Käsiohjelma: Rantala-​Kozlovski – Schu­bert: Winterreise

Julkaistu 20.10.2021 | Päivitetty 20.10.2021

Winterreise

Gute Nacht
Die Wetterfahne
Gefror’ne Tränen
Erstarrung
Der Lindenbaum
Wasserflut
Auf dem Flusse
Rückblick
Irrlicht
Rast
Frühlingstraum
Einsamkeit
Die Post
Der greise Kopf
Die Krähe
Letzte Hoffnung
Im Dorfe
Der stürmische Morgen
Täuschung
Der Wegweiser
Das Wirtshaus
Mut
Die Nebensonnen
Der Leiermann

Konsertin esittely

Hyvä kuulija, tervetuloa ensimmäiseen jatkotutkintokonserttiini!

Laulaja – tai kuka tahansa esiintyjä – rakentaa esiintyessään maailmoja ja ihmisiä. Taiteelliseen tohtorintutkintoon tähtäävässä tutkimusprojektissani minua kiinnostaa, kuinka nämä maailmat syntyvät, mitkä seikat niiden muotoutumiseen vaikuttavat ja kuinka paljon laulaja voi niihin vaikuttaa. Tohtoriprojektini otsikko on ”Laulajan ääni tekstissä – liedin kulttuuriset laahaumat ja naislaulajan keho”. Tavoitteenani on jäljittää laulukonserttikäytännön historiaa ja esittämisen normeja, eli esimerkiksi sitä miksi laulukonsertissa laulaja useimmiten seisoo lähes liikkumatta flyygelinmutkassa eikä kävele, konttaa tai tanssi. Laulajan keho ja siihen liitetyt merkitykset ovat isossa osassa niin laulujen maailmojen kuin esittämisen normien rakentumisessa. Myös laulettava teksti ja tekstin esittämiseen liittyvä taiteelliset valinnat, toisin sanoen laulajan suhde tekstiin, ovat oleellinen osa laulujen maailmojen synnyssä. Tohtorintutkintoni koostuu neljän konsertin sarjasta sekä niihin liittyvästä artikkelimuotoisesta kirjallisesta tutkielmasta, joissa lähestyn laulajan tekstisuhdetta ja sen rakentamia maailmoja ja ihmisiä eri näkökulmista.

Winterreisen esittämisestä

Winterreise on Franz Schubertin (1797–1828) vuonna 1827 Wilhelm Müllerin (1794–1827) runoihin säveltämä laulusarja, joka sai ensiesityksensä säveltäjän itsensä ystävilleen laulamana ja soittamana. Sittemmin sitä on laulettu, soitettu, levytetty, tutkittu ja sovitettu niin paljon, että voi perustellusti kysyä, miksi valitsin juuri nämä puhki kalutut laulut taiteellisen tohtorintutkintoni ensimmäiseen konserttiin. Mitä uutta minä voisin niistä enää saada irti?

Kun ajatus Winterreisen esittämisestä ilmestyi päähäni ensimmäisen kerran syksyllä 2019, naurahdin huvittuneena. Enhän minä voi sitä esittää! Se on vakavien, matalaäänisten miesten laulusarja, joka ei sovi sopraanolle. Ajatus jäi kuitenkin vaivaamaan. Ehkä naurettava ajatus olisi kuitenkin pohtimisen arvoinen? Miksi tosiaan en voisi laulaa Winterreisea? Eivätkö lyyriset sopraanot voi muka laulaa vakavia lauluja? Totta kai voivat, ja Schubert tuskin olisi liian dramaattista äänelleni. Mistä tämä ensireaktio sitten tuli? Näin ja kuulin mielessäni rivin miehiä laulamassa Winterreisea: ensin ilmestyi Dietrich Fischer-Dieskau, sitten Jorma Hynninen, Thomas Quasthoff, Martti Talvela, Tom Krause, Thomas Allen… Tiesin, että jotkut naisetkin ovat sitä jossain joskus laulaneet, mutta miesmassa peitti heidät näkyvistä ja kuuluvista. Mielikuva matalasta miesäänestä, tummasti murisevasta pianosta ja otsarypyistä oli tiukassa.

