Kuvan koulussa Moona Pennanen: "Koulun henki voisi olla yhteisöllisempi ja radikaalimpi"

|
Blogi

"Taiteen tekeminen on tuntunut nuoresta lähtien ainoalta vaihtoehdolta. Jäsennän maailmaa taiteen tekemisen kautta ja koen, että taiteella on kyky inhimillistää kokemusta maailmasta sekä luoda siihen uusia suhteita. Viime aikoina olen suuntautunut osallistavaan taiteeseen. Viimeisin teokseni oli Geir Byrkjelandin kanssa toteutettu Lapuan Haastejuhlat. Teoksessa elävöitimme uudelleen vuoden 1929 tapahtuman, joka johti äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen syntyyn. Teos toteutettiin Lapualla paikallisten ihmisten kanssa.

Kuvataideakatemian opetus on ja ei ole vastannut odotuksiani. Olen saanut paljon tukea oman taiteilijuuden kasvuun ja arvostan opettajien antamaa henkilökohtaista tukea. Vaihto-opiskelu ulkomailla sai minut huomaamaan, miten hyvin asiat koulussamme ovat resurssien suhteen. Kuvataideakatemiassa on tarjolla paljon opetusta ja tekniikkapainotteiset kurssit ovat sopivassa suhteessa teoriakurssien kanssa. Viime vuoden Suomi100-kurssi sekä Nepalin työpaja ovat olleet oman tekemiseni kannalta merkittävimpiä. Ne puskivat omaa ajattelua ja työskentelyä uuteen suuntaan.

Kaipaisin opetukseen kuitenkin enemmän maailmassa olemista – yhteiskunnallista ja poliittista otetta ja sitä, että opiskelu antaisi enemmän valmiuksia ymmärtää yhteiskunnassa vallitsevia rakenteita sekä taiteen sijoittumista näihin rakenteisiin. Koulun henki voisi olla yhteisöllisempi ja radikaalimpi. Toivoisin myös, että koulumme olisi vielä poikkitaiteellisempi ja -tieteellisempi. Se voisi tehdä enemmän yhteistyötä erilaisten tahojen ja ihmisten kanssa. Luennoitsijoita ja yhteistyökumppaneita voisi tulla taidemaailman ulkopuolelta: järjestöistä, tiedemiehistä, työttömistä, aktivisteista, arkkitehdeistä, poliitikoista jne.

Suomalaisessa taidekentässä riittää työnsarkaa. Yhtenä esimerkkinä on nais-, vähemmistö- ja rodullistettujen taiteilijoiden asema. Tutkimukset osoittavat selvästi, että kaikille heille lasikatto on todellinen. Taiteen toimijoiden tulisi tehdä tiedostavia valintoja niin apurahojen jakamisessa kuin kuratoimisessa. Taiteilijoiden toimeentulon turvaamiseksi Suomeen pitäisi tulla perustulo.

Taidekentän valta pitäisi jakaa tasapuolisemmin, ja tarjota enemmän vaihtoehtoisia tiloja ja tapoja toimia isojen instituutioiden ulkopuolella. Tällä hetkellä alaa koskeva keskustelu seksuaalisesta häirinnästä ahdistaa, mutta samalla olen ilahtunut siitä, että asia otetaan vihdoin vakavasti. Toivon mukaan keskustelu ja julkitulot luovat taidealalle pysyvää muutosta.”

Opiskelija Moona Pennanen (s.1989) aloitti Kuvataideakatemian kuvataiteen opinnot vuonna 2014. Aiemmin Pennanen on opiskellut dokumentaarista elokuvaohjausta Aalto-yliopistossa. Pennanen on innostunut feminismistä, osallistavasta taiteesta ja aktivismista, ja hänen taiteessaan on useimmiten dokumentaarinen tai journalistinen ote.

Kuvan koulussa -haastattelusarjassa kuullaan kuvataideakatemialaisten ajatuksia taiteen opettamisesta ja oppimisesta. Vuoden 2018 mittaan julkaistava sarja esittelee Kuvataideakatemiasta valmistuneita sekä siellä opiskelevia taiteilijoita. He kertovat opiskeluajastaan, akatemiassa oppimistaan asioista ja siitä, mihin suuntaan toivoisivat suomalaisen taidekentän kehittyvän. Kuvan koulussa -haastattelusarja on osa Kuvataideakatemian 170-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Lue lisää: www.uniarts.fi/kuva170