Minna-Kaisa Kallinen - Tässä nyt, mutta mitä sen jälkeen?

|
Blogi

Viime sunnuntaina heräsin päänsärkyyn. Olin ollut edellisenä iltana ulkona työkavereiden kanssa. Hauskaa oli, mutta sillä hetkellä se ei enää tuntunut siltä, koska minun oli pakko mennä koululle. Vielä oli paljon tehtävää ennen maanantaiaamun teoskuljetusta gallerialle. Samana sunnuntaina bändillä, jossa soitan oli myös keikka. Sinä sunnuntaiaamuna mietin, miksi ihmeessä olen haalinut lopputyön ja töiden lisäksi vielä kaikkea muuta tekemistä? Maanantaina pyöräilin kovassa vastatuulessa gallerialle. Olin samanaikaisesti jännittynyt ja innoissani. Vihdoinkin, ajattelin, koska näyttely konkretisoituu itse tilassa enemmän. Se on enemmän totta. Tilassa tajuaa, että se tulee tapahtumaan. Suurempia teoksia oli oltu rakentamassa jo viikon verran ja vaikka galleria näytti sillä hetkellä enemmän rakennustyömaalta, kuin näyttelyltä, siihen oli paljon helpompi samaistua, kuin oman päänsisäisiin kuviin ja suunnitelmiin.
 


Jarmo ja Raimo rakentavat.


Teokset ovat saapuneet.


Kamera on hyvä suurennuslasi.
 

Eilen keskiviikkona menin aamulla gallerialle pystyttämään lavaani ja kokeilemaan tekniikkaa. Olin siellä kolmeen asti, kunnes piti lähteä taas töihin. Työpaikalla pääni oli täynnä näyttelyä, teostani, sitä mitä vielä piti tehdä. Olisin oikeastaan vain halunnut olla siellä gallerialla, olla vain ja jollain tavalla tulla tutuksi tilan kanssa. Oli vaikeaa saada ajatuksia irti teoksesta. Kuitenkin työpäivän päätteeksi huomasin, että hetkeksi se oli tapahtunut, ja hyvä niin. On raskasta, kun samat ajatukset pyörivät päässä loputonta kehää. Myös sunnuntai-iltana pääsin hetkeksi ajatuksissani muualle. Vielä soundchekissä olin täynnä näyttelyä, mutta itse keikalla pääsin sisälle musiikkiin.

Eilen päätin, että tämän päivän pidän ”vapaapäivänä”, eli menen vain töihin illaksi. Päätin, että en ajattele näyttelyä, mutta tässä kirjoittaessani huomaan, että se on mahdotonta ja normaalia. Ja toisaalta haittaako se? Kohta tämä kaikki on ohi. Kohta ei tarvitse jännittää, stressata, eikä täyttää päätä näillä ajatuksilla. Mutta mitä tilalle? Se vasta pelottaakin.