Hae

Famous and Forgotten

|

Soiva kieli -laulusarja – Soiva kieli vocal music series

23.11.2022 klo 19 Sibelius-Akatemian konserttisali

Konsertti keskittyy 1900-luvun vaihteen Wienin ja Pariisin musiikillisiin rikkauksiin yhdistäen säveltäjien kuten Mahlerin, Debussyn ja Zemlinskyn kappaleita saman aikakauden naissäveltäjien töihin, jotka ovat suurelta osin jääneet huomiotta.

Esittelemme musiikkia tunnustetummilta henkilöiltä, kuten Cecile Chaminadelta ja Lili Boulangerilta, ja nostamme valokeilaan ”unohtuneita” säveltäjiä, kuten Johanna Müller-Hermannin ja Augusta Holmèsin. Konsertissa on mukana laulutaiteen ja pianomusiikin laitosten opiskelijoita ja henkilöstöä.

Keval Shah, laulusarjan taiteellinen johtaja, liedmusiikin lehtori

This concert will focus on the musical riches of Vienna and Paris around the turn of the twentieth century, pairing songs by composers like Mahler, Debussy and Zemlinsky with songs by women composers of the same period, whose songs have largely been overlooked.

We will present music by more established figures such as Cecile Chaminade and Lili Boulanger, and also shine a spotlight on ‘forgotten’ composers including Johanna Müller-Hermann and Augusta Holmès. This concert will feature students and staff in the departments of Vocal Arts and Piano.

Artistic Director Keval Shah, lecturer in Lied

Esiintyjät – Performers

  • Hanna-Leena Haapamäki
  • Emma Hartikainen
  • Hanna Hasu
  • Reetta Järä
  • Päivi Kantola
  • Kirill Kozlovski Jussi Littunen
  • Jenni Lättilä
  • Tanja Niiranen
  • Ilmo Ranta
  • Veikko Vallinoja

Ohjelma – Programme

  • Richard Strauss – Die Nacht, Hasu & Niiranen
  • Arnold Schönberg – Waldsonne, Haapamäki & Ranta
  • Alma Mahler – Licht in der Nacht, Lättilä & Kozlovski
  • Alban Berg – Nacht, Haapamäki & Ranta
  • Gustav Mahler – Rheinlegendchen, Kantola & Kozlovski
  • Alma Mahler – Laue sommernacht, Hartikainen & Järä
  • Arnold Schönberg – Erhebung, Lättilä & Kozlovski
  • Alexander von Zemlinsky – Entbietung, Lättilä & Kozlovski
  • Lili Boulanger – Attente, Hasu & Niiranen
  • Rita Strohl – Tristesse de la lune, Hartikainen & Järä
  • Claude Debussy – Cest l’extase, Hasu & Niiranen
  • Rita Strohl – Barcarolle, Hasu & Niiranen
  • Maurice Ravel – Sur l’herbe, Vallinoja & Littunen
  • Reynaldo Hahn – A Chloris, Kantola & Kozlovski
  • Alban Berg – Traumgekront, Hartikainen & Järä
  • Richard Strauss – Schlagende Herzen, Haapamäki & Ranta
  • Johanna Müller Hermann – Nähe des Geliebten, Hasu & Niiranen
  • Johanna Müller Hermann – An die Entfernte, Hasu & Niiranen
  • Augusta Holmès – En Chemin, Vallinoja & Littunen
  • Franz Schreker – Die Liebe als Recensenstin, Hartikainen & Järä
  • Cecile Chaminade – La Lune paresseuse, Lättilä & Kozlovski
  • Igor Stravinsky – Un grand sommeil noir, Vallinoja & Littunen
  • Arnold Schönberg – Warnung, Vallinoja & Littunen
  • Karl Weigl – Pfingstlied, Kantola & Kozlovski
  • Anton Webern – Fromm, Vallinoja & Littunen
  • Claude Debussy – Nuit d’etoiles, Hartikainen & Järä

Säveltäjät – Composers

  • Alban Berg (1885-1935)
  • Lili Boulanger (1893-1918)
  • Cecile Chaminade (1857-1944)
  • Claude Debussy (1862-1918)
  • Reynaldo Hahn (1874-1947)
  • Johanna Müller Hermann (1878-1941)
  • Augusta Holmès (1847-1903)
  • Alma Mahler (1879-1964)
  • Gustav Mahler (1860-1911)
  • Maurice Ravel (1875-1937)
  • Arnold Schönberg (1874-1951)
  • Franz Schreker (1878-1934)
  • Richard Strauss (1864-1949)
  • Igor Stravinsky (1882-1971)
  • Rita Strohl (1865-1941)
  • Anton Webern (1883-1945)
  • Karl Weigl (1881-1949)
  • Alexander von Zemlinsky (1871-1942)

Die Nacht

Hermann von Gilm (1812–1864)

Aus dem Walde tritt die Nacht,
Aus den Bäumen schleicht sie leise, Schaut sich um in weitem Kreise,
Nun gib Acht!

Alle Lichter dieser Welt,
Alle Blumen, alle Farben
Löscht sie aus und stiehlt die Garben
Weg vom Feld.

Alles nimmt sie, was nur hold,
Nimmt das Silber weg des Stroms
Nimmt vom Kupferdach des Doms Weg das Gold.

Ausgeplündert steht der Strauch:
Rücke näher, Seel’ an Seele,
O die Nacht, mir bangt, sie stehle
Dich mir auch.

Yö

Suomennos Tanja Niiranen

Metsästä saapuu yö,
hiipii puiden keskeltä hiljaa,
katselee laajalle ympärilleen,
ole varuillasi!

Kaikki tämän maailman valot,
kaikki kukat, kaikki värit
hän sammuttaa, ja varastaa kuhilaat
pellolta.

Kaiken suloisen hän vie,
poistaa hopeisen välkkeen joesta,
kirkon kuparikatosta hän
poistaa kultasävyn.

Ryöstettynä seisoo pensas:
Painaudu lähemmäs, sielu sielua vasten,
oi, pelkään, että yö varastaa
myös sinut minulta.

Waldsonne

Johannes Schlaf (1862-1941)

In die braunen, rauschenden Nächte
flittert ein Licht herein,
grüngolden ein Schein.
Blumen blinken auf und Gräser und
die singenden, springenden
Waldwässerlein und Erinnerungen.
Die längst verklungenen:
Golden erwachen sie wieder,
all deine fröhlichen Lieder.
Und ich sehe deine goldenen Haare glänzen,
und ich sehe deine goldenen Augen glänzen,
aus den grünen raunenden Nächten.
Und mir ist, ich läge neben dir auf dem
Rasen und hörte dich wieder auf der glitzeblanken
Syrinx in die blauen Himmelslüfte blasen.
In die braunen, wühlenden Nächte
flittert ein Licht, ein goldener Schein.

