Romaanin matka näyttämölle
Tuomas Timonen on sovittanut näyttämölle useita romaaneja, viimeisimpänä Meri Valkaman teoksen Sinun, Margot. Timoselle dramatisointi on ennen kaikkea vapauttava kokemus.
Dramaturgi Tuomas Timonen käsikirjoitti uransa alussa enimmäkseen uusia teoksia, mutta on viime vuosina keskittynyt dramatisointeihin. Työprosessina romaanin muokkaaminen näytelmäksi on hänen mielestään monin tavoin kevyempi. Romaanin kirjoittaja on tehnyt suurimman työn ja kaikki on valmiina henkilöhahmoista loppuratkaisuun. Timosen tehtävänä on ratkaista, kuinka tarina sovitetaan teatterin lavalle.
Romaanidramatisointeihin liittyy myös haasteita. Lukijoille on ehtinyt jo muodostua käsitys tarinan luonteesta, eikä esitys välttämättä vastaa mielikuvia. Timoselle ennakko-odotukset eivät aiheuta paineita. Hänelle on päivänselvää, että kyse on kahdesta eri teoksesta ja erilaisista kokemuksista.
”Ammatin näkökulmasta on äärimmäisen kiinnostavaa, että pääsen dramatisoimaan valmista tarinaa enkä aihetta. On vapauttavaa työstää jotain sellaista, mitä en tulisi ikinä muuten kirjoittaneeksi”, Timonen toteaa.
(Juttu jatkuu linkin alapuolella.)
Näkymätön työpanos
Tänä keväänä Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähtiin Meri Valkaman palkittuun romaaniin, Sinun, Margot, perustuva näytelmä, jonka dramatisoinnista Timonen vastasi.
Sinun, Margotia edelsi Kaj Korkea-Ahon romaanin, Röda rummet, pohjalta tehty näytelmä, jota ennen Timonen dramatisoi Pajtim Statovcin romaanin Bolla. Juuri nyt työn alla elokuvakäsikirjoitus, jonka pohjalta Timonen kirjoittaa näytelmää Tampereen teatterille.
Timonen haluaa dramaturgina olla mahdollisimman uskollinen alkuperäisteokselle. Lopputulos on Timosen mukaan onnistunut, jos hänen työpanoksensa on huomaamaton.
”Saan dramatisointiin käytännössä vapaat kädet – mutta en välttämättä ota niitä. Minulle on hirmu tärkeää, että olen palveluksessa ja tehtävänäni on vain saada teos toiseen formaattiin, eikä kirjoittaa omiani.”
Ihmisestä tulee välttämättä hyvä siinä, mitä tekee paljon.
Timonen saa toimeksiannon jopa neljä vuotta ennen ensi-iltaa, mikä on hänen mukaansa pelkästään hyvä asia. Hän saattaa käyttää kaksi vuotta pelkästään romaaniin orientoituen.
”Kuljeskelen ja pohdiskelen, mitä ajatuksia kirja herättää, millaisia haasteita siihen liittyy ja miten juuri tämä kirja kirjoitetaan näytelmäksi. Jos on aikaa valmistautua hyvin, itse dramatisointi tapahtuu melko nopeasti, jopa kuukaudessa”, hän toteaa.
Kun Timonen lopulta pääsee romaanin kimppuun, hän työstää koko teoksen kohtauksiksi. Sen jälkeen alkaa välttämätön karsiminen. Sinun, Margot -teoksen kohdalla Timosella oli 700 sivua lähtömateriaalia, josta hän haarukoi keskeiset kohtaukset, ja rakensi lopullisen käsikirjoituksen niiden ympärille.
Bollan kohdalla urakka oli maltillisempi, sillä ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa oli alle 300 sivua. Toisaalta alkuperäisen teoksen dramatisointiin liittyi muunlaisia haasteita. Kirjassa kuvattua väkivaltaa ja kielenkäyttöä ei voinut sellaisenaan siirtää teatterin lavalle.
”Väkivalta kirjassa on kuviteltua, mutta jos raskaana olevaa naista aletaan potkia teatterin lavalla vatsaan, se ei ole mielikuva jostain, vaan se on teko”, Timonen toteaa.
