Viikon alumni Verneri Pohjola: Opinnot opettivat vastuunottoa

|
Blogg

Kaksi Verneri Pohjolan säveltämää ja sovittamaa teosta sai kantaesityksensä marraskuussa 2015. Jazzin ja klassisen musiikin maailmat kohtasivat Turun filharmonisen orkesterin, Verneri Pohjolan ja rumpali Olavi Louhivuoren soittaessa Turun konserttitalossa. Klassinen musiikki ja sen käytännöt ovat tulleet vuosien aikana tutuiksi Vernerille, joka vertasi klassisen musiikin ja jazzmusiikin kohtaamista sukulaisten kuulumisten vaihteluksi sukulaisten kanssa.

Verneri kertoo, että Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle pääseminen oli vähintään villin tuuletuksen arvoinen merkkipaalu, joka vähitellen muuttui jännitykseksi. Jännitys pysyi ja hallitsi tekemistä ensimmäisten opiskeluvuosien aikana. "Oma soittotaso on kaukana muiden tasosta" oli yleinen ajatus aloittavan opiskelijan päässä. Piti esittää osaavansa soittaa paremmin ja eri tavalla kuin oikeasti teki.

Vuodet 1999–2012 Sibelius-Akatemiassa kuluivat sekä aktiivisesti opiskellen että täysin opinnoista poissaolevana. Opintojen aikana Verneri ehti kunnioitettavan paljon. Päivätyö pikaruokalassa opetti, että tätä ei ainakaan! Siviilipalvelustyö päiväkodissa antoi yleistä näkemystä elämästä. Oli myös vaihe, jolloin Verneri teki kaikki mahdolliset keikat – ja toinen vaihe, jolloin ainoat keikat olivat ne, jotka hän oikeasti halusi soittaa. Harrastuksia oli lukuisia, ja perheenkin Verneri ehti perustaa.

Opinnoissa tärkeää olivat jazzmusiikin laadullisesti tasokkaat kurssit. Jälkiviisaana Verneri olisi valinnut enemmän säveltämiseen ja orkestrointiin liittyviä kursseja ja hyödyntänyt mahdollisuutta opiskella ulkomaisten trumpetistien ja muiden soitinten opettajien kanssa. Kotimaiset opettajat kuten Jukkis Uotila, Jarmo Savolainen, Jari Perkiömäki ja Jukka Perko sekä kansainväliset vierailevat opettajat kuten Tim Hagans ja Per Jörgensen ovat olleet tärkeitä henkilöitä Vernerille. Sibelius-Akatemian jazzosaston DIG-festivaali vuosituhannen alussa on jäänyt mieleen erityisen tärkeänä tapahtumana, sillä Verneri pääsi osallistumaan järjestelyihin ja soittamaan yhdessä Jon Balke Magnetic Orchestran kanssa.

Verneri mieltää opinnot jazzosastolla kannustaviksi mutta samalla sopivasti vaativiksi. Ne opettivat erityisesti ottamaan vastuuta. Soittimen ja improvisoinnin opiskeleminen voi olla niin aikaa vievää, että opintojen suunnitteleminen ja järjestäminen unohtuu täysin. Nykyisiä ja tulevia opiskelijoita hän ohjeistaa: "Keskity musiikin opiskelemiseen, niin kaikki järjestyy. Ota itse asioista selvää, jos et ollut läsnä."

Siirtymä opiskelusta työelämään ja freelancer-muusikoksi oli Vernerille sulavaa: opiskeluaika oli osa työelämää ja työelämä taas jatkuvaa opiskelua ja kehittymistä. Päällimmäinen tunne valmistumisesta oli helpotus. Sen myötä intoa harjoitteluun löytyi uudella tavalla ja opintojen aikana omaksutut asiat nousivat helposti esille. Myös esimerkiksi jazz-standardien opetteleminen tuntui yhtäkkiä mielekkäältä.

Verneri on julkaissut neljä levyä, joista viimeisimmän julkaisukonsertti Kansallisteatterissa maaliskuussa 2015 kuuluu hänen uransa huippuhetkiin. Isolla lavalla itse järjestetty ja ideoitu keikka vaati uskallusta ja onnistui tuomaan katsomon täyteen. Oman bändin hajoaminen ja ACT-levy-yhtiöstä lähteminen ovat olleet uran vaikeita ja haasteellisia paikkoja. Vaikeudet ovat kuitenkin vain vieneet eteenpäin ja kehittäneet entisestään. Musiikissa on vaikea tehdä kompromisseja, sillä se on intohimo ja iso osa elämänsisältöä.

Opiskeluaikansa jälkeen Verneri on miettinyt paljon monipuolisuutta, henkistä kehittymistä sekä avoimempaa ja kiitollisempaa elämänasennetta sekä pohtinut myös sitä, mitä toiset ihmiset hänestä ajattelevat. Kanssamuusikoilta opittu intohimo, nöyryys, aikuistuminen ja järjestelmällisyys ovat muokanneet Verneristä yhden tämån päivän Suomen halutuimmista ja työllistetyimmistä jazz-muusikoista.

Spontaaniuden ja läsnäolon kautta voi päästä ns. flow-tilaan, jossa muusikko pystyy irtautumaan kappaleesta. Verneri pääsee tähän tilaan luonnollisimmin live-tilanteissa, joissa hän pääsee esiintymään yleisölle

Muusikoilta kuulemani luonnehdinnat "Milesin perillinen", "Pohjolan Miles Davis" ja "Suomen Ambrose Akinmusire" ovat siltä osin totta, että Verneri on musikaalinen tilan ja eri äänimaailmojen käyttäjä eikä 32-osilla briljeeraava tykittäjä.

Ennen kuin jazzia ruvettiin opettamaan kouluissa, oli jazz-muusikoilla tapana olla mentoreita, joilta saada apua improvisoinnin oppimiseen ja siirtää taitoa sukupolvelta seuraavalle. Jazzmusiikin akateemistumisesta huolimatta on tämä tärkeää nykyäänkin. Vernerille saksofonisti Jukka Perko on monen hienon ominaisuutensa ohella esimerkki mentorista, joka opettaa, kannustaa ja näyttää omalla esimerkillään miten uran kehittämistä voi jatkaa äärettömiin. Samalla tavalla Verneri on minulle ja minä toivottavasti tulevaisuudessa jollekin nuoresta sukupolvesta.

Teksti: Max Zegner
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä löydät sivulta www.uniarts.fi/alumniyhteistyo