Faktoja, reflektiota ja fiktiota – miksi taidetta tarvitaan ylläpitämään tulevaisuuden toivoa
Maailmassa, jossa tulevaisuus esitetään usein vaihtoehdottomana, taide voi tehdä toisin, kirjoittaa dosenttimme Raisa Foster.
Uutisvirta kertoo maailman moninaisista kriiseistä: ilmasto lämpenee, lajeja katoaa, eriarvoisuus kasvaa ja demokratia horjuu. Nämä eivät ole kaukaisia tulevaisuuden uhkakuvia, vaan osa tämän päivän arkeamme.
Tutkittua tietoa maailman tilasta on enemmän kuin koskaan. Luonnontieteet piirtävät tarkkaa kuvaa ilmaston ja ekosysteemien muutoksista, yhteiskuntatieteet analysoivat kriisien sosiaalisia ja poliittisia taustoja. Siitä huolimatta maailma ei tunnu kääntyvän parempaan suuntaan. Pelkät faktat tai kriittiset analyysit eivät yksin riitä muuttamaan kurssia.
Tarvitsemme myös kykyä kuvitella radikaalisti jotain sellaista, mitä ei vielä ole olemassa. Tulevaisuuden kuvitelmat eivät kuitenkaan voi perustua haihatteluun, vaan niiden on nojattava siihen, mitä tiedämme ja ymmärrämme. Siksi hahmotan toiveikkaamman tulevaisuuden rakentamisen kolmena rinnakkaisena askeleena: faktoina, reflektiona ja fiktiona. Faktat pitävät meidät kiinni todellisuudessa, reflektio auttaa näkemään ongelmien juurisyyt ja fiktio avaa oven vaihtoehtoihin. Juuri fiktiossa – mielikuvittelussa – taiteella ja taiteellisella tutkimuksella on erityisen tärkeä rooli.
Maailmassa, jossa tulevaisuus esitetään usein vaihtoehdottomana, taide voi tehdä toisin. Se voi synnyttää kokemuksia ja tarinoita, jotka ylittävät totutun, avata aisteja ja mielikuvitusta, haastaa arvoja ja luoda tilan, jossa toivo ei ole passiivista odotusta paremmasta, vaan aktiivista uusien mahdollisuuksien harjoittamista – yhdessä muiden kanssa.
Faktat – todellisuuden kohtaaminen
Taide ei rakennu tyhjiössä. Tieteellisen tutkimuksen tuottama tieto voi antaa aineksia myös taiteelliselle työlle. Faktojen avulla näemme kriisien mittakaavan ja niiden väliset yhteydet – esimerkiksi sen, miten ilmaston lämpeneminen, lajikato ja eriarvoisuus kietoutuvat yhteen. Faktat eivät kuitenkaan ole vain taustamateriaalia, jota taide kuvittaa. Taiteessa ne voivat muuntua kokemuksellisiksi: ympäristön muutosta kuvaavat mittaukset voivat muuttua ääniteoksiksi, ja tilastot voivat saada visuaalisesti vaikuttavan muodon. Näin tieto ei jää etäiseksi, vaan tulee lähelle ja koskettaa.
Reflektio – juurisyiden ymmärtäminen
Faktat kertovat, mitä tapahtuu, mutta reflektio auttaa ymmärtämään miksi. Kriittistä ymmärrystä tavoiteltaessa taiteellinen tutkimus voi kulkea käsi kädessä yhteiskuntatieteiden kanssa, mutta tuoda mukanaan toisenlaisen herkkyyden ja moniaistisen näkökulman. Taide voi kysyä, millaiset arvot ja kertomukset ovat johtaneet nykytilanteeseen, ja tehdä näkyväksi esimerkiksi ihmiskeskeisyyden, talouskasvun pakon tai militaristisen turvallisuuskäsityksen vaikutuksia. Reflektio taiteessa ei ole pelkkää analyysia, vaan tilan luomista, jossa katsoja tai osallistuja voi pysähtyä, tunnustella ja kyseenalaistaa omia tottumuksiaan.
Fiktio – mahdollisuuksien avaaminen
Yhdistyessään faktoihin ja kriittiseen reflektioon fiktio on tehokkaimmillaan. Taide voi kuvitella ja näyttää, miten asiat voisivat olla toisin – ei valmiina utopiana, vaan kokeilun ja leikin tilana. Teos voi kutsua yleisön astumaan toisen lajin näkökulmaan, harjoittelemaan uudenlaista yhteiseloa tai spekuloimaan vaihtoehtoisilla tulevaisuuksilla. Fiktio vapauttaa meidät hetkeksi nykyhetken rajoista ja voi näin synnyttää uusia suuntia ja ratkaisuja. Maailmassa, jossa vaihtoehdot pyritään kaventamaan yhteen “välttämättömään” ratkaisuun, taide voi näyttää, että vaihtoehtoja on aina olemassa.
Faktat ankkuroivat meidät siihen, mikä on, reflektio auttaa ymmärtämään, miksi näin on, ja fiktio antaa tilaa sille, mitä voisi vielä tulla.
Jos keskitymme vain faktoihin, emme voi synnyttää mitään uutta. Jos keskitymme vain reflektioon, voimme kyllä osoittaa, mikä kaikki on pielessä, mutta emme tarjoa vaihtoehtoja. Jos keskitymme vain fiktioon, irtaudumme todellisuudesta. Tarvitsemme siis kaikkia kolmea – yhtä aikaa ja rinnakkain.
Faktat ankkuroivat meidät siihen, mikä on, reflektio auttaa ymmärtämään, miksi näin on, ja fiktio antaa tilaa sille, mitä voisi vielä tulla. Taide ja taiteellinen tutkimus voivat kuljettaa näiden alueiden läpi ainutlaatuisella tavalla: ne voivat muuntaa tiedon tunteeksi, kysymyksen kokemukseksi ja kuvitelman yhteiseksi harjoitukseksi. Siksi taidetta ei tarvita vain kriisien kuvittamiseen, vaan ennen kaikkea toivon ylläpitämiseen – sellaisen toivon, joka ei ole passiivista odottamista, vaan aktiivista tulevaisuuden rakentamista yhdessä.
Teksti: Raisa Foster
Kirjoittaja on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssipedagogiikan dosentti ja itsenäinen taiteilija-tutkija. Hän piti keynote-luennon Taideyliopiston esitystaiteen ekologisuutta käsitelleessä CARPA-konferenssissa 29.8.2025.