Hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteita on arvioitava uudelleen 

Meidän on rakennettava yhteiskuntaa, joka tarjoaa ihmiselle merkityksellisyyden kokemuksia, kirjoittaa Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén puheenvuorossaan.

Etsiessämme uudenlaista hyvinvointiyhteiskuntaa taide voi olla avainasemassa, sillä se käsittää ihmisen kokonaisvaltaisesti ja pystyy siksi avaamaan perspektiiviä tulevaisuuskuvaamme. 

Suomi on ollut viisi vuotta putkeen maailman onnellisin maa. Olemme tottuneet pärjäämään hyvinvointivertailuissa, kun mittareina käytetään systeemitekijöitä, kuten elinajanodotetta, elintasoa tai lukutaitoa. Tilastojen perusteella maailman onnellisimman kansan oma kokemus on kuitenkin toinen. Mielenterveysongelmat ovat sairauspoissaolojen suurin syy. Pahoinvointi maksaa hyvinvointiyhteiskunnallemme vuosittain 11 miljardia euroa.  

On helppoa osoittaa sormella lähimenneisyyden kriisejä, jotka koettelevat kantokykyämme monin tavoin. Suomalaisten mieli on kuitenkin alkanut voida huonosti jo aikaisemmin.  

Miksi emme voi hyvin, vaikka mittareilla mitattuna voimme paremmin kuin koskaan? Huolella rakentamamme hyvinvointivaltio ei ehkä sittenkään ole vastannut perimmäisiin tarpeisiimme: kärsimme merkityksellisyyspulasta. Etsiessämme hyvinvointiyhteiskunnan ideaalia olemme ehkä ymmärtäneet puutteellisesti, mitä inhimillinen hyvä lopulta on. Emme ole osanneet tarkastella ihmistä kokonaisuutena, tuntevana, unelmoivana ja kokemuksellisesti maailmaan kiinnittyvänä olentona.  

Etsiessämme uudenlaista hyvinvointiyhteiskuntaa taide voi olla avainasemassa, sillä se käsittää ihmisen kokonaisvaltaisesti ja pystyy siksi avaamaan perspektiiviä tulevaisuuskuvaamme. Taide myös auttaa kyseenalaistamaan totuttuja ajattelutapoja. Suomalaisten usko materialistista kasvua tavoittelevaan kehitykseen hyvinvoinnin perustana kaipaa ravistelua. Innovaatioita on luotava ja arvioitava kokonaisvaltaisemmin sen perusteella, miten ne voivat aidosti palvella hyvää elämää planetaarisissa rajoissa. Kehitys- ja kasvutavoitteet on siirrettävä materialistisista inhimilliseen ja sivistykselliseen kasvuun – asioihin, jotka tuottavat merkityksellisyyttä ja elinvoimaa.  

Osaajapulan lisäksi kärsimme uusiutumiskykypulasta. Mikä saa ihmiset motivoitumaan uusiutumisesta? Uusi ajatus on sisäistettävä kokemuksellisesti, jotta se muuttuu toiminnaksi. Tueksi tarvitaan jotain, joka synnyttää tarpeen itsereflektioon ja uskon muutoksen mahdollisuuteen.  

Taide voi olla osa muutosta mahdollistamalla ihmisille käänteentekeviä, merkityksellisiä kokemuksia. Jokaisen taiteilijan on syytä pohtia, minkälainen vaikutus omalla taiteella voi olla. Parhaimmillaan taiteen avulla voi käydä sanatonta kriittistä keskustelua arvojensa ja maailmankuvansa kanssa, yksin ja yhteisöllisesti. Tämä auttaa näkemään maailmaa uusista näkökulmista.  

Kun taide on osa yhteiskuntaa, voi syntyä jaettuun kokemukseen pohjautuva uusi ymmärrys siitä, millaista elämää ja tulevaisuutta haluamme tavoitella. Tätä voimaa ei aina ymmärretä osana poliittista päätöksentekoa ja muutosta. Jokaisen päättäjän on syytä herätä ymmärtämään taiteen ja kulttuurin keskeinen rooli yhteiskunnan uudistumisessa. 

Kaarlo Hildén  

Taideyliopiston rehtori 

Teksti on julkaistu alun perin mielipidekirjoituksena Hufvudstadsbladetissa