Metsäaurinko

suomennos Lotta Emanuelsson

Ruskeissa, havisevissa öissä
välkehtii valo,
vihreänkultainen säde.
Kukat tuikkivat, ja ruoho,
ja laulava, ryöppyävä metsäpuro,
ja muistot.
Ne kauan vaienneet:
kultaisina ne havahtuvat taas,
kaikki riemuisat laulusi.
Ja näen kultaisten hiustesi hohtavan,
ja näen kultaisten silmiesi hohtavan vihreistä,
kuiskivista öistä.
Ja minusta tuntuu kuin lepäisin vierelläsi
nurmella
ja taas kuulisin sinun välkehtivään huiluusi
sinisiin yläilmoihin puhaltavan.
Ruskeissa, humisevissa öissä
välkehtii valo, kultainen säde.

Licht in der Nacht

Otto Bierbaum (1865-1910)

Ringsum dunkle Nacht, hüllt in Schwarz mich ein,
zage flimmert gelb fern her ein Stern!
Ist mir wie ein Trost, eine Stimme still,
die dein Herz aufruft, das verzagen will.

Kleines gelbes Licht, bist mir wie der Stern
überm Hause einst Jesu Christ, des Herrn
und da löscht es aus. Und die Nacht wird schwer!
Schlafe Herz. Du hörst keine Stimme mehr.

Valo yössä

Suomennos Jenni Lättilä

Ympärilläni synkkä yö kietoo minut mustaan,
kaukainen tähti tuikkii arasti keltaisena!
Se on minulle kuin lohdutus, hiljainen ääni,
joka huutaa sinun luopumaisillaan olevaa sydäntäsi.

Pieni keltainen valo, olet minulle kuin se tähti
Herran Jeesuksen Kristuksen talon yllä,
ja sitten valo sammuu. Ja yöstä tulee raskas.
Nuku, sydän. Et kuule enää mitään ääntä.

Nacht

Carl Hauptmann (1858-1921)

Dämmern Wolken über Nacht und Tal,
Nebel schweben, Wasser rauschen sacht,
Nun entschleiert sich’s mit einemmal:
O gib acht! Gib acht!
Weites Wunderland ist aufgetan.
Silbern ragen Berge, traumhaft groß,
Still Pfade silberlicht Talen
Aus verborg’nem Schoß;
Und die hehre Welt so traumhaft rein.
Stummer Buchenbaum am Wege steht
Schattenschwarz, ein Hauch vom fernen Hain
Einsam leise weht.
Und aus tiefen Grundes Düsterheit
Blinken Lichter auf in stummer Nacht.
Trinke Seele! Trinke Einsamkeit!
O gib acht! Gib acht!

Yö

suomennos Lotta Emanuelsson

Pilvet hämärtyvät yön ja laakson yllä,
usva häilyy, vesi solisee hiljaa.
Nyt tulee kaikki näkyviin:
oi katso! Katso!
Avara ihmemaa aukeaa.
Hopeisina kohoavat vuoret, satumaisen suurina,
hiljaiset polut hohtavat hopeaa
laakson kätketystä sylistä,
ja pyhä maailma on puhdas kuin unessa.
Polun varressa seisoo äänetön pyökki
mustana varjona; kaukaisesta lehdosta
tuulahdus vain hiljaa käy.
Ja laakson syvästä pimeydestä
tuikkii valoa hiljaisessa yössä.
Juo, sielu! Juo yksinäisyyttä!
Oi katso! Katso!

Rheinlegendchen

Anon. (Des Knaben Wunderhorn)

Bald gras’ ich am Neckar,
Bald gras’ich am Rhein.
Bald hab’ich ein Schätzel,
Bald bin ich allein.

Was hilft mir das Grasen,
Wenn d’Sichel nicht schneid’t,
Was hilft mir ein Schätzel Wenn’s bei mir nicht bleibt!

So soll ich den grasen
Am Neckar, am Rhein,
So werf ich mein goldenes
Ringlein hinein.

Es fließet im Neckar,
Und fließet im Rhein,
Soll schwimmen hinunter
Ins Meer tief hinein!

Und schwimmt es, das Ringlein,
So frißt es ein Fish!
Das Fischlein soll kommen
Auf’s König sein Tisch!
Der König tät fragen,
Wem’s Ringlein soll’t sein?
Mein Schätzel tät’s sagen:
”Das Ringlein g’hört mein!”
Mein Schätzel tät springen
Berg auf und Berg ein,
Tät mir wiedr’um bringen
Das Goldringlein fein!

Kannst grasen am Neckar,
Kannst grasen am Rhein!
Wirf du mir nur immer
Dein Ringlein hinein!

Pieni Reininlegenda

Suomennos Päivi Kantola

Niitän Neckarin rannalla,
Niitän Reinin rannalla.
Joskus minulla on kulta,
Joskus olen itsekseni.

Mitäpä auttaa niittää
Kun sirppi ei leikkaa,
Mitäpä auttaa kun on kulta,
jos hän ei jää luokseni.

Niinpä, jos niitän Neckarilla
tai Reinillä,
viskaan kultaisen sormukseni veteen.

Se kulkee pitkin Neckaria
Se kulkee pitkin Reiniä,
uidakseen aina
syvälle mereen saakka!

Ja kun sormus ui,
Sen syö kala!
Kala päätyy
kuninkaan ruokapöytään!
Kuningas kysymään,
kenelle sormus kuuluu?
Kultani vastaamaan:
”Sormus kuuluu minulle!”

Kultani hyppelemään
mäkiä ylös alas,
tuomaan minulle takaisin
hienon kultasormuksen!

Voit niittää Neckarilla,
Voit niittää Reinillä!
Kunhan vain aina nakkaat
sormuksesi minulle!

Laue Sommernacht

Gustav Falke (1863-1916)

Laue Sommernacht, am Himmel
Steht kein Stern, im weiten Walde
Suchten wir uns tief im Dunkel,
Und wir fanden uns.

Fanden uns im weiten Walde
In der Nacht, der sternenlosen,
Hielten staunend uns im Arme
In der dunklen Nacht.

War nicht unser ganzes Leben
Nur ein Tappen, nur ein Suchen,
Da in seine Finsternisse
Liebe, fiel dein Licht.

Leuto kesäyö

suomennos Reetta Järä

Leuto kesäyö,
ei tähteäkään taivaalla,
laajan metsän syvässä pimeydessä
etsimme toisiamme, ja löysimme.

