Photo: Tero Hytönen
Koreografin opiskelijat vas. Tero Hytönen, Karoliina Loimaala, Pietari Kärki ja Marika Peura.

Matka Tanz Platform Esseniin 15.3-18.3. 2018

|
Blogi

Matkustimme koreografian 2017 vuosikurssin kanssa Tanz Platformiin Esseniin nykytanssifestivaalille. Kirjoitan tässä postauksessa tarkemmin siellä olleesta Xavier Le Royn teoksesta Temporary Title (2015). 

Tanz Platform festivaalista 

Tanz Platform on vuorovuosin järjestettävä suuri nykytanssin tapahtuma. 

Tämän vuoden Tanz Platform järjestettiin Saksan Essenissä, Pact Zollvereinissa, Unescon suojelemassa maailmanperintö kompleksissa. Esillä oli yhteensä 14 teosta sekä useita erilaisia keskustelu & luento tilaisuuksia. Nämä 14 teosta oli valittu kuraattoreiden toimesta 400 esityksen joukosta. 

Saavuimme Esseniin torstaina 15.3 aamupäivällä, ja hotelli chek-inin jälkeen suuntasimme suoraan Zollvereinin alueelle. Edessä oli ensimmäiselle päivälle 3 esitystä: Julian Warner & Oliver Zahn – Situation mit doppelgänger, Claudia Böse – The last IDEAL PARADICE ja Sasha Waltz – Kreatur. 

Perjantaina 16.3 katsoimme Xavier Le Roy – Temporary Title sekä CocoonCompany – MOMENTUM. Lauantaina 17.3 oli vielä William Forsythe - Dance on Ensemble (Catalogue), Ester Salomon – Monument 0.5: The Valeska Gert Monument sekä Boris Charmaz – Musee de la dance. 

Xavier Le Roy - Temporary Title (2015) 

Xavier Le Roy (1963) on Ranskalainen koreografi ja molekyylibiologian tohtori. 

”His works produce situations that question, the relationships between spectators/visitors and performers and are attempt to transform or reconfigure dichotomies such as: object / subject, animal / human, machine / human, nature / culture, public / private, form / unform.” (Xavier Le Roy - http://www.xavierleroy.com

Temporary Title oli kestollinen esitys, joka tapahtui viiden tunnin sisällä 14:00-19:00. Tilaan saattoi tulla ja lähteä oman mieltymyksensä mukaan. Mukana oli 17 esiintyjää, jotka muodostivat esityksellisen systeemin, jossa tauot ja sisääntulot oli rakennettu koreografiaan sisään. 

Todella merkittävä osa teoksen toteutumisen kannalta oli tila, jossa se esitettiin. SANAA – rakennus on jättimäinen betonielementeistä rakennettu avoin ja hengittävä tila. Rakennuksessa on useampi kerros mutta jokainen niistä on suunniteltu siten että siellä ollessaan näkee tilan päästä päähän. Tila on kuin jättimäinen lentokonehalli, mutta samalla hyvin hiljainen ja rauhallinen koska sitä kehystää betonin sävyinen harmaa kokolattiamatto. Matto vaimentaa ihmisten askelten äänet ja selkeästi vähentää tilan kaikua. Se on rakennettu 2006 vuonna ja on vuodesta 2010 ollut Folkwang University of the Artsin hallinnassa. 

Kokemus jo tilaan astuessa oli siis virittynyt rauhalliseen, hiljaiseen ja tarkkailevaan asenteeseen. Ainakin itselläni. Ensimmäinen asia mitä tilassa näkyi, oli muut katsojat, ketkä istuivat seinustojen reunamilla. Katsojilla oli tietysti omat vaatteensa ja tavaransa ja näyttäytyivät tilassa värikkäinä möykkyinä. Keskellä tilaa taas näkyi alastomia kehoja. Yhdessä kehot olivat muodostaneet kumpuilevan kasan, joka hiljalleen huojui hengitysten tahtiin. Hetken päästä yleisön keskeltä seinän reunamilta alkoi ripotella lisää ihmisiä kasaan. He näyttivät tavallisille yleisön jäsenille, jotka vain yhtäkkiä alkoivat riisuutua. Vaatteet jätettiin kasaksi tilan reunalle ja ihmiset muuntuivat jonkinlaisiksi eläimiksi, jotka konttasivat kohti huojuvaa kasaa keskellä tilaa. 

