Säestäjästä oopperatoiminnan asiantuntijaksi

|
Blogi

Kulunut reilu kaksivuotiskausi Sibelius-Akatemian oopperaluokalla on päättymässä. Opiskelu on ollut antoisaa, intensiivistä ja välillä aika raskastakin. Pääkaupunkiseudun ”ylärajattomassa” energiassa olen päässyt vierestä seuraamaan, kuinka syvällistä ja inspiroivaa taitavien muusikoiden ja opettajien työskentely voi olla. Samalla olen päässyt haastamaan omia vakiintuneita käsityksiä musiikista, elämästä ja ihmisenä olemisesta. Olen oppinut esittämään itselleni vakaviakin kysymyksiä. Ensimmäisen syksyn kysymykset koskivat sitä, ketä olin huijannut päästessäni Sibelius-Akatemiaan ja toinen eksistentiaalisempi kysymys koski sitä, ketä olin huijannut, että olen ylipäänsä musiikkialalla töissä? Jälkeenpäin ajateltuna tämä mielentila oli avain siihen, että pystyin antautumaan oppijaksi. Erityisen inspiroivaa on ollut huomata, että olipa käsiteltävä oppiaine mikä tahansa, sitä opettaa asiaan huomattavan syvällisesti perehtynyt opettaja.

Partituurianalyysi

Ehkä tärkein anti koulutuksellisesti itselleni on ollut musiikin syvärakenteiden analysoinnin oppiminen ja uusien analyysimenetelmien kehittäminen. Olen vuosikausia yrittänyt itse ymmärtää suurten teosten kokonaisstruktuureja, mutta minulla ei ole ollut käytössäni toimivia työkaluja. Jo pääsykokeissa esitin toiveen, että oopperakoulutuksessa minulle opetettaisiin, kuinka se 400 sivun oopperapartituuri otetaan haltuun. Mitä informaatiota siitä on kaivettava ja kuinka tieto jaetaan esimerkiksi laulajille oopperaharjoituksissa? Tässä analyysityössä tärkeänä ohjaajana minulla on ollut teorian lehtori ja säveltäjä Vladimir Agopov. Hänen kanssaan olemme käyneet läpi systemaattisesti muun muassa Richard Wagnerin (1813­–1883) ja Richard Straussin (1864–1949) oopperoita. Agopov on opettanut minulle kehittämänsä analyysimenetelmän oopperakorrepetiittorin eli oopperan harjoituspianistin työn kannalta keskeisten elementtien tunnistamiseksi erilaisista partituureista. Olemme tutkineet teosten modulaatiorakenteita, pulsaatiota, orkesterin tukielementtejä laulajille sekä orkesterin sointivärin vaikutusta laulajan äänenkäyttöön. Olen myös testannut näitä menetelmiä oopperaluokallamme ja ammattilaulajien kanssa sekä laatinut raportteja työn tuloksista. Olen oppinut tunnistamaan, miten taitavat oopperasäveltäjät kirjoittavat toimivaa musiikkia laulajille ja orkesterille. Eräänlaisena partituurianalyysin huipennuksena olen saanut kirjoittaa orkesterisovitukset oopperaluokkamme viimeiseen produktioon, tänä syksynä nähtävään Soirée Offenbachiin, jossa olen soveltanut Agopovilta oppimiani analyysimenetelmiä.

Kun koulu jää taakse

Yksi yliopiston keskeinen tehtävä on antaa ajattelulle rakennetta. Varsin usein oopperaproduktiot toteutetaan vakiintuneiden käytäntöjen mukaan. Olen tullut Taideyliopistoon oppimaan niin tuotantojen toteuttamista kuin oopperapartituurien rakenteellista ymmärtämistä. Tiedollisesti olen saanut Akatemiasta paljon enemmän kuin osasin odottaa. Olen särkenyt ja uudelleen rakentanut monia osa-alueita muusikkoudessani pianotekniikasta lähtien. Voin todeta, että olen käynyt läpi metamorfoosin säestäjästä korrepetiittoriksi näiden reilun kahden, intensiivisien vuoden aikana. Seuraavaksi haluaisin päästä testaamaan ja jatkokehittämään saamiani taitoja käytännön työssä eri oopperaproduktioissa kotimaassa ja myös ulkomailla.

Teksti: Markus Vaara


Sibelius-Akatemian oopperan maisterikoulutuksen vuonna 2017 aloittanut ensemble valmistuu jouluna 2019. Näissä teksteissä he sekä peilaavat mennyttä opiskeluaikaansa että pohtivat tulevaisuutta. Kokoonpano toteuttaa yhdessä vielä operettiproduktion Soirée Offenbach – ilta Jacques Offenbachin operettisävelmien parissa. Esitykset Helsingin Musiikkitalossa ti 8.10. klo 18.30, ke 9.10. klo 18.30, pe 11.10. klo 18.30 ja la 12.10. klo 16.00. Rooleissa: Réka Bata, Minna-Leena Lahti, Topias Lundell, Rachel Mcintosh, Isabella Shaw, Henri Tikkanen ja Jussi Vänttinen)