Löysimme toisemme laajan metsän
tähdettömässä yössä,
olimme hämmentyneinä käsikkäin
yön pimeässä.

Eikö koko elämämme ollut
vain hapuilua, vain etsimistä,
kunnes pimeyteesi rakkaus, l
oisti valosi!

Erhebung

Richard Dehmel (1863.1920)

Gib mir deine Hand,
Nur den Finger, dann
Seh ich diesen ganzen Erdkreis
Als mein Eigen an!

O, wie blüht mein Land!
Sieh dir’s doch nur an.
Daß es mit uns über die Wolken
In die Sonne kann!

Kohoaminen

suomennos Jenni Lättilä

Anna minulle kätesi,
edes yksi sormi,
silloin voin kutsua koko maanpiiriä
omakseni!

Oi miten maani kukkii!
Katso sitä ja näe,
että se voi meidän kanssamme nousta
pilvien yli aurinkoon!

Entbietung

Richard Dehmel

Schmück dir das Haar mit wildem Mohn,
die Nacht ist da,
all ihre Sterne glühen schon.
All ihre Sterne glühn heut dir!
Du weißt es ja:
all ihre Sterne glühn in mir!

Dein Haar ist schwarz, dein Haar ist wild
und knistert unter meiner Glut;
und wenn sie schwillt,
jagt sie mit Macht
die roten Blüten und dein Blut
hoch in die höchste Mitternacht.

In deinen Augen glimmt ein Licht,
so grau in grün,
wie dort die Nacht den Stern umflicht,
Wann kommst du?! – Mein Fackeln lohn!
Laß glühn, laß glühn!
Schmück mir dein Haar mit wildem Mohn!

Kutsu

suomennos Jenni Lättilä

Korista hiuksesi villiunikoilla,
yö on täällä,
kaikki yön tähdet hehkuvat jo,
kaikki yön tähdet hehkuvat tänään sinulle!
Tiedät sen kyllä:
kaikki yön tähdet hehkuvat minussa!

Tukkasi on musta, tukkasi on villi
ja kahisee minun intohimostani,
ja kun intohimoni kasvaa,
se ajaa voimalla punaiset kukat ja sinun veresi
ylös korkeimpaan keskiyöhön.

Silmissäsi tuikkii valo,
niin harmaa vihreässä,
kuin tähden ympärille punoutuva yö.
Milloin saavut?! – Soihtuni leimuavat!
Antaa hehkua, antaa hehkua!
Korista hiuksesi villiunikoilla minua varten.

Attente

Maurice Maeterlinck

Mon âme a joint ses mains étranges
À l’horizon de mes regards ;
Exaucez mes rêves épars
Entre les lèvres de vos anges!
En attendant sous mes yeux las,
Et sa bouche ouverte aux prières
Éteintes entre mes paupières
Et dont les lys n’éclosent pas ;
Elle apaise au fond de mes songes,
Ses seins effeuillés sous mes cils,
Et ses yeux clignent aux périls
Éveillés au fil des mensonges.

Odotus

suomennos Hanna Husu

Sieluni on ristinyt omituiset kätensä
katseeni horisontissa:
Tyydytä hajanaiset unelmani
enkeliesi huulten välissä!
Odottaen alla väsyneiden silmieni,
suuni avoinna rukouksiin
sammuneena silmäluomieni takana,
joiden liljat eivät koskaan avaudu;
Sieluni tuo rauhan unelmieni syvyyksiin,
sen rinnat paljaina alla silmäluomieni,
ja sen silmät räpsyttävät vaarasta,
jonka valheiden seitti herättää.

Tristesse de la Lune

Charles Baudelaire (1821-1867)

Ce soir, la lune rêve avec plus de paresse;
Ainsi qu’une beauté, sur de nombreux coussins,
Qui d’une main distraite et légère caresse
Avant de s’endormir le contour de ses seins,

Sur le dos satiné des molles avalanches,
Mourante, elle se livre aux longues pâmoisons,
Et promène ses yeux sur les visions blanches
Qui montent dans l’azur comme des floraisons.

Quand parfois sur ce globe, en sa langueur oisive,
Elle laisse filer une larme furtive,
Un poète pieux, ennemi du sommeil,

Dans le creux de sa main prend cette larme pâle,
Aux reflets irisés comme un fragment d’opale,
Et la met dans son coeur loin des yeux du soleil.

Kuun suru

suomennos Emma Hartikainen

Tänä iltana kuu uneksii laiskemmin
kuin lukuisten tyynyjen päällä loikoileva kaunotar,
joka kevyellä, huolettomalla kädellään
hivelee ennen nukahtamistaan rintojensa ääriviivoja.

Vyöryvienpilviensatiinisellaselkämyksellä riutuessaan,
hän antautuu pitkälle pyörtymiselle
ja hänen silmänsä vaeltaa yli valkoisten näky-
jen, jotka nousevat taivaansinestä kuin kukinnot.

Kun joskus tällä maapallolla, hän joutilaisuudessaan
päästää purkautumaan salaisen kyyneleen,
harras runoilija, unen vihollinen.

Hän ottaa kätensä uurteesen tämän kalpean kyyneleen,
heijastuksilla värikkäillä, kuin opaalin sirpale,
hän tallettaa sen sydämeensä, pois auringon
silmistä.

C’est l’extase

Paul Verlaine (1844-1896)

C’est l’extase langoureuse,
C’est la fatigue amoureuse,
C’est tous les frissons des bois
Parmi l’étreinte des brises,
C’est, vers les ramures grises,
Le choeur des petites voix.

Ô le frêle et frais murmure!
Cela gazouille et susurre,
Cela ressemble au cri doux
Que l’herbe agitée expire …
Tu dirais, sous l’eau qui vire,
Le roulis sourd des cailloux.

Cette âme qui se lamente
En cette plainte dormante
C’est la nôtre, n’est-ce pas?
La mienne, dis, et la tienne,
Dont s’exhale l’humble antienne
Par ce tiède soir, tout bas?

Ikävöivä hurmio

suomennos Erkki Tammela

Ikävöivä hurmio,
rakastava väsymys,
metsien värin’ tuulten syleilyssä,
harmaassa lehvistössä
hiljaisten äänien kuoro.

Oi, hauras ja raikas humina,
se kahisee ja kuiskii,
se on kuin liikkuvan
ruohikon hellä valitus.
Sinä sanoisit: kivensirpaleiden
vaimea keinunta liikehtivän veden alla.

