Yhteinen tekijämme

|
Blogi

Täällä uudessa vaihto-opinahjossani Melbournessa minulla on suuri ilo osallistua kurssille nimeltään “Musics of the World”, jossa tutustutaan maailman eri musiikkikulttuureihin. Heti aluksi saimme pohdittavaksemme mitä musiikki ylipäätään on, globaalisti ajateltuna. Kysymys on moniulotteisuudessaan kerrassaan kiehtova, joten ajattelin tässä jakaa muutamia ajatuksenviipaleita, joita musiikin olemuksen pohdiskelu on tähän mennessä tuottanut.

Länsimaissa musiikilla usein tarkoitetaan enemmän tai vähemmän järjesteltyjä ääniä, melodisia, rytmisiä tai molempia. Mutta kuten musiikki itsessään, myös musiikki konseptina on hyvin monikasvoinen. Toisaalla musiikki tapahtuu konserttilavoilla, yleisön istuessa ja kuunnellessa, kun taas toisaalla musiikki on koko yhteisön keino kommunikoida muiden ihmisten sekä koko kosmisen maailmankaikkeuden kanssa. Läheskään kaikilla kansoilla ei edes ole termiä sille, mitä me tarkoitamme musiikilla. Ja se, minkä me voimme ymmärtää musiikiksi, ei aina ole sitä niille, jotka sitä tuottavat: esimerkiksi Koraanin resitoiminen voi ei-muslimin korvaan kuulostaa kauniilta musiikilta, mutta muslimit eivät katso sen olevan musiikkia, vaan pikemminkin erityinen tapa lausua Koraanin säkeitä kauniilla tavalla. Jos musiikin määrittelyssä on näinkin perustavanlaatuisia eroavaisuuksia katsantokannasta riippuen, onko edes mahdollista löytää kaikkia tyydyttävä ja kaiken musiikin kattava selitys sille, mitä musiikki on?

Yksi musikologinen lähestymistapa musiikin laajakatseiseen selittämiseen on etnomusikologi Michael Bakanin kirjassaan World music: traditions and transformations (2007) esittelemä HIP (human intention and perception), joka korostaa yksilön vapautta valita, minkä kokee musiikiksi. Eli jos yksilön aikomus on tuottaa musiikkia, silloin tuotos myös on musiikkia. Ja jos yksilö kokee jonkin asian musiikiksi, myös tämä on silloin musiikkia. Näin ollen, voin halutessani pitää mikron hurinaa musiikkina, vaikka joku toinen voisi kutsua sitä hälyksi tai meluksi. Mikä ihana yksilönvapaus!

Bakanin HIP-ajattelu kuitenkin pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että musiikki on aina kytköksissä ihmisen toimintaan. Mutta esimerkiksi saamelaiset ovat asiasta eri mieltä: heille joiku on ihmisestä riippumaton voima, joka olisi olemassa vaikka mitään muuta ei olisi. Siispä, kaikessa sallivuudessaankaan HIP ei tyydytä kaikkia näkemyksiä musiikin syvimmästä olemuksesta.

Koska kaikki maailman kansat harjoittavat musiikkia erilaisissa muodoissa, musiikista puhutaan usein “universaalina kielenä”. Erilaiset näkemykset musiikin olemuksesta, käytöstä ja tarkoituksesta voivat kuitenkin poiketa toisistaan vähintään yhtä merkittävästi kuin vaikkapa suomen kieli poikkeaa mandariinikiinasta, jolloin yhteisestä kielestä ei oikein sovi puhua. Musiikki on ennemminkin yhteinen tekijä kaikkien maailman kansojen välillä ja sillä on kautta historian ollut suuri arvo niin yksilöille, yhteisöille, kuin valtioillekin.

Musiikki on tärkeä osa elämäämme taustamusiikkina, tanssimusiikkina, seremonioissa ja esteettisenä nautintona ja stimulanttina. Sitä voi käyttää välineenä oppimiseen, meditaatioon, propagandaan ja kommunikaatioon niin ihmisten kesken kuin kosmisten voimienkin kanssa. Kysymys kuuluukin, miksi musiikki on niin tärkeä osa ihmiselämää? Miksi se herättää meissä tunteita ja muistoja, saa meidät liikkumaan ja jopa muovaa tajuntaamme?

Oma uskomukseni on, että vastaus piilee resonanssissa. Siitä lisää seuraavassa postauksessani! Sitä odotellessa voi itse kukin miettiä henkilökohtaista näkemystään siitä, mitä musiikki on ja mitä se itselle merkitsee. Voin myös vahvasti suositella tutustumista johonkin itselle uuteen musiikkityyliin ja/tai -kulttuuriin. Soivaa syksyä kaikille!