Tapahtui siis jokin muutos tai morfautuminen kehollisesti. Yhdessä nämä alastomat kehot tai eläimet muodostivat erilaisia yhteen tulemisia, erkaantumisia ja laumamaisia tapahtumia. Rytmiltään kaikki tapahtumat olivat rauhallisia ja seesteisiä, hiljalleen kehkeytyviä. 

Seuraava tästä rauhallisesta kehkeytymisestä poikkeava säpsähdyttävä muutos tapahtui, kun joku näistä kehoista huusi tilan keskeltä: ”Can I ask you a question?”. Kysymys oli suunnattu yhdelle yleisössä istuneelle henkilölle. Henkilö vastasi: ”yes” ja seuraavaksi tämä ihmis-eläin hahmo alkoi kontata kohti yleisön jäsentä. Tapahtui seuraava muuntuminen, eläin hahmo muuntui takaisin ihmisen hahmoon kohdatessaan yleisön jäsenen. Yhdessä alaston esiintyjä ja katsoja alkoivat keskustella esiintyjän esittämästä kysymyksestä. Myös muut tilassa olleet ihmis-eläimet alkoivat suunnata kohti yleisön jäseniä ja syntyi tila missä oli yhtä aikaa käynnissä monia keskusteluja. 

Kysymyksiä oli monia, mutta ne kaikki koskivat muutoksen teemaa. Itseltäni esimerkiksi kysyttiin ”What is forgetting for you?” sekä ”What is learning for you?” Omassa kokemuksessani yllätyin, kuinka henkilökohtaiselle tasolle keskusteluissa päästiin ottaen huomioon tilan ja ajan, jossa se tapahtui. Keskustelun alkaessa esiintyjä esittäytyi omalla nimellään ja koko tilanne tuntui normaalilta keskustelutilanteelta, tai ainakaan siinä ei ollut päällä mitään kehollista tehtävää mitä olisin huomannut. Keskustelu eteni luonnollisesti tietyn ajan verran, kunnes tilasta tuli jokin impulssi esiintyjälle joka merkitsi seuraavaan kohtaan siirtymistä. Tässä vaiheessa keskustelu hiipui ja esiintyjä alkoi muuntautua takaisin eläinhahmoonsa. 

Konttaavat eläinhahmot muodostivat jälleen erilaisia yhteen tulemisia ja laumamaisia tapahtumia. Tässä vaiheessa olin ollut tilassa noin 2 tuntia. Hiljalleen teoksen mahdollinen rakenne alkoi hahmottua, kun tapahtumat alkoivat toistua. Kumpuileva ihmiskasa, keskustelut, lauman tapahtumat ja monet muut eriteltävät ”scoret” alkoivat näyttäytyä ja tulin siihen tulokseen, että teoksessa on jokseenkin luuppaava rakenne, joka toistuu tuon määritellyn keston aikana. 

Kun keskustelu kohtaus esiintyjien ja katsojien välillä jälleen toistui, juttelin tällä kertaa Benin kanssa. Ben oli yksi esiintyjistä ja kysyi minulta tuon ”What is learning for you?” kysymyksen. Juttelimme hetken sen aiheen ympäriltä, jonka jälkeen kysyin vastaavasti Beniltä kysymyksiä itse esityksestä. Kävi ilmi, että he esittävät teoksen aina jonkinlaisella matolla, paljas betoni lattia ei soveltuisi alustaksi. Tosin mattokin jättää jälkensä esiintyjiin pitkäkestoisen esityksen aikana, Benilläkin oli laastareita jalkapöydät ja polvet täynnä. Benillä oli tauko alkamassa tuon keskustelun jälkeen, joten hän alkoi laittaa samalla vaatteitaan päälle kun jutteli kanssani. Siinä hän muuntautui yhdeksi katsojista ja keskustelun päätyttyä lähti pizzalle. 

Itsekkin lähdin keskustelun jälkeen jatkamaan matkaa kohti ruokaa ja seuraavaa esitystä. Esitys jätti kevyen ja rauhallisen olotilan, joka kesti vielä pitkään iltaan.