Dekaani Markus Utrio: ”Taide voi olla yhteiskunnan omatunto. Se kysyy, mihin suostumme ja mihin emme.”
Sibelius-Akatemian vt. dekaani Markus Utrio piti puheen valmistuneille publiikissa 15.12.2025.
Dear graduates, esteemed guests, cherished colleagues, and loved ones here at the Helsinki Music Centre and joining us remotely.
Today, we celebrate you – the new artists, thinkers, researchers, and musicians – who have reached an important milestone in your lives. Warmest congratulations to each and every one of you!
Tämä hetki on pysähtymisen arvoinen. Se on hetki, jolloin katsomme taaksepäin siihen, mitä olette oppineet ja kokeneet ja miten kasvaneet. Mutta ennen kaikkea tämä on hetki, jolloin katsomme eteenpäin – siihen, millaiseksi te haluatte maailman rakentaa.
Toivon, että Sibelius-Akatemiassa vietetty aika on vahvistanut teitä – ei vain taiteilijoina, vaan myös ihmisinä, joilla on kyky ajatella, kyseenalaistaa ja muuttaa maailmaa. Nyt on teidän vuoronne käyttää ääntänne. Kysykää itseltänne: mitä haluan sanoa? Kenelle? Ja miksi juuri nyt?
Viime vuosina maailma on muuttunut nopeammin kuin kukaan meistä osasi odottaa. Demokratian, koulutuksen ja kulttuurin perusarvot ovat monin paikoin joutuneet kyseenalaistetuiksi. Tällaisina aikoina taiteen merkitys ei vähene – se kasvaa.
Change and opportunity – from STEM to STEAM
We live in an era where technology shapes our daily lives. For a long time, we have spoken about STEM – an approach emphasizing Science, Technology, Engineering, and Mathematics – as engines of progress. Increasingly, we understand that true renewal also requires adding the “A” for Arts, creating STEAM, which integrates creativity and culture into innovation.
STEAM is not just an acronym; it is a shift in mindset. Artistic thinking brings to technology what algorithms cannot: meaning, empathy, imagination, and the ability to embrace uncertainty. Where data describes the past, art opens futures that do not yet exist.
Digitalization challenges how we create, experience, and share music. It offers new stages and audiences – but also new responsibilities. Your generation can shape music and communities across two worlds: the physical and the digital, from the intimacy of acoustic silence to the possibilities opened by artificial intelligence.
Let us ask boldly: How can technology help art express its human depth, rather than diminish it? How can we create digital spaces where listening matters as much as speaking, and where artistic experiences bring people together instead of breaking them apart?
Arvot näkyviksi – miksi taide ei ole luksusta
Taide ei ole ylellisyys. Se on yhteiskunnan sydän. Se on tapa kysyä, kyseenalaistaa, lohduttaa ja yhdistää. Se on tapa rakentaa luottamusta, inhimillisyyttä ja toivoa. Ja juuri siksi teidän työnne on tärkeämpää kuin ehkä koskaan.
Silti toisinaan kuulemme väitteen, että taide on luksusta, josta voidaan luopua vaikeina aikoina. Tästä olemme varmasti kaikki täysin eri mieltä. Taide on demokratian käyttöliittymä. Se opettaa lukemaan rivien välejä, kuulemaan hiljaisia signaaleja ja näkemään toisen ihmisen arvon ilman ehtoja. Se tarjoaa suojapaikan niille, joilla on vähemmän ääntä, ja haastaa niitä, joilla on valtaa. Taide on yhteiskunnan muisti ja omatunto – ja joskus se on ainoa kieli, jolla tuska, epävarmuus tai vääryys voidaan sanoa.
Taide on demokratian käyttöliittymä.
Konst som bygger rättvisa och jämlikhet
Varje människa har rätt att bli hörd – och konsten är en av de få platser där denna rättighet kan förverkligas konkret. När ni väljer repertoar, skapar ensembler eller tänker på vilka publiker ni vill nå, väljer ni samtidigt vem som får en röst och vilken berättelse blir hörd och synlig.
Jämlikhet uppstår inte av sig själv. Den föds genom medvetna beslut: vem vi bjuder in på scenen, vems kompetens vi stöder, vilket språk vi väljer, hur vi gör plats även för dem vars väg är full av hinder.
Konsten löser inte allt, men den kan öppna dörrar som inget annat öppnar. Den kan skapa utrymme för hopp även när samtalet hårdnar. I detta uppdrag är ert arbete avgörande.
Jag vill i detta sammanhang tacka våra universitetsgemenskapsmedlemmar som deltog i högläsningen av Samiska sannings- och försoningskommissionens slutrapport under självständighetsveckan. Denna handling påminner oss om att konstnärer och deras arbete kan öppna vägar till lyssnande och förståelse – även när historien är svår och smärtan djup.
Anteeksipyynnön merkitys ja taiteen rooli
Puhuessani äsken saamelaisten totuus- ja sovintokomissiosta korostin, että anteeksipyyntö ei ole pelkkä sana, vaan teko, joka rakentaa luottamusta ja mahdollistaa eheytymisen.
Siksi haluan viipyä hetken julkisen anteeksipyytämisen merkityksessä. Meidän yhteiskunnassamme arvot näkyvät siinä, mistä palkitsemme ja mistä vaikenemme. Itsenäisyyspäivänä korkeimmalla kunniamerkillä huomioitiin eduskunnan puhemies, joka ei ole pyytänyt anteeksi kirjoitustaan, jossa hän hekumoi homon ampumisella. Tämä ei ole henkilöön kohdistuva hyökkäys, vaan kysymys meille kaikille: mitä viestiä välitämme, kun kunnianosoitus ja vastuun kantamatta jättäminen asettuvat samaan kuvaan? Voiko luottamus kasvaa, jos katumus jää puuttumaan?
Minulle tämä ei ole abstrakti kysymys. Koska olen itse homo, koen tämän erityisen loukkaavaksi. Loukkaavaksi siksi, että sanat eivät ole harmittomia – ne normalisoivat väkivaltaa. Kun yhteiskunta palkitsee ilman anteeksipyyntöä, tuntuu kuin sanottaisiin: tämä ei ole niin vakavaa. Mutta se on vakavaa. Jokainen meistä ansaitsee arvon ja turvan, myös sanoissa.
Tässä kohtaa taiteella on erityinen tehtävä. Taide voi olla yhteiskunnan omatunto: se kysyy, mihin suostumme ja mihin emme; se muistuttaa, että sanat haavoittavat ja teot parantavat. Taiteilijan vapaus ei sulje pois, vaan sisältää vastuun – vastuun nähdä myös sen, mikä on epämukavaa, ja ilmaista se tavalla, joka avaa keskustelun, ei sulje sitä. Meillä Sibelius-Akatemiassa tämä tarkoittaa, että taidon ja tiedon rinnalla vaalimme eettistä harkintaa: rohkeutta pyytää anteeksi, kun olemme erehtyneet; rohkeutta myös antaa anteeksi, kun katumus on aitoa.
Te, tämän päivän valmistujat, viette mukananne paitsi osaamisenne myös arvojenne äänensävyn. Toivon, että tuotatte maailmaan taidetta, joka lisää ihmisarvoa, vahvistaa luottamusta ja tekee tilaa paremmille sanoille.
Alumni and lifelong learning
Today we celebrate your graduation – but this is not the end. It is the beginning. An artist’s path is rarely straight. It may twist and turn, open into new directions, and sometimes lead back to familiar ground in unexpected ways.
Sibelius Academy alumni can be found everywhere music lives: in concert halls and chamber ensembles, in orchestras and opera houses, on jazz stages and festival platforms, in popular music productions, in folk and world music, in music technology and composition. They teach in music schools and conservatories, in primary and secondary education, in early childhood programs, in churches, in community projects, in research – and they work as entrepreneurs and innovators.
Lifelong learning is not a slogan. It is at the heart of an artist’s craft: listening, seeking feedback, staying curious, and embracing the idea of being just a little unfinished. In art, being unfinished is not a weakness – it is an invitation to dialogue.
The program of today’s ceremony reminds us that our connection does not end here. On this stage you will hear Sibelius Academy alumni perform – and later, we will welcome a speech from our Alumnus of the Year, composer Jimmy López, whose work and career inspire us all.
As an academy, we want to walk alongside you even after graduation: in advanced studies, continuing education, research, projects, and networks. Let us continue the journey together – beyond today. Your success is also our mission.
Lopuksi
Te olette rakentamassa maailmaa, jossa taide ei ole sivuroolissa vaan keskiössä. Maailmaa, jossa taiteilija ei ole vain esiintyjä, vaan myös suunnannäyttäjä, keskustelun avaaja ja toivon kantaja.
Jag önskar er mod, nyfikenhet och medkänsla. Mod att säga det som är viktigt. Nyfikenhet att lära er nytt. Och medkänsla – både mot andra och mot er själva – för konstnärens väg är inte alltid lätt.
Wishing you all the best on your journey – and thank you for choosing this path.