Kaivoin laulukirjan hyllystä ja ryhdyin laulamaan. Hetken harjoiteltuani tuijotin nuotteja epäuskoisena. Laulut solahtivat kehooni vaivatta, ja totuttua kuulokuvaa korkeammat (huom. alkuperäiset!) sävellajit saivat musiikin soimaan kirkkaammin ja monivärisemmin. Vanhat mielikuvani sarjasta romahtivat nopeasti. Kuuntelin kaikki löytämäni naisten laulamat Winterreiset, joista ylitse muiden nousivat lähes toistensa vastakohdat Brigitte Fassbaender ja Christine Schäfer.

Mitä enemmän lauloin itse ja kuuntelin muita naislaulajia, sitä suuremmaksi nousi kummastukseni naislaulajien vähemmistöstä Winterreisen esittäjistössä. Mikseivät naislaulajat ole vieläkään tarttuneet tähän yhtä suurella innolla kuin miehet? Kuinkahan Elisabeth Schwarzkopf tai Jessye Norman olisivat laulaneet sen?

Winterreisen päähenkilöön, vaeltajaan, viitataan runoissa mieheksi sukupuolitetuilla pronomineilla ja sanoilla. Tekstit muodostavat löyhän tarinan, joka usein tulkitaan esimerkiksi ihmisen matkaksi itseensä tai mielenterveyden järkkymiseksi. Tarinan lähtökohtana on jonkinlainen pettymys rakkaudessa, mutta rakkauden kohde häipyy taustalle pian sarjan alun jälkeen ja häntä (?) kuvataan vain epätarkasti. Heteronormatiivisessa kehyksessä Winterreisen voi lukea perinteisenä tyttö ja poika tapaavat, rakastuvat ja eroavat -tarinana, joka johtaa pojan itsetuhoisuuteen. Useat Winterreisen miesesittäjät tulkitsevat tarinan näin. Esimerkiksi Fischer- Dieskau totesi olevansa niin vanhanaikainen, että vastustaa ajatusta naisen esittämästä Winterreisesta ja suoraan sukupuolittaa vaeltajan mieheksi. Musiikintutkimuksen parissa luentojen kirjo on laajempi ja päähenkilön sukupuoli ei ole niin keskeisessä asemassa kuin sen esittämisen historia antaa ymmärtää.

Liedin esittämisen traditioon kuuluu käsitys siitä, että laulaja esiintyy omana itsenään. Konsertissa laulavan laulajan on esiinnyttävä ilman oopperaan liittyvää keinotekoisuutta ja esittämistä. Aitous keinotekoisuuden vastakohtana ja omana itsenä esiintyminen ovat kuitenkin vain illuusio, sillä käsitys ”omasta itsestä” on hyvin rajattu. Keinotekoisuuden merkkejä ovat ainakin 1800-luvulta asti olleet esimerkiksi dramaattisuus ilmaisussa ja fyysinen elehtiminen. ”Omana itsenä” laulaminen ei siis ole mahdollista sellaisille ihmisille, joiden luontainen tapa olla on räiskyvä tai fyysinen. Hillityn olemuksen vaatimus näkyy edelleen laulukonsertoinnin esittämisen käytännöissä; seisovathan laulajat laulaessaan pääasiassa paikallaan, ja eleettömyyteen ohjataan jo koulutuksen aikana. Fischer-Dieskau meni jopa niin pitkälle, että neuvoi käyttämään ilmaisuun vain ääntä ja kasvoja ja välttämään kaikenlaista fyysistä elehdintää kuten käsien liikettä. Schubert lauloi omia laulujaan korkeahkolla äänellään, joten myös Winterreisen alkuperäiset sävellajit ovat korkealle äänelle. Kustantajan pyynnöstä hän laski viiden laulun sävellajia, joten ensimmäiseen painettuun Winterreiseen päätyneet sävellajit ovat korkeita tai keskikorkeita ja viittaan niihin puhuessani alkuperäisistä sävellajeista. Baritonit laulavat osan lauluista alkuperäiseltä korkeudelta, mutta laskevat suurinta osaa noin sävelaskeleen verran. Bassoille kaikki alkuperäiset sävellajit ovat liian korkeita. Mezzosopraanot usein yhdistävät alkuperäisiin baritoni- ja bassosävellajeja. Tenorit ja sopraanot laulavat pääasiassa alkuperäisistä sävellajeista, mutta esimerkiksi Ian Bostridge jopa nostaa joidenkin laulujen sävellajeja. Omaan korvaani alkuperäiset sävellajit soivat pianolla paremmin ja monivärisemmin. Matalien sävellajien valta-asemaan nousu onkin tapahtunut myös pianistien kustannuksella.

