Käsiohjelma: Helsinki Harp Festival: Harppukonserttojen juhlaa

Julkaistu 7.2.2026 | Päivitetty 7.2.2026

Ohjelma

• Matthew Whittall: Spindrift (2015)(12min) 
  • Lily-Marlene Puusepp, harppu
  • Mirka Viitala, piano 
• Pierre Bartholomée: Zigzag (2006) (5min) 
  • Lisa Bartholomée, harppu 
• Max Savikangas: Trois amis (2025) (10min) 
  • Malla Vivolin, huilu
  • Max Savikangas, alttoviulu
  • Lily-Marlene Puusepp, harppu 
• Einojuhani Rautavaara, sov. Päivi Severeide: Harppukonsertto (2000) (23min)
  • Päivi Severeide sooloharppu
  • Lily-Marlene Puusepp ja Saara Olarte, harppu
  • Mirka Viitala, piano 

Väliaika

• Jean Sibelius: Suite Charactéristique (1922) (5min)
  • Mikkelin Kaupunginorkesteri, johtaa Erkki Lasonpalo
• Erkki-Sven Tüür: Prints for flute and harp (1985) (8min)
  • Susanne Rull, huilu
  • Lisanne Rull, harppu 
• Kalevi Aho: Mearra (2016) (20min)
  • Maaria Pulakka, harppu 
  • Mikkelin Kaupunginorkesteri, johtaa Erkki Lasonpalo

Esiintyjät

• Päivi Severeide, Maaria Pulakka, Lily-Marlene Puusepp, Saara Olarte, Lisa Bartholomée ja Lisanne Rull, harppu
• Mirka Viitala, piano
• Malla Vivolin ja Susanne Rull, huilu
• Max Savikangas, alttoviulu

Mikkelin Kaupunginorkesteri

Kapellimestari

Erkki Lasonpalo

1. viulu

• Jyrki Lasonpalo
• Elias Nyman
• Lauri Lehto
• Soila Häkkinen

2. viulu

• Lauri Kotila
• Heidi Lehtoranta
• Tuukka Lehtonen

Alttoviulu

• Sari Nevanko
• Pirkko-Liisa Rautavirta
• Matti Lindholm

Sello

• Heikki Hotti
• Ville Kivivuori

Kontrabasso

Kari Ovaskainen

Teosesittelyt

Matthew Whittall: Spindrift

Canadian-Finnish composer Matthew Whittall (b. 1975) began his studies as a hornist in Montreal. He earned degrees in performance and composition from Vanier College, the University of Massachusetts, Amherst and Stony Brook University, before settling in Finland in 2001. There he studied at the Sibelius Academy, receiving his Doctor of Music degree with honors in 2013. Whittall’s prolific output covers a wide variety of genres, particularly orchestra, voice, chorus, chamber and solo instrumental works, with occasional forays into electronics. His works have been commissioned by the Helsinki Philharmonic, the Finnish Radio Symphony, the Helsinki and Vancouver Chamber Choirs, and Canada’s National Arts Centre Orchestra, among others. His music has featured in festivals and radio broadcasts worldwide. In 2013, his work “Dulcissima, clara, sonans”, a setting of poetry by Hildegard of Bingen for soprano and orchestra, won Finland’s highest composition award, the Teosto Prize.

Spindrift is a trail of fine, windblown particles streaming off the crest of a larger form – like snow from a mountain ridge, water droplets from a wave, or sand from a dune. I sought to create a sounding parallel to this visual image in the way small, highly ornamented figurations are buffeted about, creating a volatile, slowly evolving tapestry of flashes, echoes and trills suspended in the higher registers. The title also refers more obliquely to the two kinds of motion the piece is built on, either whirling around fixed points in space, or floating freely. The overall texture is very spare and brittle, more wind than land. But as the music progresses, the larger mass underlying the more rapid figurations slowly becomes audible, almost a tone at a time, forming a sort of dark, elemental chorale looming into the foreground about midway through, bringing a resonant stillness that is never fully dispelled afterward. The piece simply drifts off in a series of ever briefer, ever more distant flurries of notes.