Tämä valittava sielu,
tämä väsynyt huokaus,
se on meidän, eikö niin?
Minun – niinhän? – ja sinun,
tämä sielu, josta tänä lämpimänä
iltana huokuu nöyrä hymni,
hyvin hiljaa.

Barcarolle

Achille Segard (1872-1936)

A l’ombre de la voile étandus, les amants
Goûtant l’âpre plaisir de vivre hors du monde
Et de n’entandre rien de la rumeur profonde
Que la vie autour d’eux palpitante répand.

Ils se laissent bercer par ces eaux musicales
Où le bruit de la rame, a des chuchotements
Et sont comme étourdis des parfums violents
Que les magnolias et les cèdres exhalement

Barcarolle

suomennos Hanna Hasu

Laajenneen purjeen varjossa rakastavaiset maista-
vat maailman ulkopuolella elämisen katkeraa nautintoa
Eivätkä kuule mitään syvistä huhuista
Antavat sykkivän elämän levitä heidän ympärillään.

He antoivat näiden musiikillisten vesien tuudittaa itsensä
Missä airon ääni on kuin kuiskaus
Ja ovat kuin hämmentyneitä väkivaltaisista tuoksuista
Joita magnoliat ja setripuut huokailevat

Sur l’herbe

Paul Verlaine (1844 – 1896)

L’abbé divague. – Et toi, marquis,
Tu mets de travers ta perruque.
– Ce vieux vin de Chypre est exquis
Moins, Camargo, que votre nuque.

– Ma flamme … Do, mi, sol, la, si.
L’abbé, ta noirceur se dévoile!
– Que je meure, Mesdames, si
Je ne vous décroche une étoile!

– Je voudrais être petit chien!
– Embrassons nos bergères, l’une
Après l’autre. – Messieurs, eh bien?
– Do, mi, sol. – Hé! bonsoir, la Lune!

Ruohikolla

suomennos Veikko Vallinoja

Apotti paasaa. –ja sinä, markiisi,
olet pukenut peruukkisi väärin päin.
–tämä vanha kyproslainen viini on erinomaista,
vähemmän, Camargo, kuin niskasi.

–Rakkaani… –do, mi, so, la, ti.
–Apotti, pimeytesi paljastuu.
–Kuinka kuolisin, arvon neidit, jos en
poimisi teille tähteä.

–Haluaisin olla pieni koira!
–Syleilkäämme paimentyttöjämme, yhtä toisensa
jälkeen, —Hyvät herrat! Mitäs nyt?
–Do, mi, so. –Hei! Hyvää iltaa, kuu!

A Chloris

Th. de Viau (1590-1626)

S’il est vrai, Chloris, que tu m’aime
(mais j’entends que tu m’aime bien),
je ne crois pas que les rois même
aient un boheur pareil au mien.

Que la mort serait importune
A venir changer ma fortune
Pour la félicite´des cieux!

Tout ce qu’on dit de l’ambroisie
ne touche point ma fantaisie
Au prix des graces de tes yeux.

Chlorisille

suomennos Päivi Kantola

Jos on totta, Chloris, että rakastat minua
(kun kuitenkin ymmärtääkseni kovasti rakastat),
en usko että itse kuninkaatkaan
tuntevat samanlaista onnea kuin minä.

Kuolemakin olisi kutsumaton vieras
saapuessaan vaihtamaan kohtaloni
taivaan iloihin!

Mikään mitä ambrosiasta kerrotaan
tuskin koskettaa mieltäni
jos hintana on katseesi suosio.

Traumgekrönt

Reiner Maria Rilke (1875-1926)

Das war der Tag der weißen Chrysanthemen,
Mir bangte fast vor seiner Pracht…
Und dann, dann kamst du mir die Seele nehmen
Tief in der Nacht.

Mir war so bang, und du kamst lieb und leise,
Ich hatte grad im Traum an dich gedacht.
Du kamst, und leis’ wie eine Märchenweise
Erklang die Nacht.

Uneen Kruunaama

suomennos Lotta Emanuelsson

Se oli valkoisten krysanteemien päivä,
melkein kavahdin niiden loistoa…
Ja sitten, sitten tulit ottamaan sieluni
yön syvyydessä.

Pelkäsin niin, ja tulit hellänä ja hiljaa,
olin juuri sinua unessa ajatellut.
Tulit, ja pehmeästi kuin satulaulu
vastasi yö.

Schlagende Herzen

Otto Julius Bierbaum (1865-1910)

Über Wiesen und Felder ein Knabe ging;
Kling klang, schlug ihm das Herz;
Es glänzt ihm am Finger von Golde ein Ring,
Kling klang, schlug ihm das Herz!

Oh Wiesen, oh Felder, wie seid ihr schön!
Oh Berge, oh Täler, wie schön!
Wie bist du gut, wie bist du schön,
Du gold’ne Sonne in Himmelshöhn!
Kling klang, schlug ihm das Herz.

Schnell eilte der Knabe mit fröhlichem Schritt,
Kling klang, schlug ihm das Herz.
Nahm manche lachende Blume mit;
Kling klang, schlug ihm das Herz.

Über Wiesen und Felder weht Frühlingswind,
Über Berge und Wälder weht Frühlingswind,
Im Herzen mir innen weht Frühlingswind,
Der treibt zu dir mich leise, lind.
Kling klang, schlug ihm das Herz.

Zwischen Wiesen und Feldern ein Mädel stand,
Kling klang, schlug ihr das Herz.
Hielt über die Augen zum Schauen die Hand,
Kling klang, schlug ihr das Herz.

Über Wiesen und Felder, über Berge und Wälder,
Zu mir, zu mir, schnell kommt er her,
O wenn er bei mir nur, bei mir schon wär’.
Kling klang, schlug ihr das Herz.

Sydämien lyönnit

suomennos Hanna-Leena Haapamäki

Pitkin niittyjä ja vainioita kulki poika;
kling klang, löi hänen sydämensä.
Sormessa kimmelsi hänellä kultainen sormus.
Kling klang, löi hänen sydämensä.

Oi niityt, oi vainiot, kuinka kauniita olette,
oi vuoret, oi laaksot, kuinka kauniita!
Kuinka oletkaan hyvä, kuinka kaunis,
sinä kultainen aurinko taivaan korkeuksissa!
Kling klang, löi hänen sydämensä.

Vilkkaasti kiirehti poika iloisin askelin,
kling klang, löi hänen sydämensä.
Poimi nauravaisia kukkasia mukaansa,
kling klang, löi hänen sydämensä.

