Photo: iStockPhoto

Professori Ylönen: "Kamarimusiikin suosio on kasvanut"

|
Blogg

Konserttiyleisön nauttiessa musiikinopiskelijoiden ahkeran uurastuksen annista saattaa kuulijoiden joukossa istua myös tarkkakorvaisia tuomareita. Sibelius-Akatemian konserttitilaisuus voi olla myös esiintyjän opintoihin kuuluva tutkintosuoritus, josta katsomossa istuva arviointilautakunta antaa arvosanan ja tarvittavan opintosuoritusmerkinnän.  

26.-31.3.2014 järjestettävä Sibelius-Akatemian kamarimusiikkiviikko on yksi tällainen ”tutkintokeskittymä”. Viikon aikana seitsemässä konsertissa kuullaan lähes kolmeakymmentä opiskelijoiden kamarimusiikkikokoonpanoa duoista kvintetteihin. Konserttinautinnon tarjoamisen lisäksi opiskelijat kartuttavat samalla myös opintopistesaldoaan. Käytäntö keskittää kamarimusiikkiopintojen suoritukset yhdelle viikolle juontaa juurensa 1980-luvulle, jolloin Paavo Pohjola toimi Sibelius-Akatemiassa kamarimusiikin vastuuopettajana.

- Jo tuolloin ideana oli koota kamarimusiikin tutkinnoista ikään kuin pienimuotoinen festivaali. Tapa oli pitkään poissa käytöstä, mutta herättelimme sitä uudelleen henkiin kollegoiden kanssa 2000-luvun alkupuolella. Järjestin sen ensimmäistä kertaa itse 2000-luvun puolivälissä. Siitä lähtien kamarimusiikkiviikkoa on koottu määrätietoisemmin, kertoo Sibelius-Akatemian kamarimusiikin professori Marko Ylönen.

Keväinen kamarimusiikin juhlaviikko tarjoaa opintopisteiden ohella opiskelijoille arvokasta konsertointikokemusta. Se onkin merkittävä näyteikkuna kamarimusiikkiyhtyeille -  ja niitä on paljon. Sibelius-Akatemiassa toimii tällä hetkellä noin 100 kamarimusiikkikokoonpanoa joissa soittaa 200-300 opiskelijaa.

- Viikon konserttien ohjelma on koottu sen mukaan, mitä opiskelijat ovat tämän vuoden aikana kamarimusiikkitunneillaan harjoittaneet – ja tietenkin se on syntynyt myös aikamoisen aikataulupalapelin tuloksena, Ylönen paljastaa.

Sibelius-Akatemian klassisten instrumenttien opiskelijoille pakollisia kamarimusiikkiopintoja on toistaiseksi aika vähän. Ylösen havainnon mukaan viime vuosina on kuitenkin osoittautunut, että opiskelijat hakeutuvat kamarimusiikin pariin ilman pakkoakin. Muutamana viime vuonna kokoonpanojen määrä on kasvamistaan kasvanut ja opiskelijat ovat hyvin aktiivisia.

- Kamarimusiikin opiskelu kulkee käsi kädessä solististen instrumenttiopintojen kanssa ja tukee sitä; vuorovaikutus kanssamuusikoiden kanssa kehittyy vain yhdessä soittamalla. Tämä on ihan välttämätöntä myös muusikon kokonaisvaltaisen kehittymisen kannalta.

Yliopiston kannalta  tärkeintä ehkä on, että opiskelijat pääsevät esittämään luokkahuoneiden kätköissä harjoitellut ja hiotut kamarimusiikkiteokset ja tekemään opintoihinsa tarvittavan kamarimusiikkitutkinnon. Siinä mielessä selkeää taiteellista linjaa kamarimusiikkiviikolla ei ole ollut.

- Olisi kuitenkin mukava jatkossa kehittää kamarimusiikkitoimintaa siihen suuntaan, että tälle viikolle saataisiin joku kantava teema jota voitaisiin opiskelijoiden kanssa heti alkuvuodesta lähteä viemään eteenpäin. Voisimme toki kutsua mukaan myös vierailevia taiteilijoita ulkomailta – ja miksei vaikka vierailevia muusikkoryhmiäkin yhteistyökouluista. Mahdollisuuksia on paljonkin, visioi Ylönen.