Pierre Bartholomée: Zigzag

Pierre Bartholomée (Brussels, 1937) has composed 3 operas: OEdipe sur la route (premiered at the Opéra National in Brussels), La Lumière Antigone (premiered at the Opéra National in Brussels) and Nous sommes éternels (premiered at the Théâtre National in Metz, France), 2 symphonies and several pieces for orchestra (including Harmonique, recorded in Frankfurt under the direction of Michaël Gielen), Humoresque, premiered in Quebec City, and Rumeur, premiered in Berlin by the World Youth Orchestra Jeunesses Musicales), an oratorio, Ludus Sapientiae, premiered under the direction of Jordi Savall, a Requiem, premiered in Brussels, choral pieces: Le Christ aux Oliviers and OUR (UR), 1 Quintet for clarinet and strings, 2 String Quartets, 1 Trio for flute, viola and harp, 1 large cycle of melodies for soprano and small instrumental ensemble, pieces for various ensembles, pieces for solo instruments (piano, harp, viola, cello), 1 Livre d’Orgue, and 1 Passacaille for bass marimba and live electronics.

He has also taught at the Royal Conservatory of Brussels and the University of Louvain, and has conducted around thirty orchestras in Europe and America, including the Liège Philharmonic Orchestra, where he was artistic director for over 20 years, giving concerts in Paris, Berlin, Vienna, Salzburg, Milan, Madrid, Barcelona, Geneva, Zurich, New York, Los Angeles, San Diego, Portland, Rio de Janeiro, Sao Paolo, Buenos Aires, Tokyo, Osaka, Nagoya, and with which he has recorded numerous albums (Charles Cros Prize, Koussevitzky Prize, Victoire de la Musique). He is an emeritus member of the Royal Academy of Belgium.

“Zigzag for harp. The diatonic harp is an instrument with extraordinary possibilities. Its rich tones and generous resonance have been widely praised. It invites composers to invent unexpected figures and harpists to explore the infinite variety of its tonal potential. It seems naturally suited to improvisation.

Zigzag is not improvisation, but it must be played as if it were. Unpredictability, back and forth movements, repetitions, insistent motifs, fleeting evocations of popular music: it is like a slightly obsessive game. This piece was commissioned for a national harp competition in Belgium. I had already composed several pieces for this instrument, which I love very much. Notably Fancy (1974, Jobert-Paris editions), considered ‘unplayable’ but which my wife, Francette, played a lot, always with great success (the first performance was given in Maastricht in 1974 during a concert of the International Harp Week, known today as World Harp Congress), and she recorded it for the Cyprès label.”

Pierre Bartholomée

Max Savikangas: Trois amis

Nautin nykymusiikista ja sen uusiutuvista haasteista, alttoviulunsoitosta, improvisoinnista, ääniympäristön ihmettelemisestä – ja säveltämisestä. Teokseni saavat alkunsa vaikkapa mietiskelystä, improvisoinnista, sisäisen ääneni ja maailman äänitapahtumien kuulostelusta, kuvataiteesta, kirjallisuudesta tai kokeellisesta tietokonemuokkauksesta. Näin syntyneet ideat alkavat usein elää mielessäni ja päätyvät nuotinnettujen ja/tai mediasävellysteni lähtökohdiksi.

Säveltäjämuusikkona olen halunnut laajentaa alttoviulun ilmaisukeinoja uusien soittotapojen ja kokeellisen eloelektroniikan avulla, mikä on johtanut myös muiden instrumenttien ilmaisumahdollisuuksien tutkimiseen ja hyödyntämiseen. Melodian, harmonian ja rytmin rinnalla tasavertaisena äänenväri on mielestäni nykymusiikissa ymmärrettävä laajasti kaikkia äänitapahtuman osatekijöitä kokoavana yleiskäsitteenä, jota äänentoiston ja äänenmuokkauksen muodostama virtuaalinen akustinen tila voi vielä laajentaa.

Nykymusiikkia kannattaa kuunnella avoimin mielin, eläytyen ja kiinnittää huomiota siihen, mikä itselle on kiinnostavaa, mukaansatempaavaa, liikuttavaa tai hauskaa. Nykymusiikin ei tarvitse elää omassa kuplassaan, vaan se voi päästää maailman sisäänsä ja auttaa jäsentämään sitä. Voisiko nykymusiikki esimerkiksi auttaa kuulijaa tulemaan tietoisemmaksi arvoistaan? Mistä ne tulevat? Pitääkö niiden olla näin? Onko kaikki yhteiskunnassamme hyvin? Entä maailmassa? Miksi olemme täällä? Mihin tästä? Millainen olisi hyvä elämä?

https://maxsavikangas.wordpress.com

Sävellykseni Trois amis historiallisena taustavaikuttajana on Claude Debussyn Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle (1915) ja sen aloittama trio-ohjelmisto; teoksia huilu-alttoviulu-harppu -triokokoonpanolle on nimittäin sävelletty reilun sadan vuoden aikana useita kymmeniä.

