Johannes-passio – Teosesittely
Heinrich Schützin Johannes-passio on sävelletty vuonna 1666, joten se on huomattavasti varhaisempi kuin Johann Sebastian Bachin vuonna 1724 säveltämä Johannes-passio. Eroa Bachin vastaavaan tekee myös se, että Schütz on säveltänyt passion esitettäväksi a capella, eli ilman instrumentteja. Tämä ominaisuus antaa kuorolle ja solisteille enemmän liikkumatilaa musiikin tulkitsemisen suhteen. Nimensä mukaisesti teoksen teksti on Johanneksen evankeliumista, luvuista 18 ja 19.
Passioksi kutsutaan yleisesti Kristuksen kärsimystarinan musiikillista esittämistä. Jo 800-luvulta lähtien Jeesuksen sanat, kansan huudot sekä kerronta esitettiin eri sävelkorkeudelta ja 1300-luvulla teksti jaettiin kolmelle laulajalle. Schützin Johannes-passio on rakenteeltaan 1400-luvulla vakiintuneen draamallisen passiotyypin mukainen. Draamallisesta passiosta käyttää nimitystä responsoriaalinen passio, jossa yksiääniset evankelistan ja Jeesuksen osuudet ovat muiden osien moniäänisen kuorolaulun vastakohtana.
Franz Liszt tunnetaan yleisesti virtuoottisten pianosävellysten säveltäjänä. Via Crucis on sävelletty kuorolle ja solisteille urku- tai pianosäestyksellä. Kokonaisuudessaan teos on romanttiseen tyyliin maalailevaa. Sävelkieli on hyvin pelkistettyä ja tekstiä on hyvin vähän. Lisztin toiveissa oli esittää teos Rooman Colosseumilla, jossa monet kristityt olivat kärsineet marttyyrikuoleman uskonsa vuoksi.
Teos ei saanut kantaesitystä hänen elinaikanaan ja tämä kuten monet muut hänen kirkolliset sävellyksensä painettiin vasta myöhemmin. Syynä oli Lisztin yritys muuttaa aikansa katolisen kirkkomusiikin koreilevan sentimentaalinen tyyli arvokkaan pelkistetyksi ja koruttomammaksi, mutta kirkolliset auktoriteetit eivät hyväksyneet hänen kokeilevia uutuuksiaan.
Ristin tie, latinaksi Via crucis, on eräänlainen kärsimysviikon jumalanpalvelus, joka kehittyi varsinaisen latinankielisen liturgian rinnalla. Muodon runkona ovat 14 ns. pysähdyspaikkaa, jotka kuvaavat Jeesuksen kärsimystietä Pilatuksen luota Golgatalle. Nämä 14 pysähdyspaikkaa löytyvät merkittyinä Jerusalemista ja tunnetaan nimellä Via dolorosa. Myös katolisissa kirkoissa ympäri maailman Ristin tie on usein merkitty joko 14 ristin tai kuvan muodossa.
1. Pilatus tuomitsee Jeesuksen kuolemaan.
2. Jeesus ottaa ristin hartioilleen.
3. Jeesus kaatuu ensimmäisen kerran.
4. Jeesus kohtaa äitinsä.
5. Simon kyreneläinen auttaa Jeesusta ristin kantamisessa.
6. Veronika ojentaa Jeesukselle hikiliinan.
7. Jeesus kaatuu toisen kerran.
8. Jeesus kohtaa Jerusalemin itkevät naiset.
9. Jeesus kaatuu kolmannen kerran.
10. Jeesukselta riistetään vaatteet.
11. Ristiinnaulitseminen.
12. Jeesus kuolee.
13. Jeesuksen ruumiin ottaminen ristitä, kuollut Jeesus äitinsä sylissä.
14. Jeesuksen hautaaminen.