Runoja tästä todellisuudesta
Paitsi käsikirjoittaja, dramaturgi ja runoilija, Timonen on myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelman lehtori. Tänä syksynä hän toimii työnohjaajana kolmannen vuosikurssin opiskelijoille, jotka valmistelevat ensimmäistä pitkää näytelmäänsä.
Kun Timonen itse oli vasta uransa alussa, mieleen jäi Helena Sinervon kanssa käyty keskustelutaiteesta ja runojen kirjoittamisesta.
”Oli valtava oivallus, kun Sinervo sanoi, ettei runoja kirjoiteta runojen todellisuudessa vaan tässä todellisuudessa. Yritän välittää tämän opiskelijoilleni. On tärkeää ymmärtää, minkä keskellä on ja tulla tietoiseksi siitä, mikä kiinnostaa, miksi ja mihin se liittyy.”
Kun Timonen valmistui Teatterikorkeakoulusta, elettiin vuotta 2004 ja aikaa ennen älypuhelimen houkutuksia. Digitaalisen murroksen myötä keskittymiskyky on nykyään koetuksella ja Timonen kertoo opettavansa opiskelijoilleen ennen kaikkea työn aikatauluttamista.
”Yritän opettaa opiskelijoita työskentelemään niin kuin haluaisin itse työskennellä. Kirjoittamiselle on osattava varata aikaa ja pitää siitä kiinni. Se on ensimmäinen ja iso asia ja jos sen saa toimimaan, on jo pitkällä. Ihmisestä tulee välttämättä hyvä siinä, mitä tekee paljon.”
Työn aikatauluttamista testataan myös työelämässä. Romaanidramatisointi voi olla monelle ensimmäinen toimeksianto, ja tilaajalle hyvä tapa kokeilla tekijää ja nähdä, pysyykö tämä aikataulussa ja saako työn tehtyä. Timoselle työn valmiiksi saattaminen ei ole koskaan ollut ongelma – vaikeampaa on olla tekemättä.
”Olen aina tehnyt liikaa töitä ja loman pitäminen on tuntunut rangaistukselta. Jos olisin nuori ja voisin elää toisin, opettelisin tekemään muutakin kuin töitä”, hän toteaa.
Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Helsingin kaupunginteatteri
Dramatisoinnit kiinnostavat lukijoita
Romaanidramatisoinnit, eli kaunokirjallisten teosten pohjalta tehdyt näyttämösovitukset, ovat vakiintuneet osaksi teattereiden ohjelmistoa.
Teatterin tiedotuskeskus TINFO:n 2023 tilastojen mukaan Suomessa oli 318 puheteatterin ensi-iltaa, joista kantaesityksiä oli yhteensä 181. Niistä 36 eli noin 20 prosenttia oli dramatisointeja. Määrä on merkittävä, vaikka dramatisoinnit muodostavatkin selkeän vähemmistön.
Suosiolle on syynsä. Tunnetulla romaanilla on lukijakunta, joista osa haluaa nähdä suosikkinsa teatterin lavalla, siis valmis yleisö.
”Romaanin pohjalta tehtävään esitykseen liittyy tietty tunnistettavuus ja tuttuus, mutta en arvota esityksiä keskenään. Romaanidramatisointi ei ole lajityyppi, vaan esityksen aihe siinä missä uudet näytelmät. Meillä on viisi näyttämöä ja molempia tarvitaan”, Helsingin Kaupunginteatterin johtaja Kari Arffman.
Arffman ymmärtää, että kirjaa verrataan esitykseen, mutta häntä ei kiinnosta pohtia, kumpi on parempi.
”Minua kiinnostaa, että saamme tehtyä mahdollisimman hyvän esityksen, mikä korreloi myös sen kanssa, että se myy.”
Tilaa uutiskirje!
Artikkeli on ilmestynyt Taideyliopiston uutiskirjeessä. Saat lisää yhtä kiinnostavaa luettavaa suoraan sähköpostiisi, kun tilaat kuudesti vuodessa ilmestyvän uutiskirjeemme. Tee tilaus täällä!
Oletko jo uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella