Puun ja kuoren välissä – Oronte

|
Blogi

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oopperaopiskelijat, orkesteri ja kuoro esittävät huhtikuussa oman tulkintansa G.F. Händelin oopperasta Alcina. Jokainen opiskelija on perehtynyt oman roolihahmojensa taustoihin ja esittee ne Liisamaija Hautsalon ohjauksessa laadituissa blogikirjoituksissa. Kehittelimme myös kaikille roolihahmoille oman mottolauseen. Topias Lundell esittelee oman roolihahmonsa, Oronten.

G. F. Händelin (1685–1759) Alcinan (1735) tarina on osa renessanssikirjallisuudesta tuttujen hahmojen, Bradamanten ja Ruggieron seikkailua. Bradamante ja Ruggiero esiintyivät alun perin kahdessa runoelmassa, Matteo Maria Boiardon (1440–1494) Orlando Innamoratossa (1495) ja Ludovico Arioston (1474–1533) Orlando Furiosossa (1532). Tämän jälkeen useat taiteilijat ovat käyttäneet hahmoja teoksissaan muokaten niistä omiin tarkoituksiinsa sopivia.

Oopperassa Ruggiero, ritari, on jäänyt vangiksi velhotar Alcinan taianomaiselle saarelle. Bradamante, naispuolinen ritari, rientää pelastamaan Ruggieron.

Oronte on Alcinan sotajoukkojen komentaja. Hän asuu saarella ja rakastaa Alcinan siskoa, velhotar Morganaa. Rakkaus on tosin kummankin taholta ailahtelevaista, eikä mustasukkaisuuden aiheuttamilta kiukunpuuskilta vältytä. Oronte on aina valmis taisteluun, hänen mottonsa on ”La spada il dica” – ”Sen sanelee miekka”. Näin hän toteaa mieheksi naamioituneelle Bradamantelle luullessaan tätä kilpakosijakseen. Mukavat elinolot kuitenkin kiinnostavat äkkipikaista Orontea enemmän kuin kunnia tai oikeudenmukaisuus. Jos hän aloittaakin taistelun nopeasti, vielä nopeammin hän vaihtaa puolta joutuessaan häviölle.

Oronten kansallisuus tai uskontokunta ei käy oopperassa ilmi, eikä liioin se, mistä hän on saarelle ilmaantunut. Oronten komentama armeija koostuu Alcinan orjikseen loitsimista miehistä. Ei kuitenkaan ole tiedossa, onko Orontella itsellään taikavoimia tai onko loitsuja käytetty häneen.

Oronte-nimi saattaakin viitata jonnekin aivan muualle.

Orlando Innamoratossa ja Orlando Furiosossa Ruggiero on kristityn ritarin ja saraseeninaisen poika, jonka Atlante-velho kasvattaa saraseenisoturiksi Afrikassa. Bradamante taas on kristitty naispuolinen ritari, jonka ehtona naimisiinmenolle on Ruggieron kääntyminen kristinuskoon. Heidän seikkailunsa ovatkin kokonaisuudessaan ristiretkihenkisiä.

Oronte ei esiinny kummassakaan Orlando-runoelmassa, mutta historiankirjoissa, maantieteessä ja kreikkalaisissa mytologioissa Oronte mainitaan. Nonnoksen (n. 300–400 jaa.) Dionysiacassa (n. 300–400 jaa.) päähenkilö Dionysos matkustaa Intian ja lännen välillä ja päihittää muun muassa Oronte-nimisen sotapäällikön joukot. Tappion nöyryyttämä sotapäällikkö surmaa itsensä kaatuen samalla jokeen, joka nimetään hänen mukaansa. Joki virtaa edelleenkin Orontes-nimisenä Libanonista Syyrian ja Turkin kautta Välimereen. Sijaintinsa takia Orontes on toiminut rajajokena monille valtioille ja kulttuureille, kuten erottamaan toisistaan kristityn ristiretkivaltio Antiokian ja islaminuskoisen Aleppon.

Nykyisen Armenian alueella on tunnettu myös vuosina 570 eaa.­–72 jaa. hallinnut Orontidien (engl. Orontid) dynastia, jonka aikana moni kunigas otti itselleen lisänimen Orontes. Suvun alkuperästä on vaihtelevia käsityksiä. Orontidien jälkeläiset toimivat hallitsijoina monissa lähialueille muodostuneissa valtioissa, jotka kuuluivat vaihdellen kreikkalaisille, roomalaisille ja alueen alkuperäisasukkaille. Vaikka Oronte-nimellä ei vaikuta olevan määritelmällistä alkuperää, se tuntuu kontekstista riippumatta esiintyvän lännen ja idän rajaseutujen yhteydessä, kuulumatta kuitenkaan kumpaankaan viiteryhmään erityisen selkeästi.

 

Mitä tapahtuu G.F. Händelin Alcinassa?

Ritari Melisso ja mieheksi naamioitunut Bradamante lähtevät pelastamaan Bradamanten rakastettua, Ruggieroa, jonka velho Alcina on vanginnut lumotulle saarelleen. Saarella asuu myös Alcinan sisar ja Oronten rakastettu, velho Morgana. Pelastajien saapuminen aiheuttaa mustasukkaisuutta parin välille, sillä Morgana rakastuu naamioituneeseen Bradamanteen. Bradamante vapauttaa Ruggieron Alcinan lumouksesta, ja lopulta kaikki Alcinan metsänpedoiksi ja kiviksi loihtimat miehet saavat takaisin ihmismuotonsa. Alcina ja Morgana näyttävät haihtuvan savuna ilmaan.

 

G.F.Händel: Alcina

Sibelius-Akatemian ooppera, orkesteri ja kuoro
Vilppu Kiljunen, ohjaus
I-Han Fu ja Sebastian Zinca, musiikinjohto
Jari Koivistoinen, kuoronjohto
Minna Kangas, orkesterin valmennus ja konserttimestari
Aapo Häkkinen, musiikillinen asiantuntija
AALTO Artsin opiskelijat; Riikka Mäntymaa, Csilla Szlovák ja Elina Ström, Sofia Pantouvakin johdolla, pukusuunnittelu
Tuija Luukkainen, maskeeraussuunnittelu
Sirje Ruohtula, valo- ja tilasuunnittelu

Rooleissa

Alcina: Réka Bata
Morgana: Minna-Leena Lahti
Ruggiero: Rachel McIntosh
Bradamante: Ricciardo Isabella Shaw
Oronte: Topias Lundell
Melisso: Jussi Vänttinen / Henri Tikkanen

Esitykset

Pe 5.4. 18.30
La 6.4. 16.00
Su 7.4. 16.00
Ti 9.4. 18.30
Sonore, Musiikkitalo

Ma 15.4. klo 18.30
Sibelius-sali, Järvenpää-talo, Hallintokatu 4, Järvenpää