Yli niittyjen ja vainioiden puhaltaa kevättuuli,
Yli vuorien ja metsien puhaltaa kevättuuli,
syvällä sydämessäni puhaltaa kevättuuli,
se tuo minut lempeän hiljaa luoksesi.
Kling klang, löi hänen sydämensä.

Niittyjen ja vainioiden reunalla seisoi tyttö,
kling klang, löi hänen sydämensä.
katseli käsi silmien ylle kohotettuna,
kling klang, löi hänen sydämensä.

Yli niittyjen ja vainioiden, yli vuorten ja metsien, l
uokseni, luokseni saapuu hän nopsaan.
Voi kunpa hän vain jo olisi luonani.
Kling klang, löi hänen sydämensä.

Nähe des Geliebten

Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832)

Ich denke dein, wenn mir der Sonne Schimmer
Vom Meere strahlt;
Ich denke dein, wenn sich des Mondes Flimmer
In Quellen malt.

Ich sehe dich, wenn auf dem fernen Wege
Der Staub sich hebt;
In tiefer Nacht, wenn auf dem schmalen Stege
Der Wandrer bebt.

Ich höre dich, wenn dort mit dumpfem Rauschen
Die Welle steigt.
Im stillen Hain da geh ich oft zu lauschen,
Wenn alles schweigt.

Ich bin bei dir, du seist auch noch so ferne.
Du bist mir nah!
Die Sonne sinkt, bald leuchten mir die Sterne.
O wärst du da!

Rakkaan läheisyys

suomennos Tanja Niirainen

Ajattelen sinua, kun auringon loiste kimaltaa
meressä;
Ajattelen sinua, kun kuun säde lähteestä
heijastuu.

Näen sinut, kun kaukaisella tiellä
pöly kohoaa;
syvässä yössä, kun ohuella sillalla vaeltaja
värisee.

Kuulen sinut, kun matalalla kohinalla
aalto lyö. Tyynessä lehdossa, johon usein menen kuuntelemaan,
kun kaikki hiljenee.

Olen luonasi, kuinka kaukana oletkin.
Olet lähelläni!
Aurinko laskee, pian tähdet loistavat minulle.
Olisitpa täällä!

An die Entfernte

Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832)

So hab’ ich wirklich dich verloren?
Bist du, o Schöne, mir entflohn?
Noch klingt in den gewohnten Ohren
Ein jedes Wort, ein jeder Ton.

So wie des Wandrers Blick am Morgen
Vergebens in die Lüfte dringt,
Wenn, in dem blauen Raum verborgen,
Hoch über ihm die Lerche singt:

So dringet ängstlich hin und wieder
Durch Feld und Busch und Wald mein Blick;
Dich rufen alle meine Lieder:
„O komm, Geliebte, mir zurück!“

Kaukaiselle

suomennos Tanja Niirainen

Olenko todella menettänyt sinut?
Oletko, ihana, paennut minulta?
Tottuneissa korvissani vielä kaikuu
jokainen sana, jokainen äänensävy.

Kuten vaeltajan katse aamulla
turhaan ilman poikki vaeltaa
etsiessään kauas taivaan korkeaan sinisyyteen
kätkettyä, laulavaa leivoa:

Niin myös katseeni kulkee ahdistuneena
sinne ja tänne, niitylle ja pensaisiin ja metsään;
Sinua kutsuvat kaikki lauluni:
“Tule, rakkaani, takaisin luokseni!”

En chemin

Augusta Holmès (1843-1907)

O voyageur qui si tristement
Chemines dans la nuit brune,
Livre ton coeur à l’enchantement
Du rêve et du clair de lune.
Vois ! les Elfes, autour de toi,
Fleurissent la clairière ;
Prends ce Lys de lumière :
C’est ton sceptre de roi !

Non ! je ne veux rien, rien au monde
Que les cheveux d’or de ma blonde !

O voyageur, entends ces accords
Qui mêlent en des rafales,
La voix magique e tendre des cors
Et les harpes triomphales.
Celle qui t’apparait là-bas,
De frais glaïeuls coiffée,
C’est Morgane, la fée !
Ouvre lui tes deux bras !

Non ! je ne veux rien, rien au monde
Que les yeux profonds de ma blonde !

O voyaguer, un fleuve d’azur
Où nagent des formes blanches,
Sous les clartés du ciel sombre et pur
Scintille à travers les branches.
Sur la rive où le flot pâli
En murmurant déferle,
Dans des coupes de perle
Bois la paix et l’oubli !

Non ! je ne veux rien, rien au monde
Que les chers baisers de ma blonde !

Matkalla

suomennos Jussi Littunen

Oi matkaaja, sinä, joka niin apeana
kuljet tummassa yössä,
avaa sydämesi taioille
unien ja kuutamon.
Katso! Keijut ympärilläsi
kukittavat metsäaukean;
poimi sieltä valon lilja:
Se on sinun kuninkaallinen valtikkasi!

Ei! En tahdo mitään, en mitään maan päällä
kuin oman pellavapääni kultaisia kutreja!

Oi matkaaja, kuuntele sointuja
jotka tuulenpuuskat synnyttävät
lumoavien torvien herkistä äänistä
ja juhlavien harppujen helinästä.
Hän, joka ilmestyy sinulle tuolta,
tuoreita liljoja hiuksissaan,
on Morgana, haltijatar!
Avaa hänelle sylisi!

Ei! En tahdo mitään, en mitään maan päällä
niin kuin oman pellavapääni syvää katsetta!

Oi matkaaja, taivaansininen joki
jossa uivat valkeat hahmot
tumman taivaan kuulaan hohteen alla
kimaltelee oksistojen lomasta.
Rannalla kalvenneet laineet
kohisten murtuvat helmimaljoissa
Juo rauhan ja unhon virrasta!

Ei! En tahdo mitään, en mitään maan päällä
kuin oman pellavapääni rakastavia suudelmia!

Die Liebe als Recensentin

Julius Karl Reinhold Sturm (1816–1896)

Der Kuckuck hat ein einzig Lied
Für seinen Schatz erdacht,
Das wird er nicht zu singen müd
Von früh bis in die Nacht.

Schätzlein sitzt auf grünem Zweig
Hört unermüdlich zu,
Und denkt, es singt im ganzen Reich
Doch Keiner wie mein Kucku.

Rakkaus arvostelijana

suomennos Reetta Järä

Käki on keksinyt omaperäisen laulun
kullalleen,
hän ei väsy, vaikka laulaakin sitä
aamuvarhaisesta yöhön saakka.

Hänen kultasensa istuu vehreällä oksalla
ja kuuntelee häntä väsymättä ajatellen:
koko valtakunnassa ei ole ketään, ei ketään,
joka laulaa kuin minun käkeni.