Myös suomalaiset säveltäjät ovat näin tehneet, mainittakoon vaikkapa Kaija Saariahon New Gates (1996) ja Lotta Wennäkosken Ciphers (2014), jotka molemmat olen esittänyt alttoviulistina Viitasaaren Musiikin Aika -festivaalilla vuonna 2017 Malla Vivolinin ja harpisti Lily-Marlene Puuseppin kanssa – itse asiassa kipinä säveltää tämä trio leimahti silloin.

Nykysäveltäjälle harppu asettaa haasteensa diatonisen viritys- ja pedaalijärjestelmänsä kautta, mutta ajan kanssa kaltaiseni harpunsoittoa taitamatonkin säveltäjä oppii hyödyntämään sitä ja löytämään keinoja kromaattisemman harppumusiikin kirjoittamiseen. Kiitos avusta ja kärsivällisyydestä, Lily-Marlene sinulle ja harpistikollegoillesi!

Kuten Debussy oivalsi, antaa huilu-alttoviulu-harppu -trio hyvät lähtökohdat monipuolisten musiikillisten rakenteiden, tekstuurien, karakterien ja tunnelmien luomiseen, vaikka soittimia onkin vain kolme. Mikään näistä soittimista ei lähtökohtaisesti peitä toistaan.

Huilu tiedetään yhdeksi ketterimmistä soittimista, jolle jo yksinään voi säveltää rikasta musiikkia.

Alttoviulu voidaan kuulla äänenväreiltään ja soittotavoiltaan huilua ja harppua yhdistävänä soittimena; pelkistäen alttoviulun pizzicato sopii yhteen harpun näppäilyn kanssa ja toisaalta alttoviulun jousella soittaminen sulauttaa sen yhteen huilun kanssa.

Harppu puolestaan kattaa laajan äänialan ja soinniltaan monipuolisena sekä kaikuisana se toimii loistavasti sekä melodia-, basso-, harmonia-, äänenväri-, että säestyssoittimena.

Kunkin soittimen laajennetut soittotavat ja niiden avulla tuotetit äänenvörit luovat vielä paljon lisää yhtymäkohtia.

Haluan esittää lämpimimmät kiitokseni teoksen tilaajalle, harpisti Lily-Marlene Puuseppille sekä Teoston sävellystilaustoimikunnalle), joka tuki sävellystilaushanketta.

Toivottavasti nautitte teoksesta!

Max Savikangas

Einojuhani Rautavaara: Harppukonsertto

Säveltäjä kertoo kolmiosaisesta teoksesta:
“Konsertto on kolmiosainen. Orkesterin johdannon jälkeen harppu johtaa vähitellen tihenevään tekstuuriin, joka etenee sarjaan voimakkaita huipennuksia. Kun nämä laantuvat, johdannon laajat motiivit palaavat. Solistia säestävät orkesterissa kaksi harppua: halusin moninkertaistaa tämän upean soinnin. Toisen osan yksinkertaista melodiaa värittää orkesteri hyvin arkaaisella tavalla; voimme kuvitella muinaisen trubaduurin tai bardin esityksen. Finaali on juhlava, ’solenne’. Siinä kolmen harpun yhteissointi tulee esiin kaikkein värikkäimpänä ja melodisimpana.”

Erkki-Sven Tüür: Prints

Erkki-Sven Tüür (born on 16 October 1959) is one of Estonia’s most highly acclaimed contemporary composers. He began his career as a ‘chamber rock’ musician and founded the intellectual rock group In spe in Tallinn at the age of seventeen. He was an active member of the group until 1983, acting in it as composer, singer, flautist, keyboard player and percussionist. Erkki-Sven Tüür studied composition from 1979-80 at the Tallinn Music Institute and from 1980-84 at the Tallinn Conservatoire with Jaan Rääts.

Tüür seeks to write music that combines technical know-how with emotional power to develop a musical reality where the two sides – intellectual and emotional – can live together side by side. As a student Tüür was interested both in American minimalism and also the post-serial textures of Ligeti and Xenakis. Both traditions find an echo in his works. His musical architecture is often influenced by visual ideas and he is very interested in a combination of opposites: tonality versus atonality, regular repetitive rhythms versus irregular complex ones, tranquil meditativeness versus explosive theatricality.

