Taide tulee olevaksi esittämisen kautta
Esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden opetus auttaa Kuvataideakatemian opiskelijoita löytämään parhaat keinot taiteen esittämiseen sekä näkemään taiteen roolin osana yhteiskuntaa.
”En itse ole aiemmin törmännyt missään siihen, että nimenomaan taideopiskelijoille opetetaan esittämistä ja näyttelytekniikkaa sekä sen historiaa niin käytännön kuin teoriankin puolelta”, sanoo pitkään ulkomailla työskennellyt Suvi Lehtinen, Kuvataideakatemian esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden lehtori.
Kansainvälisesti uniikki opetusalue on Kuvataideakatemiassa tuore. Professuuri perustettiin vuonna 2014 ja lehtoraatti 2015, jolloin Lehtinen saapui akatemiaan. Hänen kanssaan opetusalueesta vastaava tilallisuuden ja esittämiskäytäntöjen professori Anna-Kaisa Rastenberger tuli taloon 2016.
Opetusalan sisällä molemmilla on erilaiset roolit. Rastenberger vastaa taiteen ja esittämiskäytäntöjen Praxis –maisteriohjelman opetuksesta ja opettaa lisäksi kaikille avointa tilallisuuden syventävää kurssia. Lehtinen tukee ja opettaa opiskelijoita näyttelyprosessin aikana. Hän vastaa myös opinnäytenäyttelyiden Kuvan Kevään ja Kandinäyttelyn näyttelyarkkitehtuurista. Ripustusvaiheessa hän opettaa konkreettisia, näyttelytekniikkaan liittyviä asioita, kuten valaisua ja audiovisuaalista tekniikkaa.
Taide tarvitsee yleisön
Esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden opetus tähtää siihen, että taideopiskelijoilla on valmiudet ajatella teoksiaan suhteessa tilaan. Lisäksi opetus tuo näkemystä ja itsevarmuutta oman taiteen esittämiseen. On tärkeää kyetä tuomaan taide oman yksityisen tilan ulkopuolelle.
”Se, että pystyy ajattelemaan teoksensa oman työhuoneen ulkopuolelle johonkin julkiseen tilaan, missä joku muukin näkee sen, tekee ihmisestä ammattitaiteilijan”, Lehtinen kiteyttää.
Rastenbergerin mukaan tilallisuus on tärkeä osa taiteen tekemistä prosessin varhaisista vaiheista asti.
”Taide on lähtökohtaisesti kommunikaatiota pienemmälle tai suuremmalle yleisölle. Siksi on tärkeää, että taiteilija löytää parhaan keinon kommunikoida. Kyse ei ole mistään tietystä sanomasta tai sanallisesta ilmaisusta, vaan pikemminkin fyysisestä ja emotionaalisesta muodosta, jolla teos viestii ja tilasta, jossa teos on.”
Galleriat luokkahuoneina
Vain pieni osa esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden opetuksesta toteutuu perinteisessä kurssimuodossa. Sen sijaan keskeisessä roolissa ovat Kuvataideakatemian galleriat Exhibition Laboratory ja Project Room. Opetus koostuu suurelta osin työhuonekäynneistä ja keskusteluista, joissa pohditaan, kuinka teos valmistuu kontekstiinsa ja kuinka se tuodaan parhaiten tilallisesti esiin. Näyttelyn ripustus on keskeinen opetustilanne.
”Kaikkein tärkeimmät opetushetket tapahtuvat galleriatiloissa, kun opiskelijoiden kanssa rakennetaan näyttelyä ja keskustellaan ja tehdään yhdessä”, sanoo Lehtinen.
”Läsnäoloa ja dialogia näyttelytilassa ei voi oikein korvata millään. Meidän työmme on saada opiskelijat keksimään itse paras ratkaisu”, Rastenberger jatkaa.
Ratkaisut syntyvät kokeilemisen kautta. Siksi Rastenberger toivoo voivansa pidentää näyttelyiden ripustusaikoja. Praxis-opiskelijoiden kanssa hän on galleriatilassa testannut erilaisia esittämisratkaisuja fiktiivisillä ja oikeilla taideteoksilla. Samanlaisesta prosessista on kyse, kun ripustetaan oikeaa näyttelyä. Rastenberger luonnehtiikin galleriatilaa tilallisuuden ”luokkahuoneeksi”.
Gallerioiden opetuskäyttö ei tarkoita sitä, ettei näyttelyitä tehtäisi kunnianhimoisesti.
”Exhibition Laboratoryssa on myös Helsingin mielenkiintoisimmat ryhmänäyttelyt”, Lehtinen toteaa.
Taide osana yhteiskuntaa
Käytännönläheiseen opetukseen yhdistyy myös käsitys taiteen roolista yhteiskunnassa. Maisteriopiskelijoiden kanssa Rastenberger puhuu siitä, mitä näyttely ja taiteen esittäminen ovat ja millaisia yhteiskunnallisia teemoja niihin liittyy: tilat eivät ole neutraaleja ja taiteen esittäminen on aina poliittinen teko. Hän korostaa, että taide ei ota paikkaansa ilman esittämistä.
”Taide tulee olevaksi vasta esittämisen kautta. Esitettiin se sitten julkisessa tilassa, kirjamuodossa, online-ympäristössä tai galleriatilassa, se on aina tilassa läsnä. Sillä tavalla taide ottaa paikkansa yhteiskunnassa.”
Suvi Lehtinen työskenteli Praxis-maisteriohjelman lehtorina syyslukukauden 2019 loppuun asti.