Riikka Talvitie: Kaanonit säveltämisen opetuksessa
Abstrakti
Ehdottaisin seminaaripäivään suullista esitelmää, joka käsittelee länsimaisen taidemusiikin kaanonin roolia säveltämisen opetuksessa. Esitelmä pohjaa omiin kokemuksiini sävellyksen opettajana erityi-sesti lasten ja nuorten kanssa, mutta osittain myös ammattiopiskelijoiden parissa. Puheenvuoron ta-voite on toimia käytäntöihin nojaavana keskustelunavauksena sävellysopetuksen näkökulmalta.
Yleisesti ottaen säveltäjät ovat yksi olennaisimmista ammattiryhmistä taidemusiikin kaanonin muo-dostumisessa. Sävellystä opetetaan suhteessa traditioon ja valikoituneisiin säveltäjänimiin. Ammat-tiopinnoissa teemme Bach-tyylisen fuugan, Mozart-tyylisen sonaatin ensimmäisen osan, variaatio-sarjan Brahmsin tyyliin jne. Viittaan esitelmässäni A. Hennionin kirjan The Passion for Music lukuun ’Bach today’, jossa pohditaan millaisen ”bachin” me olemme vuosisatojen aikana yhdessä luoneet. Yhtä lailla 1900-luvun sävellystekniikoita opetetaan kaanoniin hyväksyttyjen yksilöiden kautta: kanonisoituminen on ikään kuin säveltämisen pedagogiikan ytimessä.
Olen toiminut Yhdenvertaisesti säveltäen -tutkimushankkeen koordinaattorina kahden vuoden ajan. Kyseessä on resursseiltaan vähäinen ja aikataulultaan tiukka pilottihanke, joka lähti liikkeelle Tai-deyliopiston sävellyksen osaston pääsykokeiden epätasaisesta sukupuolijakaumasta. Sen sijaan että hanke olisi missään määrin ratkaissut säveltämisen alan tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittyviä epäkohtia, se on nostanut esiin lukuisia uusia kysymyksiä. Taidemusiikin kaanonin uudelleenarvi-ointi on yksi merkittävimmistä.
Keväällä 2019 pidin hankkeen puitteissa oppitunnin otsikolla ”vaihtoehtoinen musiikinhistoria”, jossa käsittelin kolmea teemaa: sufragetti-säveltäjä Ethel Smythiä, meksikolaista barokkimusiikkia kolonialismin valossa ja vammaisuutta säveltäjän työssä. Tämä kokemuksen valossa olen kehitellyt eteenpäin taidemusiikin tradition opettamista tavanomaisesta poikkeavin opetuskokonaisuuksin ja erilaisten teemojen kautta.
Tulevassa esitelmässä pohdin erityisesti sitä, millaisissa tilanteissa kaanon esiintyy sävellystunneilla. Milloin sävellysopettaja ehdottaa tai kuunteluttaa oppilaillaan esimerkkejä musiikinhistoriasta? Millaisia mahdollisuuksia sävellysopettajalla on suhtautua kriittisesti käsiteltävän musiikin kanonisointiin? Miten kriittistä ajattelua voi välittää eteenpäin opetuksessa?
Olen myös havainnut yhteistyön eri alojen taiteilijoiden kanssa kiinnostavasti purkavan kanonisoitua ajattelua. Musiikin alan ulkopuolisten henkilöiden kanssa keskustellessa säveltäjä ei voi samalla lailla viitata edesmenneisiin ja eläviin säveltäjiin tai heidän käyttämiinsä sävellystekniikoihin. Valotan tätä ajatusta esimerkkien avulla.
Lisäksi avaan keskustelun siitä, miten kaanonin ulkopuoliseen materiaaliin pääsisi käsiksi ja millaista yhteistyötä kaanonien purkamisessa tarvittaisiin niin tutkijoiden kuin muiden musiikkialan ammattilaisten kanssa.
Bio
Riikka Talvitie on toiminut laaja-alaisesti musiikin kentällä niin säveltäjänä, oboistina, pedagogina kuin erilaisissa luottamus- ja kirjoitustehtävissä. Viime aikoina hänen kiinnostuksensa on suuntautu-nut yhteisö- ja esitystaiteen alueille, erityisesti kysymykseen, miten tekijyyttä ja säveltämistä voisi jakaa. Hän valmistelee parhailla taiteellista tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa.
Hänen laajemmista sävellyksistään mainittakoon Teemu Mäen ohjaama vuonna 2017 kantaesitetty kamariooppera Tuomarin vaimo, joka käsittelee terrorismia ja Yleisradion toteuttama radio-ooppera Kylmän maan kuningatar, joka sai Prix Italia -palkinnon vuonna 2018. Talvitie on myös toteuttanut useita yhteistyöprojekteja, jotka ovat keskittyneet ekologisiin kysymyksiin. Tällaisiä teoksia ovat mm. Heinä bassoklarinetille ja videolle, Shrieking Nature es-klarinetille ja multimedialle sekä If all the world were paper… barokkiyhtyeelle.