Tuomiokirkon suntio Petri Oittinen käy opiskelijaryhmän kanssa läpi kryptan mahdollisia ripustuspaikkoja.

Tuomiokirkon kryptan näyttelyprojekti alkaa!

|
Blogi

Syyslukukauden alussa kuvataideakatemialaisille tarjoutui mahdollisuus ottaa osaa näyttelyprojektiin, joka tuntui kiinnostavalta jo sijaintinsa vuoksi: Helsingin Tuomiokirkon kryptaan koottava yhteisnäyttely on osana Kirkko soikoon –festivaalia pääsiäisenä 2016. Taiteilija Päivi Takalan johdolla lopulliseen näyttelyryhmään päätyi kaksitoista opiskelijaa niin maalauksen, taidegrafiikan kuin tila-aika-taiteiden osastoilta.

Aivan kurssin aluksi kävimme läpi teemoja, jotka liittyvät itse festivaaliin, näyttelytilaan ja pääsiäisen ajan kirkkoperinteeseen. Nämä avasivat näkökulmia, joiden kautta voisimme suunnitteilla olevilla teoksillamme näyttelyä lähestyä. Tuomikirkon juhlakonserttiin Eero Hämeenniemeltä tilattu teos Lux et Tenebrae ilmentää tapahtuman pääteemaa – Valo ja pimeys. Sävellys on tilattu Eerolta varta vasten juhlavuoden festivaalin kunniaksi, mutta valitettavasti emme päässeet sitä vielä kuulemaan. Valo ja pimeys vaikutti kuitenkin monitulkintaiselta teemalta, jota moni ryhmässämme aikoi teoksellaan lähestyä. 

Toinen mahdollinen teoslähtökohta oli kryptan arkkitehtuurissa itsessään: Kävimme tutustumassa tilaan, sillä monelle, itseni mukaan lukien, krypta ei ollut entuudestaan tuttu paikka. Tila on tunnelmaltaan hämärä ja kellarimainen, mutta silti huoneiltaan korkea ja vaikuttava. Lämpöisen valon täyttämissä tiilihuoneissa on keskiaikaista tuntua, eikä sen menneisyyttä ole vaikea alkaa kuvitella, varsinkaan kun Tuomiokirkon suntio Petri Oittinen ja kryptan restauroinnista vastannut arkkitehti Vilhelm Helander luennoivat tilan arkkitehtuurista ja vaiheista eri aikoina: Alun perin krypta on venäläisvankien rakentama. Maapohjainen ja sähkötön tila remontoitiin kirkolliseen käyttöön vuonna 1973. Sitä ennen krypta ehti toimia sodan aikaisena väestönsuojana ja myöhemmin asesäilönä, torimyyjien kojujen säilytyspaikkana ja on sinne saatu talviteloille myös aiemman pastorin purjevene – alttarin taakse, tietenkin. Omassa mielessäni tila alkoi elää aivan uudella tavalla, kun sen eri vaiheet ja sidokset historian vaiheisiin paljastuivat. Remonttinsa jälkeen kryptasta on muodostunut monitoimitila, jossa pidetään hartauksia, konsertteja, yksityistilaisuuksia ja viikoittaisia tuolijumppia. Etenkin kesäisin kryptassa nähdään myös taidenäyttelyitä.

Lopuksi aluekappalainen Suvi-Päivi Koski avasi kirkkovuoden tematiikkaa, joka näyttelyn ajankohtana sijoittuu paaston aikaan ja tarjoaa jälleen yhden lähestymistavan teoksen suunnittelulle. Kuulimme kirkkovuoden viidestä liturgisesta väristä ja aiheista, jota ne ilmentävät. Värien käyttö on taiteellisessa työssä aina läsnä, mutta värien yhteydet kirkkokulttuuriin harvemmin tiedostettuja. Oli mielenkiintoista oppia että mm. violetti liitetään katumukseen, odotukseen ja valmistautumiseen, vihreä taas toivoon ja iankaikkiseen elämään. Kirkolliseen yhteyteen rakennettavassa näyttelyssä käytettyjen värien merkitykset omaa teosta suunnitellessa on erityisen hyvä ymmärtää. Samalla tieto värin yhteydestä arvoihin tai tarinaan voi tuoda teokseen lisämerkityksiä.

Krypta-projekti jatkuu aktiivisesti heti tammikuun alkupuolella. Kirjoittelemme Moona Pennasen kanssa näyttelyjärjestelyjen etenemisestä ja kehittyvistä teosideoista aina näyttelyn maaliskuisiin avajaisiin ja sen jälkeen purkuun asti.

Siihen saakka lumista alkuvuotta kaikille!

-Maiju