Winterreisen esityshistoriaa kaivellessani luin lukuisia arvosteluja naisten laulamista versioista. Vielä 1990-luvun alussa siitä kirjoitettiin esimerkiksi New York Timesissa ehdottomasti miesten

laulusarjana, johon nainen ei voi koskea nyt eikä tulevaisuudessa, sillä laulut eivät kestä keinotekoisuutta. Samassa tekstissä Christa Ludwigin Winterreise arvioitiin emäntämäiseksi ja Fassbaenderin arvioitiin sopivan 17-vuotiaaksi Octavianiksi oikein hyvin, mutta Winterreisen noin 20-vuotiaaksi nuoreksi mieheksi ei, koska välissä ovat ratkaisevat aikuistumisen ja miehistymisen vuodet. 2000-luvulla naislaulaja ei herätä enää yhtä suurta vastareaktiota, mutta lähes kaikissa naislaulajien Winterreise-konserttien arvioissa muistetaan kertoa lukijalle, että laulaja tosiaan on nainen. Aivan kuin lukija ei voisi päätellä sitä mistään muusta, kuten laulajan nimestä. Konsensus kriitikkojen kesken tuntuu olevan, että baritoniääni on Winterreiselle paras. Esimerkiksi Christine Schäferin äänen kerrotaankin Gramophone-lehdessä olevan kaukana ideaalista.

1800-luvulla liedin esittäminen ei ollut vahvasti sukupuolittunutta. Schumann omisti Dichterlieben sopraano Wilhelmina Schröder-Devrient’lle, baritoni Julius Stockhausen lauloi Frauenliebe und -lebeniä ja useat naislaulajat lauloivat vähintään yksittäisiä lauluja Winterreisesta konserteissaan. Ajalle tyypillistä oli, että laulusarjoja ei esitetty kokonaisina, vaan konserttiohjelmat olivat sisällöltään vaihtelevia säveltäjien, tyylien ja kokoonpanojen suhteen. Laulujen sukupuolittuneisuus näyttää olevan sotienjälkeisen ajan ilmiö. Tutkija Janet Wassermanin listauksen mukaan Winterreisen tai sen osia levyttäneitä naislaulajia on ainakin 60. Luku on omaan mielikuvaani nähden yllättävän suuri. Sotien jälkeen naisten Winterreise-levytykset ovat kuitenkin harvassa. 1950-luvulta vuoteen 1990 löytyy tiedot vain seitsemän eri naislaulajan levytyksistä, kun pelkästään 1920-luvulta naislaulajien Winterreise-levytyksiä on 15. 1990-luvulla levytyksiä oli jo kuudelta eri naislaulajalta ja 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä yhdeksältä eri naislaulajalta. Winterreise-levytysten kokonaismäärä on yli 900. Lukuun sisältyvät vanhojen levyjen uudelleenjulkaisut ja samojen laulajien uudet versiot. Wassermanin arvion mukaan noin 500 eri laulajaa on levyttänyt Winterreisen. Jos tämä arvio pitää paikkansa, naisten osuus levytyksistä olisi siis noin 12 prosenttia.

