukea sähköposteja. leikin ettei pommia ole.

- lopetan leikin ja hyväksyn että pommi on. minun on ilmoitettava iltayhdeksään mennessä koululle, lähdenkö silti. puhun koko illan puhelimessa - ainolle, klausille, ilmarille, äidille, kaikki puhuvat jatkuvasti puhelimessa, kaikki ovat haluttomia päättämään.

- kymmentä vaille yhdeksän illalla päätän, että lähden.

keskiviikkona 13.1.

mm.

- kolme kuudesta opiskelijasta päätti jäädä suomeen pommin takia.

- yritin olla ajattelematta pommia lentokoneessa.

- ajattelin, että kuolen todennäköisemmin taksimatkalla teatterille kuin pommiin, kuski oli nuori, loistava ja holtiton.

- pitkästyin esityksessä raivostumiseen saakka. kaiken pelasti loppubiisi, joka kuulosti aivan leevi and the leavingsilta. en ymmärtänyt sanoja, mutta saatoin viihdyttää itseäni itse keksimilläni leevi and the leavings -lyriikoilla.

- ravintolassa esityksen jälkeen elokuvaohjaaja ziyan, hänen pikkuveljensä yusufin ja esityksen työryhmän kanssa puhuin esityksestä vain kysyttäessä. olin valheellinen vaikken valehdellut.

- välttelin aiheita joista välitän.

- yritin olla ajattelematta pommia kun puhuttiin pommista.

- yusuf sanoi ettei haluaisi olla nainen turkissa.

- olin liian väsynyt kyselemään mitään yksityiskohtaista.

- yusuf sanoi että jotkut hänen ystävistään pitävät ehdottomana kriteerinä tulevalle vaimolle, että tämän on oltava neitsyt.

- hän yllättyi, kun kerroin suomalaisesta rasismista ja misogyniasta, polttopulloiskuista vastaanottokeskuksiin, poliittiseen keskusteluun ostallistuvien naisten saamista tappo- ja raiskausuhkauksista jne.

- "wow i didn't know you have this kind of problems. i thought these things don't exist in finland."

- olin uupunut ja halusin hotellille; pääsin hotellille n. 5am.

torstaina 14.1.

mm.

- ajattelin jatkuvasti pommia, jatkuvasti mutta ohimennen, huolimattomasti.

- en ehtinyt aamupalalle.

- pommi palasi mieleen kuin eilisiltainen kauhuelokuva tai tapaninpäivän jälkeinen darra.

- ajattelin pommia hagia sofiassa, kun taksikuski avasi ikkunan haistoin ruudin, kukaan ei -reagoinut. ehkä ilmassa ei haissut ruuti.

- ajattelin pommia maustebasaarissa.

- ajattelin pommia taksim-aukion patsaalla.

- ajattelin pommia istiklal-kävelykadulla, ajattelin että pommi räjähtää sata metriä edempänä ja ihmiset säntäävät sivukaduille ja kauppoihin, että minä jään ihmisten jalkoihin enkä pommin.

- sultanahmetin kahviloissa ei ollut juuri ketään, tarjoilija sanoi että turistit palaavat ehkä viikon päästä, ehkä eivät vielä silloinkaan; ei voi kuin odottaa.

- ajattelin kubrickin elokuvan hävyttömän pitkää alaotsikkoa: - - kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.

- halusin silittää kaikkia kulkukissoja.

- istanbul oli, on, kaunein kaupunki jossa olen käynyt.

- halusin lukea kaiken istanbulin, turkin, naapurimaiden ja islamin historiasta.

- ajattelin palapelien maisemina kaikkia maisemia joissa näkyi yhtä aikaa taivas ja vesi, ja niiden välissä kaupunki.

- kaikki oli niin suurta, moskeijat olivat niin suuria etteivät ne mahtuneet yhteen ajatukseen, tai kahteen, ne eivät mahdu ajatuksiin kuin osina, palapelinpaloina.

- ymmärsin, että vasta nyt todella kiinnostuin kaikesta tästä tai: kiinnostuksessani tapahtui laadullinen muutos kun näin moskeijan suuruuden.

- hagia sofia oli niin suuri.

- kissa ja aino ja minä kerättiin auringonsäteitä hagia sofian portailla.

- olin nukkunut huonosti ja kaikki havaintoni typistyivät välittömästi näkyvään, ilman sivulauseita. ("kissa", "hagia sofia on suuri", "aurinko paistaa", "lämmin", "olen väsynyt")

- kaikki myivät jotakin: kaukosäätimiä, kastanjoita, saippuakuplia, arpoja, selfie-keppejä.

- tunsin alati voimistuvaa alakuloisuutta siitä, miten satuin syntymään kuluttajaksi; siitä että minut tunnistaa turistiksi, pohjoismaalaiseksi, suomalaiseksi miljoonan kilometrin päähän.