Erkki-Sven Tüür’s Prints for flute and harp (1985) was premiered by Raivo Peäske (flute) and Eda Rajasalu (harp)

Jean Sibelius: Suite Caractéristique

Suomen kansallissäveltäjän Jean Sibeliuksen (1865-1957) tuotanto on klassisen musiikin kiehtovimpia aarreaittoja. Se sisältää maailmanlaajuisia hittejä, kuten Valse tristen ja Finlandian. Se sisältää 1900-luvun levytetyimmän viulukonserton. Se sisältää sinfoniat nro 1-7. Sinfoniasykli on arvostetuimpia ja esitetyimpiä Beethovenin jälkeen. Se sisältää helppotajuisia pikkukappaleita ja syvällisiä, täysin omaleimaisia mestariteoksia Luonnottaren ja Tapiolan tapaan.

Sibeliuksen sävellystuotanto sijoittuu pääosin viidelle vuosikymmenelle 1880-luvun alusta 1920-luvun loppuun. Hänen tyylillinen kehityksensä käy wieniläisklassismin ja varhaisromantiikan tapaan tehdyistä ensimmäisistä harjoitelmista kansallisromantiikan, eräänlaisen nuorklassisuuden ja ekspressionistis-impressionistisen välivaiheen kautta kohti sinfonisen ajattelun uudistamista ja kiteyttämistä tavalla, jonka merkitys on vasta nykytutkimuksen avulla avautumassa.

Jean Sibelius joutui koko ensimmäisen maailmansodan ajan säveltämään valtavan määrän miniatyyrejä turvatakseen perheensä elannon, koska yhteydet kansainvälisiin kustantajiin olivat poikki ja kotimaiset kustantajat tarvitsivat lähinnä helppoja, kotien käyttöön sopivia pikkukappaleita. Kun ajat paranivat, Sibelius ryhtyi haravoimaan luonnoksistaan ja joistakin valmiista pianoteoksista aihelmia, jotka sopisivat pieniksi orkesterikappaleiksi. Valse lyriquen ja Valse chevaleresquen jälkeen syntyi kolme pikkuruista orkesterisarjaa vuosina 1921-1923: Suite mignonne, Suite champêtre ja Suite caractéristique.

Suite caractéristique harpulle ja jousille ei ole Robert Laytonin mielestä lainkaan ”luonteenomainen” Sibeliukselle. Laytonista teos on ”kauhean ohut”. Teos onkin viihteellisintä, kevyisiin valssirytmeihin mieltyneintä Sibeliusta. Monien tutkijoiden on ollut vaikea hyväksyä, että Sibelius oli 1920-luvulla myös viehkojen valssirytmien ja miniatyyrien säveltäjä.

Sama heijastuu aikalaiskritiikeistä. Sibelius esitteli Suite champêtren ja Suite caractéristiquen samassa konsertissa kuudennen sinfonian kantaesityksen kanssa 1923. Evert Katila oudoksui säveltäjän keikisteleviä lanneliikkeitä hänen johtaessaan syntisiä valssirytmejä ja arveli sarjojen herättävän ”kiihkeätä vastustushalua”. Sarjojen arveltiin sisältävän jazz-, shimmy- ja Tšaikovski-sävyjä.

Lähde: https://sibelius.fi/

Kalevi Aho: Mearra

Kalevi Aho, yksi Suomen tämän päivän johtavista säveltäjistä, syntyi Forssassa Etelä-Suomessa 9. maaliskuuta 1949. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa Helsingissä Einojuhani Rautavaaran johdolla ja Länsi-Berliinissä Boris Blacherin sävellysluokalla. Vuosina 1974–1988 hän toimi musiikkitieteen lehtorina Helsingin yliopistossa; vuosina 1988–1993 hän oli sävellyksen professorina Sibelius-Akatemiassa, ja syksystä 1993 lähtien hän on työskennellyt freelance-säveltäjänä.

Heinä–elokuussa 2016 Kalevi Aho työskenteli kahden ja puolen viikon ajan saamelais­taiteilija Nils-Aslak Valkeapään (1943–2001) entisessä kodissa Lássagámmissa Yykeänperässä (Skibotn), joka toimii nykyisin taiteilijaresidenssinä. Suurin osa 20-minuuttisesta harpun ja jousien kamarikonsertosta Mearra syntyi siellä, arktisen vuonon rannalla, ja teoksen musiikillinen kieli heijastaa ympäröivän pohjoisen luonnon vaikutteita.

Teos koostuu kolmesta osasta, joilla kaikilla on saamenkieliset nimet: Eanan (Maa), Dolla (Tuli) ja Mearra (Meri).

Taiteilijaesittelyt

Lisa Bartholomée

Lisa Bartholomée is a 23-year-old Belgian harpist. Born into a family of musicians, she has been immersed in music since she was a child. Initially drawn to the piano, she later took up the harp with her grandmother, Francette Bartholomée. She joined the IMEP in 2020 in Sophie Hallynck’s class, where she graduated with her bachelor’s degree and her teaching master’s degree. She is currently on Erasmus for her second master’s degree at the Sibelius Academy, studying with Päivi Severeide. She expresses herself musically in genres ranging from baroque to contemporary, and has had the opportunity to participate in numerous masterclasses, for example with Anneleen Lenaerts and Sarah O’Brien. 

Erkki Lasonpalo

Erkki Lasonpalon (s.1986) kapellimestariopinnot alkoivat Jorma Panulan nuorisokapellimestariluokalla 2007 ja jatkuivat vuodesta 2008 Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla professori Leif Segerstamin johdolla. Kapellimestaridiplomin Lasonpalo suoritti keväällä 2012 erinomaisin arvosanoin.

Lasonpalo on vieraillut diplominsa jälkeen kaikissa suomalaisissa kaupunginorkestereissa, Radion sinfoniaorkesterissa, ja mm. Göteborgin ja Islannin Sinfoniaorkestereissa, Kokkolan Oopperassa sekä Suomen Kansallisoopperassa ja baletissa, Lontoon Philharmoniassa, Alicanten ja Malagan Sinfoniaorkestereissa sekä Sinfonietta Cracoviassa.

Lasonpalo toimi Heinäveden Musiikkipäivien taiteellisena johtajana vuosina 2014-2023. Lasonpalo aloitti keväällä 2020 Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana sekä Mikkelin kaupunginorkesterin pääkapellimestarina. Keväällä 2023 Lasonpalo nimitettiin Mikkelin Musiikkijuhlien taiteelliseksi johtajaksi. Lisäksi Lasonpalo on kansallisen nuoriso-orkesteri Vivon taiteellinen johtaja, sekä Tapiolan nuorten Sinfonikkojen pääkapellimestari. Lasonpalo esiintyy myös aktiivisesti viulistina. Levytyksiä Lasonpalo on tehnyt mm. BIS, sekä Alba Records -yhtiöille.

Viulunsoittoa Lasonpalo opiskeli ensin Lahden konservatoriossa Pertti Sutisen johdolla. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli viulua vuodesta 2004 prof. Mi-Kyung Leen, Päivyt Mellerin, prof. Réka Szilvayn ja Tero Latvalan johdolla. Hän on toinen viulisti Postiglione jousikvartetissa, joka voitti kesällä 2009 kansainvälisen Night and Sun jousikvartettikilpailun.

Mikkelin Kaupunginorkesteri

Mikkeliläisen orkesteritoiminnan juuret juontavat vuoteen 1903, jolloin Mikkelin Musiikinystäväin yhdistys perusti orkesterin tuolloin vain muutaman tuhannen asukkaan kaupunkiin. Tästä aikanaan maan vanhimmasta amatööriorkesterista ja kaiken kaikkiaan Suomen kolmanneksi vanhimmasta orkesterista muodostettiin myöhemmin yhdistyspohjainen ammattiorkesteri. Vuonna 1990 Mikkelin kaupunginorkesteri kunnallistettiin 12 jousisoittajan vahvuisena kokoonpanona. Syksystä 2012 kesään 2016 kaupunginorkesterin ylikapellimestarina toimi Sasha Mäkilä. Erkki Lasonpalo ja Daniel Raiskin toimivat orkesterin taiteellisina partnereina 2017–2019. Keväästä 2020 lähtien on orkesterin pääkapellimestariksi nimitetty Erkki Lasonpalo.