La lune paresseuse

Charles de Bussy (1875-1938)

Dans un rayon de crépuscule
S’endort la libellule;
Le rossignol s’est endormi
Sur la branche d’un chêne ami,

L’herbage est plein de lucioles,
Le ciel d’étoiles folles,
Et pourtant la lune qui luit
Laisse ses ombres a la nuit.

Mollement, Lune, tu reposes
Sous des nuages roses . . .
Oh! la paresseuse, pourquoi
Te jouer de mon tendre émoi?

Toujours voilée á l’heure douce
Où, glissant sur la mousse,
Les cigales chantent moins fort,
Tu ne te montres pas encor!

Lève-toi! brillante et sereine,
Viens éclairer la plaine!
Lune d’argent, Lune au front blanc,
Illumine mon bras tremblant!

Frôle de ta lumière pure
L’or de ma chevelure:
Car c’est bientôt que va passer
Sur la route mon fiancé! . . .

Laiska kuu

suomennos Jenni Lättilä

Iltahämärän säteisiin
sudenkorento nukahtaa,
satakieli on nukahtanut
oman tammensa oksalle,

Ruohikko on täynnä kiiltomatoja,
taivas täynnä villejä tähtiä,
ja kuitenkin loistava kuu
jättää yölle varjonsa.

Pehmeästi, Kuu, sinä lepäät
vaaleanpunaisten pilvien alla…
Oi laiskuri, miksi
leikit minun aralla levottomuudellani?

Aina olet verhottuna sillä suloisella hetkellä,
jolloin sammalikossa liikkuvat
kaskaat laulavat vaimeammin,
et vieläkään näyttäydy!

Nouse loisteliaana ja tyynenä,
tule tuomaan valosi tasangolle,
hopeinen Kuu, kalpeaotsainen Kuu,
valaise minun värisevää syliäni!

Sivele puhtaalla valollasi
hiusteni kultaa:
koska aivan pian tästä
kulkee ohi minun sulhaseni!

Un grand sommeil noir

Paul Verlaine (1844-1896)

Un grand sommeil noir
Tombe sur ma vie :
Dormez, tout espoir,
Dormez, toute envie !

Je ne vois plus rien,
Je perds la mémoire
Du mal et du bien…
Ô la triste histoire !

Je suis un berceau
Qu’une main balance
Au creux d’un caveau :
Silence, silence !

Suuri synkkä uni

suomennos Jussi Lintunen

Suuri synkkä uni
laskeutuu eloni ylle:
Nukkukaa, kaikki toivot,
nukkukaa, kaikki halut!

Menetän näköni,
menetän muistoni
hyvästä ja pahasta…
Voi, miten surkea tarina!

Olen vain kehto
jota yksi käsi keinuttelee
kumisevassa hautaholvissa:
Vaiti, vaiti!

Warnung

Richard Dehmel (1863-1920)

Mein Hund, du, hat dich bloß beknurrt,
Und ich hab’ ihn vergiftet;
Und ich hasse jeden Menschen,
Der Zwietracht stiftet.

Zwei blutrote Nelken
Schick’ ich dir, mein Blut du,
An der einen eine Knospe;
Den dreien sei gut, du,
Bis ich komme.
Ich komme heute Nacht noch;
Sei allein, sei allein du!
Gestern, als ich ankam,
Starrtest du mit Jemand
Ins Abendrot hinein — Du:
Denk an meinen Hund!

Varoitus

suomennos Jussi Littunen

Koirani, sinulle, vain murisi sinulle,
minä olen hänet myrkyttänyt;
minä vihaan jokaista ihmistä,
joka kylvää riitaa.

Kaksi verenpunaista neilikkaa
lähetän sinulle, verenikin sinulle,
toisessa niistä oli silmu;
ne kolme riittäköön sinulle
kunnes minä tulen.

Tulen vielä tänä yönä;
Ole yksin, ole silloin yksin!
Eilen, kun saavuin,
toljotit jonkun kanssa i
ltaruskoon – Sinä:
Ajattele koiraani!

Pfingstlied

Richard Dehmel (1863-1920)

Die Akazien blühen jetzt
wie gebenedeiete Jungfraun.
Wieder hebt sich mein Gesicht
ihrem reinen Geruche zu
ins Morgenlicht.

Und auch dich dort oben
weisse Taube, du
die wie gestern
zwischen ihren grauen Schwestern
gläntzt und kreist:
Alles erfüllt
mein heiliger Geist.

Helluntailaulu

suomennos Päivi Kantola

Akaasiat kukkivat nyt
kuin siunatut neitsyet.
Jälleen kohottautuvat kasvoni
kohti niiden puhdasta tuoksua,
aamun valoon.

Ja kohti Sinua siellä korkeudessa
sinä, valkoinen kyyhky
joka, kuten eilen
harmaiden sisartesi keskellä
loistat ja kaartelet:
kaiken täyttää
minun pyhä henkeni.

Fromm

Gustav Falke (1853-1916)

Der Mond scheint auf mein Lager,
Ich schlafe nicht,
Meine gefalteten Hände ruhen
In seinem Licht.

Meine Seele ist still, sie kehrte
Von Gott zurück,
Und mein Herz hat nur einen Gedanken:
Dich und mein Glück.

Harras

suomennos Jussi Littunen

Kuu paistaa vuoteeseeni,
en nuku,
ristityt käteni lepäävät
sen valossa.

Sieluni on tyyni, se liiti
Takaisin Jumalan luota
Ja minun sydämessäni on vain yksi ajatus:
Sinä ja minun onnesi.

Nuit d’étoiles

Théodore de Banville (1823-1891)

Nuit d’étoiles,
Sous tes voiles,
Sous ta brise et tes parfums,
Triste lyre
Qui soupire,
Je rêve aux amours défunts.

La sereine mélancolie
Vient éclore au fond de mon cœur,
Et j’entends l’âme de ma mie
Tressaillir dans le bois rêveur.

Nuit d’étoiles …

Je revois à notre fontaine
Tes regards bleus comme les cieux;
Cette rose, c’est ton haleine,
Et ces étoiles sont tes yeux.

Nuit d’étoiles …

Tähtien yö

suomennos Emma Hartikainen

Yö tähtien,
alla niiden huntujen,
alla tuulien ja tuoksujen,
lailla surullisen lyyran huokaisten,
uneksin menneistä rakkaista.

Sydämeni pohjasta puhkeaa
rauhallinen surumielisyys
ja kuulen rakkaani sielun värisevän
metsässä unenomaisessa.