- porvarillinen häpeäni ei poistanut kenenkään kärsimyksiä, ei auttanut ketään.

- silitin kissaa ja toivoin että jäykkäkouristusrokotukseni on voimassa.

perjantaina 15.1.

mm.

- kävin galleriassa josta oli muodostunut minulle pakkomielle.

- taiteilija burcu yagcıoğlun munasarjassa oli kasvain, teratooma, josta syntyi näyttely.

- teratooma: tuhokone, järjestelmä, diktaattori, jumala, hukuttava meri; tuntematon, tehokas, hallitsematon, täsmällinen, sisäinen, ulkoinen.

- olin varma että jalkapohjassani on kasvain, hermoissa, että minussa on jotakin ylimääräistä; halusin palata hotellihuoneeseen tekemään rakaustestin.

- kävin ensimmäistä kertaa elämässäni aasiassa.

- puolenpäivän rukoushetken aikaan laskeuduimme rappusia alas kukkulalta ja näin ohimennen sisälle moskeijaan takapihan hautausmaan kautta.

- olin varma että eräs miehistä nosti päänsä ja katsoi minua silmiin; olin oikeastaan jatkuvasti varma, että joku nostaa päänsä ja katsoo minua katsomassa jotakin mitä en saisi katsoa, tekemässä jotakin mikä paljastaa minut vieraaksi ja toiseksi ja rikolliseksi.

- päätäni särki ja hämmästelin vain miten kaunista kaikki on.

- päätäni särki ja katukuva oli miesten, rukoushetki oli miesten, suufimuseo oli miesten, kaupankäynti oli miesten, ravintolat miesten, myyminen miesten, työnteko miesten.

- tajusin kuvanneeni koko matkan ajan vain kulkukissoja ja tekstuureja, pintoja, pintojen rakenteita, värejä, muotoja; jotakin helposti hallittavaa.

- moskeijat ja aukiot, basaarit, väenpaljoudet, kadun tuoksu, ilmanlaatu, outo tunne pääsiäisestä, ajatus pommista -- kaikki se piiloutuu ja pakenee, ei alistu kuvattavaksi

lauantaina 16.1.

mm.

- herättyäni muistin yagcıoğlun näyttelystä videon, jossa teratomaa leikataan pois, muistin leikkaushaavoista hyppivät karkeasti animoidut, humoristiset eläimet ja ihmiset.

- halusin ruokkia lokkeja ikkunanraosta tai käydä katsomassa tanssiesitystä, kumpaakaan en tehnyt.

- itkin istanbul modernin habitat-näyttelyssä yksin pimeässä huoneessa. itkin videoteokselle jossa on silmänkantamattomiin koskematonta luontoa miehittämättömästä lentokoneesta kuvattuna.

- katsoin videon kaksi ja puoli kertaa ja itkin.

- rakastin istanbulia (ja vihasin) istanbulia (enkä kaivannut helsinkiin vaan metsään).

- toivoin että tämä olisi minun kaupunkini jossa olisin syntynyt ja jonka tuntisin, ja jota voisin sanoa rakastavani (tai vihaavani), jota voisin rakastaa (tai vihata).

- illalla baarissa yusufin kanssa puhuttiin muistaakseni jotain ihan oikeata, jotain ihan merkityksellistä.

- paikalliset eivät ajatelleet pommista mitään.

- paikalliset sanoivat että toisinaan sellaista tapahtuu, eivät vaivautuneet välttelemään aukioita, patsaita, kävelykatuja.

- enemmän kuin pommia pelkäsin poliiseja, jotka kantoivat pienen lapsen kokoisia aseita rennosti vyötärön korkeudelle heilautellen.

sunnuntaina 17.1.

mm.

- en tahtonut vielä lähteä istanbulista, koska en ollut vielä nähnyt mitään.

- en tahtonut vielä lähteä istanbulista, joka hahmottui minulle yhä vain päälauseina.

- ja palapelimaisemina.

- tahdoin lähteä monesta syystä (metsään).

- en tahtonut lähteä, koska en ollut sinut pommin kanssa.

- en tajunnut pommista vielä mitään,

- enkä istanbulista.

- paluumatkalla lentokoneesta loppui olut

- "because this is a finnish flight, they drink so much"

- hymyilin ja nyökkäilin kuin en itse olisi suomalainen.

 

(matka istanbuliin oli osa 4. vuoden o- ja d-opiskelijoiden itse kuratoitua opintojaksoa; teoriaosuudessa ennen matkaa tutustuimme islamilaiseen kulttuuriin ja taiteeseen luentojen ja kirjallisuuden kautta, sekä käymällä roihuvuoren moskeijan avointen ovien päivässä.)

Teksti: Ronja Louhivuori