Soittajisto on keskittynyt nimenomaan jousiorkesterille sävellettyyn musiikkiin ja on tullut tunnetuksi yhteistyöstään lukuisten suomalaisten ja kansainvälisten säveltäjien kanssa. Yhteiskonsertit muiden orkestereiden kanssa, erityisesti Saimaa Sinfonietta -nimellä Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa, ovat vakiintuneet osaksi soittajiston toimintaa. Pieni jousisto on vaivaton liikuteltava ja kykenee täysipainoiseen konsertointiin myös ilman kapellimestaria.

Vuonna 2013 orkesteri esiintyi maineikkaalla The Great Mountains Music Festivalilla Etelä-Koreassa, ja sai Latin Grammy Award -palkintoehdokkuuden kapellimestari José Serebrierin johtamalla Adagio-levyllä. Konserttiensa suorat internet-lähetykset orkesteri aloitti yhteistyössä E-concerthouse-portaalin ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa vuonna 2014. Maaliskuussa 2015 orkesteri teki Sibeliuksen juhlavuoteen liittyen konserttikiertueen Etelä-Koreaan ja Kiinaan.

Saara Olarte

Saara Olarte on freelance-harpisti, kulttuurituottaja, Suomen Harpistit ry:n hallituksen jäsen ja parhaillaan myös tulevaisuuden tutkimuksen opiskelija.

Maaria Pulakka

Maaria Pulakka valmistui musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta joulukuussa 2024, opettajinaan Stefania Saglietti Couto ja Päivi Severeide. Vuoden 2022 alkupuolen hän vietti Frankfurtissa Erasmus-vaihdossa Hochschule für Musik und Darstellende Kunst -opistossa, jossa hän opiskeli Françoise Verherven johdolla. 

Maaria esiintyy säännöllisesti eri orkestereiden riveissä niin Suomessa kuin ulkomailla ja on soittanut muun muassa Radion Sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden, Turun Filharmonisen Orkesterin, Tukholman kuninkaallisen filharmonian sekä Helsingin Barokkiorkesterin kanssa. Hän on laajentanut osaamistaan lukuisilla mestarikursseilla ynnä muilla, joista mieleenpainuvimpina mainittakoon nykymusiikkifestivaali Darmstädter Ferienkurselle osallistuminen elokuussa 2023, Emmanuel Ceyssonin professuuri Sibelius-Akatemiassa vuosina 2019–2022 sekä Gwyneth Wentinkin mestarikurssi Helsingissä vuonna 2018. Lisäksi Maaria työskentelee ahkerasti kamarimusiikin parissa, etenkin alttoviulisti Anthony Hallin ja huilisti Stella Michaelin kanssa muodostamansa, nykymusiikkiin erikoistuvan Trio Fracta Manun kautta.

Modernin konserttiharpun lisäksi Maaria soittaa pientä elektroakustista harppua sekä kolmirivistä barokkiharppua, kumpaakin vielä toistaiseksi lähinnä omaksi ilokseen, mutta toivottaen tervetulleeksi kaikki tilaisuudet syventää kyseisten instrumenttien osaamistaan. Vuonna 2023 hän oli näyttämömuusikkona Michael Baranin näytelmässä Nuoret idealistit Suomen Kansallisteatterissa. Solistina Maaria on esiintynyt muun muassa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa, ja hänen soittoaan voi kuulla myös esimerkiksi Aili Järvelän, Water for Dogsin sekä pian myös Knife Girlin kappaleissa.

Erityisen kiinnostunut Maaria on nykymusiikista sekä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman rakentamisesta, niin musiikin ja taiteen saralla kuin yleisestikin. Hän haaveilee voivansa toimia taiteen kentällä mahdollisimman laajasti ja rajoitta.

Lily-Marlene Puusepp

Harpisti Lily-Marlene Puusepp on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta harpputaiteilija Marjatta Haahden johdolla. Lily-Marlene on konsertoinut lukuisilla festivaaleilla (mm. Musica nova Helsinki, Viitasaaren Musiikin Aika, Tampere Biennale) ja esiintynyt mm. Jyväskylä Sinfonian, Lappeenrannan kaupunginorkesterin, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin, Avanti! kamariorkesterin ja Joensuun kaupunginorkesterin solistina. Pohjoismaiden lisäksi hän on konsertoinut Keski-Euroopassa, Japanissa ja Australiassa. Useiden suomalaisten orkestereiden lisäksi Lily-Marlene on toiminut orkesterimuusikkona Norjassa ja tehnyt yhteistyötä kuorojen kanssa. Lily-Marlene Puusepp opettaa harpunsoittoa Helsingin konservatoriossa, musiikkiopisto Juvenaliassa ja Vantaan musiikkiopistossa. Lily-Marlene soittaa Lyon & Healy Style 23 –konserttiharppua, jonka hankkimista ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Alfred Kordelinin säätiö.