Yö tähtien …

Meidän lähteellämme näen uudelleen
katseesi taivaansinisen;
tuo ruusu on hengityksesi
ja nämä tähdet ovat silmäsi.

Yö tähtien …

Sopraano Hanna-Leena Haapamäki on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemi- an oopperakoulutuksesta. Hän voitti 2. palkinnon Lappeenrannan laulukilpailuissa 2004. Haapamäki on vierailut solistina Suomen Kansallisoopperassa vuodesta 2004 lähtien. Roolit ovat vaihdelleet keskeisistä korkean sopraanon tehtävistä uuteen musiikkiin ja musikaaliin. Kaudella 2017-2018 Haapamäki vieraili musikaalin solistitehtävässä Göteborgin oopperassa. Haapamäki on esiintynyt useiden merkittävien suomalaisten orkestereiden ja kuorojen solis- tina yli 30 eri teoksessa. Lied- ja barokkiohjelmiston ohella hän on esittänyt paljon aikamme uutta kamarimusiikkia eri festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla. Haapamäki on toiminut lau- lun opetuksen tehtävissä eri musiikkioppilaitoksissa yli 20 vuoden ajan. Hän työskenteli Hel- singin Konservatorion laulun lehtorina vuosina 2011-2022. Syksystä 2022 alkaen hän on toiminut laulutaiteen lehtorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

Emma Hartikainen on savolaislähtöinen sopraano. Hän valmistui musiikin kandidaatik- si pääaineenaan klassinen laulutaide Sibelius-Akatemiasta Outi Kähkösen johdolla keväällä 2022 ja jatkaa nyt opintojaan samalla linjalla maisteriohjelmassa. Hartikaisen lauluopinto- ja ovat tukeneet Sibelius-Akatemian tukisäätiö, Selim Eskelinin säätiö ja Pro Musica säätiö. Hartikainen esiintyy mielellään niin oopperanäyttämöillä kuin liedlaulajanakin. Liedmusiikin parissa Hartikainen on tehnyt erityisen tiivistä yhteistyötä pianisti Tanja Niirasen kanssa syk- systä 2020 lähtien. Laulamisen ohella Hartikainen ilmaisee itseään myös säveltäjänä ja runoilija.

Sopraano Hanna Hasu opiskelee laulutaidetta Sibelius-Akatemiassa Sirkka Parviaisen johdolla. Hasu toimii monipuolisesti muusikkona, ja on laulanut niin liediä, vanhaa musiik- kia kuin kevyttäkin musiikkia erilaisissa kokoonpanoissa. Näyttämöilmaisu on Hasulle tait- eilijana tärkeää, ja hän on kartuttanut kokemusta myös musikaaleista ja musiikkinäytelmistä. Kesällä 2021 Hasu ylsi Timo Mustakallio-laulukilpailun finaaliin, ja kesällä 2022 Hasu lauloi Savonlinnan oopperajuhlien oopperajuhlakuorossa. Hasun lauluopintoja ovat tukeneet mm. Sibelius-Akatemian tukisäätiö, Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto sekä Selim Eskelinin säätiö. Laulajana Hasua inspiroi kommunikaatio – suhteessa niin yleisöön ja kanssamuusikoi- hin kuin tekstiin ja musiikkiin.

Reetta Järä opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa pianokamarimusiikin ja liedin maisteriohjelmassa Irina Zahharenkovan oppilaana. Hän on valmistunut pianopedagogiksi Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta vuonna 2018 Jukka Juvosen luokalta ja sitä ennen opiskellut pianonsoittoa Antwerpenin kuninkaallisessa konservatoriossa Eliane Rod- riguesin ja Turun konservatoriossa Liisa Malmivaaran opissa. Yhteismusisointi ja musiikin vieminen uusille kuulijoille kiinnostaa häntä.

Päivi Kantola opiskeli Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksessa oopperalaulajaksi ja musiikin maisteriksi opettajinaan mm. Anita Välkki ja Soile Isokoski. Hän täydensi opinto- jaan Malmössä prof. Irvingin ja Lontoossa mm. J.Cashin oppilaana,liediä ja ranskalaista mm. Graham Johnsonin ja Francois le Roux’n, oopperaa Peter Bernen, Gerhard Kahryn Vera Roszan ja eri Mozart-kursseilla,sekä mm. Novian barokkilinjalla.

Ensikonserttinsa jälkeen hän on esiintynyt näyttämöllä mm. Suomen Kansallisoopperas- sa, Helsingin kaupunginteatterissa, ja solistina lähes kaikilla kotimaisilla festivaaleilla sekä kansainvälisillä kamarimusiikkifestivaaleilla.  Hän on kantaesittänyt mm. Jouni Kaipaisen,

Markus Fageruddin ja Seppo Pohjolan vokaalimusiikkia. Klassisen ajan ja romantiikan kama- rimusiikkia hän esittää mm. Crusell-trion jäsenenä. Päivi opettaa klassista laulua mm. Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

Kirill Kozlovski on opiskellut pianonsoittoa Valko-Venäjän Musiikkiakatemiassa nuori- so-osastolla, Sibelius-Akatemiassa sekä Wienin Musiikkiyliopistossa. Vuonna 2017 hän valm- istui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemiasta Dmitri Shostakovitshin musiikin kontekstualisaatio. Kirill Kozlovski on menestynyt kotimaisissa ja kansainvälisissä pianokil- pailuissa. Vuonna 2005 hänet valittiin Finland Festivalsin vuoden 2005 nuoreksi taiteilijaksi. Kozlovski on esiintynyt soolokonsertein ja kamarimuusikkona useilla kansainvälisillä festi- vaaleilla mm. Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Venäjällä, Virossa, Espanjassa ja Suomessa. Kirill Kozlovski esiintyy säännöllisesti liedpianistina Suomessa ja ulkomailla. Hän on esiinty- nyt yhdessä mm. Jorma Hynnisen, Monica Groopin, Miina-Liisa Värelän, Jenni Lättilän sekä Mika Kareksen kanssa.

Jussi Littunen on erityisesti yhteismusisoinnista sekä tekstin ja musiikin yhteydestä inspiroitu- va pianisti. Hän aloitti piano-opintonsa Turun konservatoriolla, valmistui muusikoksi Hel- singin konservatoriolta ja suorittaa parhaillaan musiikin maisterin tutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Ilmo Rannan johdolla pääaineenaan piano. Littunen tekee aktiivisesti yhteistyötä laulajien kanssa, mutta kuluvana vuonna häntä on kuultu myös mm. Ylioppilas- kunnan soittajien solistina, Ainolan kesäkonserttisarjassa Järvenpäässä sekä pianistina vapaan kentän oopperatuotannoissa. Littunen on palkittu konserttipalkinnolla Pianoaura-kilpailussa Turussa vuonna 2013 sekä Helsinki lied -kilpailun B-sarjassa (alle 25-vuotiaat) vuonna 2015 yhdessä baritoni Veikko Vallinojan kanssa. Syksyllä 2021 Vallinoja ja Littunen etenivät saman kilpailun A-sarjan finaaliin.