2000-luvulla naislaulajat ovat taas alkaneet esittää ja levyttää Winterreisea aiempaa enemmän. Sen ovat levyttäneet muun muassa Nathalie Stutzmann, Christine Schäfer, Alice Coote ja viimeisimpänä Joyce DiDonato. Suomeen tämä tendenssi ei ole vielä kunnolla saapunut. Angelika Kirchschlager kävi juuri ennen korona-pandemian puhkeamista laulamassa sen Ritarihuoneella, mutta tietojeni mukaan edellisen kerran suomalainen naislaulaja on esittänyt Winterreisen 1990- luvun alkupuolella. Silloin asialla oli Päivi Heikinheimo. Myös suomalaisten naislaulajien on korkea aika antaa äänensä vaeltajalle ja murtaa yksipuolista kuvaa sen esittäjistöstä.

Pitääkö naislaulajan sitten tehdä jotain poikkeavaa omiakseen Winterreisen? Joyce DiDonaton vastaus on kyllä. Näyttämöllisessä toteutuksessaan hän lukee vaeltajan päiväkirjaa taakse jääneen naisen roolissa. Hän puhuu haastatteluissa laulujen omaksi tekemisestä. Werther-oopperan Charlotten hahmosta inspiraation saanut näyttämöllinen toteutus oli hänelle luonteva tapa tehdä se. Näin hän kiersi sukupuolitettujen pronominien ”ongelman” ja esiintyi naisena. Samalla hän kuitenkin tuli vahvistaneeksi tarinan heteronormatiivista tulkintaa ja käsitystä Winterreisesta miesten lauluina.

Minä tein Winterreisesta omani laulamalla sitä paljon. Vaikka olen kirjoittanut jo pitkästi Winterreisen sukupuolittumisesta, mielestäni sukupuoli ei ole siinä ratkaiseva tai keskeinen asia. Mitä enemmän olen sitä laulanut, sitä vähemmän tärkeältä sukupuoli on tuntunut, vaikka lähtökohtani oli laulaa se nimenomaan naislaulajana. Olisi omituista, jos luontosymboliikkaa täynnä olevassa teoksessa vertauskuvallisuuden raja menisi päähenkilön sukupuolessa. Menneisyyden miesesittäjien tulkintojen sijaan oma näkemykseni Winterreisesta vastaakin musiikintutkimuksen piiristä löytyviä tulkintoja. Mitä jos tyttö ei olekaan konkreettinen ihmistyttö, vaan vertauskuva jostain tärkeästä? Mitä jos ”Leiermann” ei olekaan horjuvin askelin lähestyvä kuolema vaan vertauskuva trauman jättämästä jäljestä, jonka kanssa täytyy oppia elämään? On hyvän teoksen merkki, että se kestää monenlaisia tulkintoja ja näkökulmia. Winterreise ei mene pilalle siitä, että sitä esittävät muutkin kuin matalat miesäänet.

Minulle Winterreise kertoo ihmisyydestä, menetyksestä ja menetyksen läpikäymisestä. Koska aivan kaikenlaiset ihmiset kohtaavat elämässään isoja ja pieniä menetyksiä, aivan kaikenlaiset ihmiset voivat asettua Winterreisen puhujan saappaisiin. Vaeltajan tunteet eivät ole sukupuolisidonnaisia. Väittämällä Robert Hollin tapaan, että vaeltajan tunteet ovat tyypillisiä miehen tunteita, väitetään miesten ja naisten olevan asioihin ryhmätyypillisellä tavalla reagoivia yhtenäisiä ihmisjoukkoja. Näin ei tietenkään ole, eivätkä kaikki ihmiset edes identifioidu miehiksi tai naisiksi.