Lisanne Rull

Lisanne is a young Estonian harpist currently pursuing her master’s degree at the Sibelius Academy with Päivi Severeide. She holds a bachelor’s degree cum laude from the Estonian Academy of Music and Theatre, where she studied with Sivan Magen. She is a laureate of several international competitions, including the International Academic Music Competition “Jurmala 2021,” where she was awarded the Grand Prix, and has received notable scholarships such as the Helju Tauk Foundation Scholarship in 2022 and the Olari Elts Scholarship in 2024.

Lisanne has performed at numerous festivals and collaborated with many professional orchestras, including Estonian Festival Orchestra, Estonian National Symphony Orchestra, Sinfonietta Rīga, Latvian Festival Orchestra, and Estonian Sinfonietta, among others. Since 2023, she has been involved in the Estonian Drama Theatre production ”Brother Antigone, Mother Oedipus” as a harp soloist and musical designer. Since 2024, Lisanne has served as principal harpist of the Vanemuine Theatre.

Susanne Rull

Päivi Severeide

Päivi Severeide on Turun filharmonisen orkesterin harpun äänenjohtaja sekä harpun yliopisto-opettaja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Päivi on myös kansainvälisen Helsinki Harp Festivalin taiteellinen johtaja, jonka sydämen asiana on tuoda soitintaan ja kollegoitaan ansaittuun valokeilaan. Päivi on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Freiburgin Musiikkikorkeakoulussa opettajinaan pääosin Reija Bister sekä maisterivaiheessa myös Arielle Valibouse ja SarahO’Brien.  Severeide debytoi Radion Sinfoniaorkesterin nuorena solistina vuonna 2004 ja on sen jälkeen vieraillut useiden orkesterien solistina, kuten Suomen Kansallisoopperan Orkesterin, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ja Avantin solistina useiden festivaalien ohella. Hänen viimeaikaisiin festivaaliesiintymisiinsä solistisissa tehtävissä kuuluvat mm. Meidän Festivaali, Sysmän Suvisoitto, Kuhmon Kamarimusiikki, Helsingin Juhlaviikot ja Göteborgin harppufestivaali sekä Andrea Tarrodin harppukonserton ja Lara Poen harppusoolon Suomen kantaesitys.

Päivi Severeide saanut varsinaisen orkesterioppinsa soittaessaan kakkosharpistina RSOssa opettajansa Reija Bisterin rinnalla opiskeluaikoinaan. Orkesterimuusikkona Severeide on työskennellyt Suomen orkestereiden ohella Ruotsissa ja Norjassa, ja ennen kiinnitystään Turkuun hän soitti pitkään Suomen Kansallisoopperan orkesterissa harpun äänenjohtajan sijaisena. Harpun standardiohjelmiston lisäksi Severeide kantaesittää uutta ohjelmistoa säännöllisesti ja työskentelee aktiivisesti säveltäjien ja sovittajien kanssa, josta osoituksena mm. hänen levynsä Ensemble Transparentin jäsenenä sisältää suomalaista kamarimusiikkia harpulle, huilulle ja alttoviululle. Yksi viimeisimpiä projekteja on Pessi Levannon harppukirjan 12 Songs for Harp -kirjan (Fennica Gehrman) editointi ja nauhoittaminen sekä Vladimir Agopovin ja Hans Gálin kamarimusiikin kantaesittäminen.

Avanti -kamariorkesterin jäsenenä hän on saanut laajan katsauksen aikamme musiikkiin ja jäsenyys Vantaan Viihdeorkesterin harpun äänenjohtajana on tuonut monipuolistavan lisän muusikkouteen. Severeiden harppuopiskelijat ovat menestyneet useissa kansainvälisissä kilpailuissa ja koesoitoissa ja hän on ollut jäsen useissa kansainvälisissä harppukilpailulautakunnissa ja opetusvierailijana Italiassa, Espanjassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa.

Helsinki Harp Festivalin tavoitteena on tuoda harpisteja ja harppumusiikin kuulijoita yhteen sekä saada suomalaista harppumusiikkia ja harpisteja valokeilaan.

