Miksi emme osaa hyödyntää taiteen muutosvoimaa?

Yritykset ja poliittiset päättäjät arkailevat taiteilijoita ja taiteellista ajattelua, vaikka radikaaleja näkökulmia tarvittaisiin kipeämmin kuin koskaan, kirjoittaa vararehtori Marjo Kaartinen.

Marjo Kaartinen nojaa puuhun puistossa
Kuva: Eeva Anundi

Viime vuosina on ollut trendikästä puhua tulevaisuustyöstä. Pyrimme ymmärtämään megatrendejä, luomaan tulevaisuuskuvia, ennakoimaan mitä maailmassa tapahtuu ja muovaamaan omaa toimintaamme tulevaisuuskestäväksi. Sitra julkaisi hiljan Megatrendit 2023 -raportin, jonka tavoitteena on kirjoittajien sanoin vahvistaa ihmisten ja organisaatioiden tulevaisuusajattelua ja laajentaa tulevaisuusvaltaa käyttävien joukkoa postnormaalissa ajassa.

Tulevaisuusvalta on erinomainen termi, sillä emme ole vain tulevaisuuden passiivisia vastaanottajia. Muutoksiin sopeutumisen lisäksi olennaista on, minkälaista tulevaisuutta haluamme itse aktiivisesti rakentaa. Väitän, että tulevaisuuden mielikuvittelu on yksi tärkeimmistä taidoista, kun haluamme uudistaa yhteiskuntaa. Eikä se ole vain tulevaisuudentutkijoiden tai valtaapitävien tehtävä. Tulevaisuusvaltaa voi olla meillä kaikilla kansalaisina, työntekijöinä, vaikuttajina ja päättäjinä.

Tulevaisuuden mielikuvittelu vaatii paitsi ymmärrystä erilaisista muutosvoimista, luovia ja radikaalejakin näkökulmia siihen, miten voisimme nähdä ja tehdä asioita toisin. Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointivaltiota kurittava kestävyysvaje ei ratkea, jos olemme menneiden tai nykyisten ajatustemme vankeja. On kiire löytää reitti uudenlaiseen toivottuun tulevaisuuteen, ja se voi löytyä vain kyseenalaistamalla nykyistä.

Taide ruokkii mielikuvittelua ja muutosta

Emme tällä hetkellä osaa hyödyntää taiteen muutosvoimaa uudenlaisen ajattelun ruokkijana. Taiteen peruslähtökohta on, että se ei toista vanhaa, vaan luo uutta. Ytimessä on toisin katsominen, joten taide kysyy kysymyksiä, joita ei muuten osata esittää. Siksi taide haastaa meitä pohtimaan asioita uudelleen. Parhaimmillaan taide vinksauttaa positiivisesti ajatteluamme.

Niin talouselämä, yhteiskunnalliset toimijat kuin innovaatiotoimijat tarvitsevat kipeästi erilaisia näkökulmia. Yrityksissä on ollut tapana hankkia taidetta seinille – olisiko aika panostaa myös taiteelliseen ajatteluun? Taiteellista ajattelua hyödynnetään liike-elämässä niukasti, vaikka taiteilija työkaverina voi virittää toisen alan osaajan näkemyksiä uudelle kurssille ja päinvastoin. Alihyödynnämme tässä taiteen välinearvoa ja menetämme hurjan potentiaalin edistää ajattelua.

Usein myös unohtuu, että taiteen hyödyt eivät synny vain huippulahjakkaiden taiteilijoiden tekemisestä. Vaikka soittaisi huonosti tai kirjoittaisi runoja omaksi iloksi, taiteen tekemisen voima voi olla valtava tuottaen maailmoja avaavia kokemuksia. Useissa tutkimuksissa on osoitettu taiteen tekemisen paitsi ruokkivan luovuutta, lisäävän terveyttä ja konkreettista hyvinvointia. Ja juuri sitä me ihmiset tarvitsemme, jotta uudenlaisella ajattelulla on mahdollisuus kasvaa.

Taiteen merkitystä tulevaisuuteen viejänä ei hahmoteta

Historioitsijana tunnistan muutoksen: menneisyyden valtaapitävät ymmärsivät taiteen arvon paremmin kuin meidän aikamme vallanpitäjät. Nyky-yhteiskunnassamme taide lokeroidaan statussymboliksi tai ylimääräiseksi harrasteluksi.

Olemme menettäneet käsityksen siitä, miten voimakas väline taide on, eikä taiteen merkitystä tulevaisuuteen viejänä hahmoteta. Tuntuu, että vallanpitäjät eivät edes halua nähdä taiteen voimaa. Historian kautta voi kuitenkin nähdä, miten keskeinen rooli taiteella on aina ollut ihmisyhteisöjen elämässä. Ei ikivanhoja kalliomaalauksia olisi tehty ilman, että niillä olisi ollut yhteisölle merkitystä.

Taiteella on kautta aikain ollut keskeinen rooli hallitsemisessa ja vallanpidossa, hyvässä ja pahassa. On taide ollut myös tehokasta propagandaa. 1500-luvulla Paavi Leo X tilasi Raffaellolta teoksia, joissa paavi Leo X esitti satoja vuosia aiemmin tapahtuneita asioita ominaan osoittaakseen kaikille paavin vallan mennyttä, nykyistä ja tulevaa mahtavuutta. 1970-luvulla graafikko Erik Bruunin Saimaannorppa-teoksesta tuli koko luonnonsuojelun symboli – ja sellaisena se on pysynyt tähän päivään asti.

Heitän haasteen niin yritysten kuin yhteiskunnan päättäjille: minkälaista tarinaa kerrotaan taiteesta ajattelun uudistajana ja tulevaisuuteen viejänä joskus tulevaisuudessa, kun katsotaan taaksepäin 2020-lukua?

Marjo Kaartinen
Taideyliopiston vararehtori

Teksti on julkaistu alun perin mielipidekirjoituksena Talouselämässä. Julkaisemme kevään 2023 eduskuntavaalien alla puheenvuoroja yhteiskunnasta ja taiteesta. Marjo Kaartisen puheenvuoro on niistä toinen.

Tutustu sarjan muihin puheenvuoroihin