Unohdetut sävelet soivat taas
Nuppu Koivisto-Kaasik tutkii 1800-luvun ja 1900-luvun alun sukupuolittunutta musiikkimaailmaa. Tuore kirja nostaa esiin säveltäjänaisia.
126 – niin monen unohdetun säveltäjänaisen tarinan Susanna Välimäki ja Nuppu Koivisto-Kaasik löysivät kuusi vuotta kestäneen tutkimustyönsä aikana.
Kaksikon teos Sävelten tyttäret — Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle (SKS 2023) kirjoittaa uusiksi suomalaisen musiikinhistorian historiankirjoitusta antaen siitä entistä kokonaisemman kuvan.
”Ällistyttävintä koko tutkimusprosessissa oli säveltäjänaisten valtava määrä. Säveltäminen ei ollutkaan 1800-luvun ja 1900-luvun alun naisille mitenkään tavatonta. Pikemminkin musiikkia pidettiin naisille sopivana itseilmaisun muotona. Helsingin musiikkiopiston opiskelijoistakin valtaosa oli naisia”, tutkijatohtori Koivisto-Kaasik Taideyliopistosta kertoo.
Oopperat jäivät pöytälaatikkoon
Naisten sävellystyölle tosin oli rajansa. Naisille sopivana pidettiin muun muassa lastenlaulujen, pedagogisen musiikin, voimistelumusiikin sekä pienimuotoisten teosten kuten yksinlaulujen säveltämistä. Sen sijaan aikalaiset pitivät orkesterimusiikin säveltämistä naisille henkisesti liian vaativana.
Oopperoita, kamariteoksia ja sinfonioitakin varhaisten säveltäjänaisten kynästä silti syntyi. Monesti ne kuitenkin jäivät pöytälaatikkoon.
”Suuri osa säveltäjänaisten töistä on hävitetty, piilossa tai kadonnut. Niitä ei välttämättä koskaan levytetty tai esitetty julkisesti. Niitä ei ehkä pidetty säilyttämisen arvoisina”, Koivisto-Kaasik pohtii.
Salapoliisityö herättää teoksia eloon
Varhaisia säveltäjänaisia etsiessään tutkijat ovat tehneet valtavan työn. He ovat kolunneet arkistoja, etsineet ilmoituksia ja artikkeleita vanhoista lehdistä, selvitelleet naisten sukujuuria kirkonkirjoista. He ovat iloinneet tiedonmurusista, pitkään piilossa olleiden käsikirjoitusten löytymisestä.
”Olemme päässeet lukemaan myös sukujen hallussa olevia aineistoja, kirjeitä ja leikekirjoja. Esimerkiksi Heidi Sundblad-Halmeen (1903-1973) sukulaisten luota löytyi oikea aarreaitta.”
Salapoliisityö on jo herättänyt joitakin teoksia eloon. Unohdetut sävelet ovat soineet vuosikymmenten tauon jälkeen ja kadonneet käsikirjoitukset ovat saaneet ensiesityksiä.
Monet säveltäjät mukana naisasialiikkeessä
Musiikin opiskelu korkealla tasolla oli 1800- ja 1900-luvun taitteessa taloudellisesti ja sosiaalisesti mahdollista vain harvoille. Säveltäjänaiset tulivatkin yleensä yläluokasta tai ylemmästä keskiluokasta.
Varsin moni säveltäjistä oli mukana 1800-luvun lopulla virinneessä naisasialiikkeessä. Osa kuului yhdistyksiin ja kirjoitteli lehtiin naisten asemasta.
Joillekin musiikkiopinnot tarjosivat väylän itsenäisyyteen. Esimerkiksi pianonsoiton opettamista tai musiikin varhaiskasvatusta pidettiin naisille sopivana työnä.
”Naisten yksityiskirjeissä nousee esiin myös epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Moni oli kivuliaan tietoinen siitä, miten oma sukupuoli esti uralla etenemisen.”
Yksittäiset naiset kuitenkin onnistuivat pääsemään parrasvaloihin. Esimerkiksi Helvi Leiviskä (1902-1982) pääsi jalustalle aikalaistensa termein naissäveltäjänä ja -kapellimestarina. Kerralla oli tilaa vain yhdelle erikoisuudelle.
Taiteilijanaiset koettivat mahdollisuuksiensa mukaan antaa toisilleen tilaa. Laulajattaret saattoivat ujuttaa ohjelmistoonsa naisten teoksia.
Naiset sävelsivät paljon, monipuolisesti ja hienoja teoksia
Miksi varhaisten säveltäjänaisten lukuisia joukko on vaipunut unholaan?
”Selitys löytynee musiikinhistorian patriarkaalisuudesta. Historiankirjoittajat ovat olleet valkoisia miehiä. He ovat korostaneet musiikin kaanonia ja jonkinlaista nerokulttia. Vähemmistöjen ja naisten sävellykset ovat jääneet huomiotta”, Koivisto-Kaasik pohtii.
Hän tähdentää, miten 1800-luvun ajatukset naisten sävellystyöstä jäivät elämään kuin varkain: on ajateltu, että naiset sävelsivät vain vähän ja pienimuotoisia teoksia eivätkä heidän sävellyksensä olleet niin hyviä kuin miesten.
”Mikään tuosta ei pidä paikkaansa. Naiset sävelsivät paljon ja monipuolisesti, hienoja teoksia.”
Tutkijatohtori Nuppu Koivisto-Kaasik kertoo Susanna Välimäen kanssa kirjoittamassaan kirjassa 126 unohdetun suomalaisen säveltäjänaisen tarinan. Pianonsoittoa harrastava tutkija on tapaillut myös itse arkistojen kätköistä löytyneitä, kauan kadoksissa olleita sävellyskäsikirjoituksia.
Teksti: Anu Vallinkoski
Sävelten tyttäret -kirja löytyy SKS:n verkkokaupasta.
Taideyliopistossa tehdään yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta. Lue lisää tutkimuksestamme.
Artikkeli on julkaistu 23.10.2023, jonka jälkeen sitä on päivitetty.