Mirka Viitala

Olen konserttipianisti, joka esiintyy aktiivisesti niin solistina, kamarimuusikkona kuin nykymusiikin tulkitsijana. Hallitsen laajasti aikamme musiikissa tarvittavat soittotekniikat ja esiinnyn sujuvasti erityyppisissä kokoonpanoissa – aina sinfoniaorkestereista nykymusiikki-ensembleihin.

Esiinnyn erityisen mielelläni solistisissa tehtävissä, ja olen toiminut solistina mm. Radion sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden, Tapiola Sinfoniettan ja Kuopion kaupunginorkesterin kanssa, mm. kapellimestareiden Hannu Lintu ja John Adams johdolla.

Saavutin urani alkuvaiheessa useita palkintoja sekä kotimaisissa että kansainvälisissä pianokilpailuissa, ja soitin ensikonserttini Sibelius-Akatemian konserttisarjassa vuonna 1999. Siitä lähtien olen työskennellyt konsertoivana pianistina ja tarttunut innolla monenlaisiin taiteellisiin haasteisiin.

Viime vuosien näkyvimmistä projekteista mainittakoon Helvi Leiviskän massiivisen Pianokonserton (1935) esittäminen ja sen solistiosuuden nuottimateriaalin editoiminen sekä Riikka Talvitien sävellyskonsertti ´Mimesis, metaphor, modelling´. Joulukuussa 2022 esitin Helsingissä, Musiikkitalossa Olivier Messiaenin laajan ´Vingt regards sur l’enfant-Jésus´-sooloteossarjan. YLE radioi konsertin.

Vuonna 2023 Alba Records julkaisi soololevyni, Lili Boulangerin ja Vitezslava Kaprálován teoksista, sekä kamarimusiikkilevyn ´Rebecca & Louise´ , Louise Farrencin ja Rebecca Clarken teoksista. Molemmat levyt ovat saaneet erinomaisia arvioita koti- ja ulkomaisissa medioissa.

Keväällä 2024 olin mukana vierailevana muusikkona maineikkaan Mahler Chamber Orchestran Euroopan kiertueella. Kesällä 2024 kantaesitimme sopraano Meeri Pulakan kanssa säveltäjä Minna Leinosen meille omistaman laulusarjan ´Aikaavaruutta ´, Suvi Nuotion teksteihin, Kokonainen-festivaalilla YLE:n radioimassa konsertissa. Huhtikuussa 2025 esitin Musiikkitalossa Frederic Rzewskin laajan sooloteoksen The People United Will Never Be Defeated!, YLE radioi konsertin.

Pariisin taiteilijakaupungin säätiö on myöntänyt minulle residenssin Pariisin Cité internationale des arts – taiteilijatalossa vuosina 2022 ja 2025.

Suomen Kulttuurirahasto, Musiikin Edistämissäätiö, Musiikkitalon säätiö, Pro Musicasäätiö, A.Kordelinin säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Greta ja William Lehtisen säätiö ovat tukeneet taiteellista työskentelyäni. Vuosina 2021-22 työskentelin Suomen Kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin. Taiteen edistämiskeskus on myöntänyt minulle 1-vuotisen taiteilija-apurahan vuosille 2018, 2020 ja 2023, sekä puolivuotisen taiteilija-apurahan vuodelle 2026. Syksystä 2026 eteenpäin työskentelen Koneen säätiön kaksivuotisen apurahan turvin.

Kotisivuni osoitteessa www.mirkaviitala.com

Malla Vivolin

Musiikin lisensiaatti Malla Vivolin on tamperelaistunut huilisti, pedagogi ja satunnainen kolumnisti. Hän soittaa Tampere Filharmonian vuorottelevana äänenjohtajana, Grammy-palkitun Uusinta Ensemblen huilistina ja opettaa soittamista TAMK:n Musiikkiakatemiassa. Hänen kirjoituksiaan ovat julkaisseet mm. Musiikki- ja Muusikko-lehdet sekä Suomen Huiluseura. Vivolin on erityisen kiintynyt huilun sivusoittimiin ja laajennettuihin soittotapoihin, joista jälkimmäisiä hän tutkii musiikin narratiivisuuden ja kehollisuuden valossa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikouluun valmistelemassaan taiteellisessa tohtorintutkinnossa. Vapaa-aikanaan hän mieluiten uppoutuu hyvään kirjaan tai suuntaa metsään retkelle. Vuodesta 2024 Vivolin on ollut amerikkalaisen soitinrakentajansa tukema Haynes Flutes -artisti.