Päädyin laulamaan Winterreisen tässä konsertissa ensisijaisesti siksi, että pidän siitä. Sen kromatiikka, sävellajin vaihdokset, tekstin kuvaukset ulkopuolisuudesta ja sen ajaton ajankohtaisuus vetävät minua puoleensa. Sopraanona olen vähemmistössä Winterreisen esittäneiden naisten joukossa, sillä suurin osa sen esittäneistä naiskollegoista on ollut mezzosopraanoja. On täysin mahdollista, että Suomessa sitä ei ole ennen kuultu sopraanon esittämänä. Valintaani motivoi siis myös se, että pääsen osallistumaan Winterreisen esittämisen tradition moninaistumiseen. Rohkaisen etenkin kaikkia naiskollegoja tarttumaan tähän hienoon ja puhuttelevaan laulusarjaan.

Hyvä kuulija, ota nyt mukava asento ja antaudu musiikille. Korona-aika on jättänyt meihin kaikkiin jälkensä. Niitä on jättänyt pelko omasta tai läheisen vakavasta sairastumisesta, elämänpiirin pienentyminen rajoitusten vuoksi, menetetyt työt, huolesta lyhentyneet yöunet ja yksinäisyys. Suomessa yli tuhat covid-19-tautiin kuollutta on jättänyt aukon omaistensa elämään ja pitkäaikaisesti sairastuneet jakavat tartunnan seurausten kanssa arkeaan. Koronan jäljet ovat vakaata askellusta huojuttavia arpia. Musiikki on kanava, joka pehmentää niitä ja järjestää vaikeatkin tunteet säveliksi.

Winterreise, sanat

Teksti Wilhelm Müller, käännös Hanna Rantala

Teoksen sanat ovat ladattavissa pdf-tiefostona. Tiedoston löydät myös tämän sivun alalaidasta.

Esiintyjät

Hanna Rantala, sopraano

Jämsäläissyntyinen Hanna Rantala opiskeli laulua Helsingin Konservatoriossa ja Sibelius- Akatemiassa valmistuen musiikin maisteriksi 2014. Hän sai toisen palkinnon Lappeenrannan laulukilpailun naisten sarjassa 2010 ja on siitä lähtien vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa musiikkielämässä soivalla äänellään. Kaudet 2011–2015 hän oli Suomen Kansallisoopperan solistikunnan jäsen ja vuodesta 2015 lähtien hän on ollut vapaa taiteilija. Hän on laulanut lukuisia äänityyppinsä päärooleja sekä laajan valikoiman lyhyitä ja keskipitkiä rooleja niin Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan Oopperajuhlilla kuin Tanskan Kuninkaallisessa Oopperassa. Oopperaohjelmiston lisäksi hänellä on laaja lied- ja kirkkomusiikkiohjelmisto.

Kirill Kozlovski, pianisti

Mogilevissa Valko-Venäjällä syntynyt Kirill Kozlovski on Suomen kysytyimpiä pianisteja. Hän opiskeli pianonsoittoa Valko-Venäjän Musiikkiakatemian Lyseossa, Sibelius- Akatemiassa sekä Wienin Musiikkiyliopistossa. Vuonna 2017 Kozlovski valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun taiteilijakoulutuksesta aiheenaan Dmitri Šostakovitšin musiikin kontekstualisointi. Hän on menestynyt lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä pianokilpailuissa. Hän on esiintynyt laajasti pianosolistina, sooloresitaalein ja kamarimuusikkona niin Suomessa kuin kansainvälisesti eri festivaaleilla ja lukuisien orkesterien kanssa. Hänen ilmaisurikas ja kuunteleva soittotapansa tekee hänestä laulajien joukossa erityisen suositun liedpartnerin