80 vuotta täyttänyt Tom von Weymarn: Taide ja yritysmaailma sopivat hyvin yhteen
Sibelius-Akatemian luottomies Tom von Weymarn uskoo, että yrityksillä on halua tukea taidetta. 80 vuotta vastikään täyttänyt Weymarn toivoi lahjojen sijaan lahjoituksia musiikin opiskelun hyväksi.
Pitkäaikainen Sibelius-Akatemian hallituksen jäsen ja puheenjohtaja Tom von Weymarn täytti tammikuun alussa 80 vuotta.
Weymarn tunnetaan myös liike-elämän vaikuttajana. Hän on työskennellyt johtotehtävissä ja hallitusammattilaisena useissa suomalaisissa yrityksissä, muun muassa Fazerissa ja Rettigissä. Koulutukseltaan Weymarn on kemiantekniikan diplomi-insinööri.
Äkkiseltään musiikki, kemiantekniikka ja yritysjohtaminen ei välttämättä tunnu luontevalta yhdistelmältä. Weymarnille se sitä kuitenkin on.
– Ei minulla ole ollut mitään ongelmaa eri haarojen yhdistämisessä. Kaikki kuuluvat elämääni, hän sanoo.
Musiikki on ollut osa Weymarnin arkea niin kauan kuin hän muistaa. Hänen ollessaan pieni poika pianokonsertot soivat kotona joka päivä aamusta iltaan, kun äiti Mirjam Paloheimo harjoitteli Sibelius-Akatemiassa opiskellessaan. Isä kemisti Per-Olof von Weymarn puolestaan oli vapaa-ajallaan innostunut orkesterin johtamisesta ja Sibeliuksen sinfonioista.
– Sibelius soi kotona savikiekoilta. Joissakin sinfonioissa oli sulateltavaa, mutta kyllä minä pikkupoikanakin hiffasin, että ne kuuluimmat teokset ovat aika kaunista kuultavaa, Weymarn sanoo ja naurahtaa.
Vanhempien lisäksi myös moni Weymarnin sukulainen on ollut musiikin ammattilainen tai intohimoinen harrastaja. Isoisä perusti kuoroja, missä kulkikaan. Eno sävelsi. Täti opetti Sibelius-Akatemiassa…
Poikansa Mirjam-äiti istutti pianon ääreen 4–5-vuotiaana. Ensin soitto oli pakko, taitojen karttuessa oma halu. Edelleen Weymarn soittaa pianoa päivittäin yhdestä kahteen tuntia. Rahmaninovin toista pianokonserttoa hän on soittanut 1970-luvulta lähtien.
– Vielä on sen kanssa paljon tekemistä. Voi olla, että nyt on jo liian myöhäistä.
Taideyliopiston perustaminen kannatti
Sibelius-Akatemian ja Weymarnin yhteistyö alkoi 2000-luvun alkupuolella, kun Weymarnista tuli akatemian hallituksen jäsen. Muutaman vuoden jälkeen rivijäsenyys vaihtui puheenjohtajan nuijaan.
Weymarnin puheenjohtajakausilla hallitus teki suuria päätöksiä: se päätti Musiikkitalon rakentamisesta ja Taideyliopiston perustamisesta. Hallitus pui myös Sibelius-Akatemian ilmapiiriongelmia ja löysi niihin ratkaisuja.
– Taideyliopiston perustamiseen suhtauduin aluksi epäillen. Taidekorkeakoulujen lähtökohdat olivat minusta niin erilaiset, että niitä oli vaikea sovittaa. Jälkiviisaasti voin nyt kuitenkin todeta, että ratkaisu oli oikea.
Weymarnin mukaan uusi yliopisto oli varsinainen piristysruiske. Korkeakoulujen kansainvälistyminen kiihtyi, mikä merkitsi suomalaiselle taiteelle uudenlaista kehittymistä.
– Minusta Sibelius-Akatemia avasi kansainvälistymisessä latua muille, hän huomauttaa.
Juuri nyt suomalainen kulttuuri ja taide voi Weymarnin mielestä hyvin. Yhtenä osoituksena tästä hän nostaa esiin Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvan ja sen päätähden Alma Pöystin menestyksen maailmalla.
Nuorille pitää tarjota mahdollisuuksia kehittyä
Myös tulevaisuuden suhteen hän on luottavainen. Tulevaisuus on nuorissa.
On tärkeää, että nuorten kyvyt ja tahto huomataan riittävän varhain ja tarjotaan mahdollisuuksia kehittyä.
Weymarnin mukaan hyvää työtä tällä saralla tekee esimerkiksi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutus.
Hankaluuksiakin on näköpiirissä. Valtio leikkaa kulttuurin rahoitusta. Tähän pulmaan Weymarnilla on tarjota ratkaisua. Hänen mukaansa yliopistojen pitäisi olla huomattavasti aktiivisempia ulkopuolisen rahoituksen hankkimisessa. Rahanhankinnan pitäisi hänen mielestään olla suorastaan yksi yliopistojen päätehtävä.
– Yrityksissä on halua lahjoittaa Taideyliopistolle. Se on niille yksi keino rakentaa profiiliaan. Pitää vain olla aloitteellinen ja kysyä. Itse olen ollut istunut 50 yrityksen hallituksessa ja puhunut aina Sibelius-Akatemian puolesta.
Yritysten ja taiteilijoiden yhteistyö voisi miehen mielestä olla paljon muutakin kuin Taideyliopiston rahoittamista. Parhaimmillaan taide voisi olla yrityksille keino vahvistaa henkilöstön yhteenkuuluvuutta, tiimihenkeä, keino parantaa henkilöstön hyvinvointia.
Tukisäätiö auttaa taiteilijauran alussa
Vuodet Sibelius-Akatemian hallituksessa ovat takanapäin, mutta edelleen Weymarn vaikuttaa Sibelius-Akatemian tukisäätiön hallituksessa. Säätiö tukee apurahoin opiskelijoita ja akatemiaa.
– Hallituksen tärkein tehtävä on huolehtia, että säätiöllä on jatkuvuutta ja jaettavaa tulevaisuudessakin. Parhaimmassa tapauksessa pääoma kasvaa. Rahanjakoon, siihen, mitä tuemme, hallitus ei puutu. Akatemian asiantuntijat tietävät parhaiten oikeat kohteet.
Tukisäätiö on rahoittanut muun muassa opiskelijoiden mestarikursseja sekä seminaari- ja kilpailumatkoja.
Syntymäpäivänään Weymarn toivoi lahjojen sijaan lahjoituksia musiikin opiskelulle. Hän teki itsekin lahjoituksen tukisäätiön rahastoon, joka on nimetty hänen enonsa Armas Paloheimon mukaan. Rahasto tukee nuoria säveltäjiä.
– Armas sävelsi muutamia piano- ja kuorokappaleita. Hän kaatui talvisodan lopussa vuonna 1940 vain 20-vuotiaana. Se pieni raha, jonka lahjoitan, se voi auttaa jotakuta Armaksen kaltaista nuorta.
Teksti: Anu Vallinkoski