Ilmoitus vuoden 1950 kilpailusta Uudessa Suomessa.

Vuonna 1950 palkittu pianisti on nyt 91-vuotias

|
Blogi

Maj Lind -pianokilpailu oli 1950-luvulla edelleen pienimuotoinen tapahtuma vain Sibelius-Akatemian opiskelijoille. Kuudennen kilpailun jälkeen sitä alettiin järjestää joka toinen vuosi. 

1950 

Viidennessä Sibelius-Akatemian Maj Lind -pianokilpailussa (27.–28.10.1950) ei jaettu ensimmäistä palkintoa. Toisen palkinnon sai Sirkka Harjunmaa. Summa oli 40 000 markkaa (nykyrahassa noin 1500 euroa). 

Kilpailulautakunnan uusin jäsen oli Kurt Walldén (1906–1979), joka oli paitsi pianotaiteilija, myös kihlakunnantuomari.

Kilpailu oli naisten. Siihen osallistuivat Sirkka Harjunmaan lisäksi Liisa Karttunen, Maija-Liisa Liikkanen, Anna-Liisa Mäki ja Kerstin Pettersson. Teokset olivat miesten: pakolliset B ja B olivat Bachin Preludi ja fuuga As-duuri sekä Beethovenin Sonaatti op. 31 nro 3 Es-duuri. Sirkka Harjunmaa soitti vapaavalintaisena teoksena Brahmsin Scherzon es-molli.

Sirkka Harjunmaa (o.s. Rytkönen, s. 1926) asuu Lauttasaaressa Helsingissä. Ikää hänellä on 91 vuotta. Kilpailuun osallistuessaan hän oli 24-vuotias rouva, joka odotti viidennellä kuulla toista lastaan. Harjunmaa oli professori Ilmari Hannikaisen oppilas, joka oli tullut Sibelius-Akatemiaan Torniosta viisi vuotta aiemmin. Lääkintöneuvos K. U. A. Rytkösen tytär aloitti musiikkiopinnot viulistina ja soitti Ylioppilaskunnan soittajissa toista viulua ennen kuin keskittyi pianonsoittoon. Pianodiplomin hän suoritti 1952 ja opiskeli sen jälkeen sävellystä ja soitinnusta. Hän täydensi opintojaan 1960-luvulla Wienissä ja Leningradissa sekä lukuisilla mestarikursseilla. Ensikonsertin Harjunmaa piti 1961, minkä jälkeen hänellä oli Sibelius-Akatemiassa kaksi muuta konserttia, jälkimmäisessä ohjelmanaan Lisztin h-molli-sonaatti. Hän esiintyi orkesterisolistina muualla Suomessa yhdeksässä konsertissa. Viimeksi hän esiintyi vuonna 2005 Lauttasaaren orkesterin solistina ohjelmassaan Gershwinin Rhapsody in Blue. Sirkka Harjunmaa toimi Sibelius-Akatemiassa pianomusiikin lehtorina ja jäi eläkkeelle 1995. Hän teki pianomusiikin lehtorina vaikuttavan uran: hänen johdollaan mm. suoritettiin 130 kurssitutkintoa.

1951 

Helsingin kesäolympialaisia edeltäneenä syksynä järjestettiin kuudes Maj Lind -pianokilpailu (12.–13.10.1951). Osallistujia oli kolme: Arja Forsman, Matti Rauhala ja Paavo Soinne.

Palkintolautakunnassa oli uutena nimenä herra Rolf Bergroth (1909–1995), joka toimi pitkään Sibelius-Akatemiassa pianonsoiton opettajana. Sihteerin sijainen oli Joonas Kokkonen (1921–1996), joka oli osallistunut kilpailuun pianistina kahdesti. Kokkonen oli nyt valmistunut filosofian kandidaatiksi ja suorittanut pianonsoiton diplomin sekä opiskellut sävellystä Aarre Merikannon johdolla.

Voittajaksi julistettiin Arja Forsman. Palkintosumma oli 75 000 markkaa (nykyrahassa noin 2400 euroa). Hänen vapaavalintainen osuutensa oli Debussyn La terrasse des audiences du clair de lune ja Feux d’artifice. Kilpailun pakolliset BB:t olivat Bachin Preludi ja fuuga fis-molli (DWK II) ja Beethovenin Sonaatti op. 27 nro 1 Es-duuri.

Arja Forsman (aviol. Charbonnet, 1928–2004) oli 23-vuotias kilpailun voittaessaan. Hän esiintyi jonkin aikaa pianistina ja teki nauhoituksia Yleisradiolle. Hän lähti opintomatkalle Sveitsiin, jossa hän opiskeli Nikita Magalovin johdolla. Samalla matkalla hän avioitui tehtailija Francis Charbonnet’n kanssa. Pariskunnan koti täydentyi kahden flyygelin ja 12-äänikertaisten kotiurkujen lisäksi kolmella lapsella. Forsman soitti myös urkuja, joita hän opiskeli Guy Bovet’n johdolla.

1952

Vuonna 1952 kilpailua ei järjestetty. 

1953 

Seitsemättä kertaa järjestettyyn Maj Lind -pianokilpailuun (24.10.1953) ilmoittautui kolme pianistia: Meri Louhos, Vuokko Skarén ja Arja Sohlberg. Pakolliset teokset olivat Bachin Preludi ja fuuga d-molli ja Beethovenin Sonaatti Fis-duuri op. 78. 

Arvostelulautakunnassa oli uutena nimenä filosofian maisteri Veikko Helasvuo (1916–1993).

Kilpailun voitti Arja Sohlberg, jonka vapaavalintainen teos oli Chopinin Balladi g-molli op. 23. 

Arja Sohlberg (aviol. Kairamo, s. 1932) oli 20-vuotias kilpailun voittaessaan. Hän oli Ilmari Hannikaisen oppilas. Kilpailun jälkeen Sohlberg opiskeli Pariisin konservatoriossa Vlado Perlemuterin oppilaana. Seuraavana syksynä hän piti ensikonsertin Helsingissä. Hän konsertoi RSO:n ja HKO:n solistina ja teki esiintymismatkoja eri puolille Suomea. Kunniakkaan konserttiuransa viimeisen konsertin hän soitti 1964. Neljä vuotta kilpailuvoittonsa jälkeen Sohlberg oli avioitunut Kari Kairamon kanssa, joka sittemmin tunnettiin Nokian johtajana. Ensikohtaaminen oli tapahtunut niin ikään pianokonsertissa, jossa esiintyi Timo Mikkilä. Perhe-elämää vietettiin 1960-luvulla Brasiliassa, jossa São Paulossa ei ensimmäiseen kolmeen kuukauteen saanut ostettua saati vuokrattua pianoa. Elämä helpottui perheen muutettua New Yorkiin, jossa Arja Sohlberg opiskeli yksityisesti Beveridge Websterin oppilaana. Webster toimi silloin Juilliardissa professorina. New Yorkissa Sohlbergilla oli esiintymisiä televisiossa ja hän teki yhteistyötä mm. Anita Välkin, Pekka Nuotion ja Tom Krausen kanssa, kun nämä vierailivat solisteina Metropolitan-oopperassa. Perheen palattua Suomeen Arja Sohlberg toimi Sibelius-Akatemiassa ensin tuntiopettajana, sitten pianonsoiton lehtorina 1981–1995 aina eläkkeelle jäämiseensä saakka.

1954

Vuonna 1954 kilpailua ei järjestetty.

1955 

Vuonna 1955 Suomessa aloitettiin television koelähetykset. Elokuvateattereissa sai ensi-iltansa Edvin Laineen Tuntematon sotilas.

Kahdeksatta kertaa järjestetyssä Maj Lind -pianokilpailussa oli palkintolautakunnassa uutena nimenä professori Yrjö Selin (1894–1965). Kilpailu järjestettiin 22.10.1955.

Kilpailuun osallistui vain kaksi pianistia: Ritva Antila-Seppä ja Ethel Ruotsalo. Silminnäkijän mukaan ilmoittautuneiden lista konserttilavan sivuhuoneessa oli paljon pitempi, mutta nämä Ernst Lingon oppilaat eivät ilmaantuneetkaan kilpailuun. Ritva Antila-Seppä (s. 1930) oli Margaret Kilpisen oppilas. 

Pöytäkirjan mukaan tilanne aiheutti vakavaa pohdintaa palkintolautakunnassa: ”Lautakunta totesi kilpailun yleistason varsinkin pakollisten tehtävien suorituksiin nähden siksi heikoksi, että heräsi kysymys voidaanko palkintoa ollenkaan jakaa. Mutta koska säännöissä ei ole edellytetty tällaista mahdollisuutta, niin päätettiin antaa tämänvuotinen Maj Lind–palkinto ilman erikoista pistearviointia ilmeisesti vahvemmalle kilpailijalle Ritva Antila-Sepälle. Päätös oli yksimielinen.” Kilpailulautakunnan puheenjohtaja oli Ernst Linko. Mahtoiko hän kieltää oppilaidensa osallistumisen sen sijaan että olisi jäävännyt itsensä tuomaristosta? Vai oliko hänellä epäilys, etteivät hänen omat oppilaansa menestyisi Antila-Sepän ja Ruotsalon rinnalla? Näinä aikoina tuomaripeli oli avointa ja kitkerää.

Palkinnon suuruus oli 65 000 mk (nykyrahassa noin 2000 euroa).

1956 

Vuonna 1956 kilpailua ei järjestetty.

1957

Vuosi 1957 alkoi presidentti Urho Kekkosen ensimmäisellä uudenvuodenpuheella (seuraava presidentti saatiin Suomeen vasta 25 vuotta myöhemmin). Samana syksynä säveltäjä Jean Sibelius kuoli.

Yhdeksäs Maj Lind -pianokilpailu osui Sibelius-Akatemian 75-vuotisjuhlavuoteen. Kilpailuun osallistui toistamiseen vain kaksi kilpailijaa. Voittajaksi valittiin Tellervo Ravila.

Tellervo Ravila (aviol. Bayerle, 1935–2015) oli 22-vuotias kilpailun voittaessaan. Samana vuonna hän suoritti pianodiplomin. Hän oli aloittanut piano-opinnot Turussa Astrid Joutsenon oppilaana. Sibelius-Akatemian pianonsoiton opettajana hän toimi 1957–1961. Hän esiintyi mm. RSO:n ja HKO:n solistina ja teki nauhoituksia Yleisradiolle. Ravila täydensi opintojaan Leningradissa sekä New Yorkissa Juilliardissa, missä hän tapasi puolisonsa Gustav Bayerlen. Viimeisen konserttinsa Suomessa Ravila antoi 1963, minkä jälkeen hän ei palannut pysyvästi Suomeen. Ravila asettui Bloomingtoniin Indianaan, missä hänen miehellään oli professuuri. Ravila oli Bloomingtonin opettajayhdistyksen pianonsoiton opettaja. Hän oli Indianan ja Yhdysvaltojen musiikinopettajien liitoissa jäsen ja luennoitsija. Pianisti nautti kuvataiteista, kirjallisuudesta ja ompelusta sekä ruoanlaitosta. Ravila kuoli Indianapolisissa 80-vuotiaana. 

1958 

Vuonna 1958 kilpailua ei järjestetty.

1959 

Vuonna 1959 paljastettiin presidentti K. J. Ståhlbergin patsas (Wäinö Aaltonen) Eduskuntatalon edessä, vastapäätä nykyisen Musiikkitalon sisäänkäyntiä. Kuukautta aiemmin patsaasta kivenheiton päässä oli koettu pop-musiikin megatapaus, kun Paul Anka oli konsertoinut Linnanmäellä 25 000 kuulijalle. 

Kymmenes Maj Lind -pianokilpailu sai yhden kilpailijan, Barbro Bergqvistin, joka myös palkittiin. 

Petri Sariola on kirjoittanut blogissaan kadonneista pianotädeistä: ”Tuohon aikaan ei pitemmälle päässeitä pianonsoiton opiskelijoita ylipäänsäkään ollut Sibelius-Akatemiassa kovin monia. – – Tilanne oli arvostelulautakunnalle hiukan problemaattinen: voiko ylipäänsä antaa mitään palkintoa kun ei ollut kilpailuakaan. Barbro Bergqvist soitti ohjelmansa osoittaen hyvin varmaa taitoa. Mieleen on erityisesti jäänyt Chopinin d-molli-preludin vankka ja takeltelematon esitys.”

Barbro Bergqvist (s. 1939) oli 19-vuotias kilpailuun osallistuessaan. Se, että hän olikin ainoa kilpailija, oli suuri yllätys ja selvisi hänelle itselleen vasta kilpailupäivänä. Bergqvist aloitti Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa 8-vuotiaana Clara Grenmanin oppilaana. Sittemmin hänen opettajiaan olivat Rolf Bergroth ja Timo Mikkilä, jonka ohjauksessa hän soitti pianodiplomin 1962. Bergqvist opiskeli myös koulumusiikkiosastolla. Pianistinura jäi lyhyeksi. Soitettuaan Beethovenin kolmannen pianokonserton RSO:n kanssa Bergqvist päätti omistautua musiikkipedagogiikalle. Hän toimi mm. Ruotsalaisen normaalilyseon (Norsen) musiikinopettajana ja Tammisaaren musiikkikoulun (nyk. Musikinstitutet Raseborg) rehtorina. Vuonna 1998 hän muutti Norjaan, jossa hän on toiminut kuoronjohtajana. 

Teksti: Katri Maasalo

Kirjallisina lähteinä: Arja Forsmanista ja Barbro Bergqvististä Petri Sariolan essee: Kadonneiden pianotätien arvoitus (julk. 16.2.2016); Salme Kurjen kirjoittama nekrologi sisarestaan Tellervo Ravilasta, HS 14.6.2015

majlindcompetition.fi