Sopraano, musiikin tohtori Jenni Lättilä on valmistunut Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin ja oopperan koulutusohjelmista, tohtoriksi hän valmistui keväällä 2017. Jenni Lättilä on palkit- tu useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä laulukilpailuissa. Hänen dramaattinen sopraanoin- strumenttinsa sopii erityisen hyvin Verdin ja Wagnerin suuriin naisrooleihin, ja hän tekikin ammatillisen debyyttinsä Verdin Macbethin Lady Macbethin roolissa 2010. Suomen Kansal- lisoopperassa hän lauloi debyyttinään kolme roolia Wagnerin Ringissä 2011, minkä jälkeen hän on vieraillut talossa säännöllisesti. Hän on kysytty orkesterisolisti sekä esiintyy ja levyttää aktiivisesti liedlaulajana yhdessä pianisti Kirill Kozlovskin kanssa. Monipuolisena muusik- kona Jenni Lättilä tunnetaan myös suomalaisen ja pohjoismaisen nykymusiikin esittäjänä ja kantaesittäjänä. Hän on ehtinyt urallaan toimia myös kanttorina ja tutkijana sekä johtaa kamari- orkesteria ja kuoroja. Tällä hetkellä hän työskentelee esiintymisiensä ohella laulun lehtorina ja Laulumusiikin aineryhmän johtajana Sibelius-Akatemiassa.

Tanja Niiranen soittaa liediä suurella ilolla ja koko sydämestään. Hän opiskelee Taideylio- piston Sibelius-Akatemian pianokamarimusiikki ja lied -maisterikoulutuksessa opettajanaan Ilmo Ranta. Opintojensa ohessa hän työskentelee mm. Turun ammattikorkeakoulun laulu- luokkien säestäjänä. Hänen kiinnostuksen kohteistaan alalla kertovat menneet ja tulevat kon- sertit: Kesällä 2022 hän järjesti sopraano Emma Hartikaisen kanssa 1900- ja 2000-lukujen naissäveltäjien musiikkia esittelevät konsertit Sibelius-Akatemian tukisäätiön apurahan turvin. Niirasen liedmaisterikonsertissa keväällä 2023 kuullaan muun muassa sävellystilauksia nuo- rilta säveltäjiltä. Pianonsoiton loppututkintoaan varten hän valmistelee Alexander Zemlinskyn Balladeja ja Johanna Müller-Hermannin pianosonaattia.

Ilmo Ranta on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Liisa Pohjolan johdolla, ja hän suoritti diplo- min vuonna 1984. Hän on täydentänyt opintojaan Münchenissä Klaus Schilden johdolla sekä

mm. György Sebökin, Dmitri Bashkirovin, Ralf Gothónin ja Hartmut Höllin mestarikursseilla. Nykyään Ranta toimii Sibelius-Akatemian piano- ja kamarimusiikin lehtorina.

Ranta on Helsingin ensikonserttinsa jälkeen pitänyt useita soolokonsertteja ja esiintynyt monien maamme johtavien orkestereiden solistina. Ranta on tullut tunnetuksi monipuolisena kama- rimuusikkona esiintyen niin Suomessa kuin ulkomailla. Erityisesti hänet tunnetaan johtavana suomalaisena liedpianistina, jonka tunnetuimpia laulajapartnereita ovat olleet Karita Mattila, Monica Groop, Lilli Paasikivi, Jorma Hynninen, Topi Lehtipuu ja Petteri Salomaa. Ranta on myös tehnyt useita liedlevytyksiä mm. Ondine-, BIS- ja CPO -levy-yhtiöille.

Ranta on arvostettu uuden musiikin esittäjä, ja hän on kantaesittänyt mm. Paavo Heinisen, Eero Hämeenniemen, Jouni Kaipaisen, Usko Meriläisen ja Esa-Pekka Salosen sävellyksiä. Suomalaista nykymusiikkia hän on levyttänyt mm. Mikael Helasvuon kanssa, ja soololevytyk- sistä mainittakoon Paavo Heinisen 2. pianokonsertto Helsingin kaupunginorkesterin kanssa sekä Philippe Manouryn laaja ”Pluton” pianolle ja tietokoneohjatulle elektroniikalle.

Ranta on toiminut vuosina 1996–1999 Sibelius-Akatemian konserttitoiminnan ja vuosina 1997–2000 Joroisten musiikkipäivien taiteellisena johtajana. Vuosina 2007–2018 hän oli Sibelius-Akatemian ja Taidekoti Kirpilän järjestämän liedkonserttisarjan taiteellinen johtaja.

Veikko Vallinoja (s.1995) on helsinkiläinen baritoni, joka opiskelee Sibelius-Akatemian lau- lumusiikin osastolla opettajanaan Hannu Niemelä. Aiempia opettajia ovat olleet mm. Ritva Laamanen ja Erkki Rajamäki. Veikon laulutaival alkoi 9-vuotiaana Cantores Minores -poi- kakuorossa, jossa tulivat myöhemmin vastaan myös ensimmäiset solistitehtävät ja laulutunnit. Veikko on profiloitunut erityisesti lied-laulajana. Helsingin konservatoriolla alkanut pitkä yhteistyö pianisti Jussi Littusen kanssa on poikinut muun muassa erityispalkinnon Helsinki Lied -kilpailun alle 25-vuotiaiden sarjassa vuonna 2015 ja finaalipaikan samaisessa kilpailussa vuonna 2021. Littusen kanssa Veikko on myös konsertoinut mm. Kuopiossa Talvikamari-fes- tivaalilla ja Helsingissä Laulun Valo -festivaalilla. Duo sai huhtikuussa 2022 Martin Wege- liuksen muisto -säätiön tunnustusapurahan. Veikko on kysytty solisti kuorojen konserteissa ja hänen repertuaariinsa kuuluu useita keskeisiä kirkkomusiikkiteoksia. Syksyllä 2020 Veik- ko lauloi Vicarin roolin Sibelius-Akatemian Albert Herring -tuotannossa ja elokuussa 2022 Christoffer Taxellin roolin Tapio Tuomelan Karvalakkioopperassa.