Musiikki, luonto ja kuulijuus: uusi kirja kutsuu keskusteluun taiteen ja luonnon suhteesta
Mitä tapahtuu, kun musiikkia ei tarkastella vain nuotteina, teemoina tai ohjelmallisina luontokuvina, vaan avaudutaan kuulijuudelle, hiljaisuudelle, esiintymistilalle ja ympäröivälle todellisuudelle?

Suomen luonnon päivänä 30. elokuuta 2025 julkaistavassa artikkelikokoelmassa Taidemusiikin ja luonnon kosketuskohtia tutkijat ja taiteilijat tarkastelevat taidemusiikin ja luonnon yhteyksiä. Uusi julkaisu tuo taiteen ja luonnon suhteeseen moniäänisyyttä.
Kirjan ovat toimittaneet pianisti, musiikin tohtori Eveliina Sumelius-Lindblom sekä musiikkitieteilijä, professori emeritus Matti Huttunen. Heille yksi keskeisistä oivalluksista on ollut se, että luonto ei ole vain jotakin musiikin ulkopuolista. Se voi ilmetä hiljaisuutena, akustiikkana, kehollisena kokemuksena tai muistoina, jotka rakentavat kuulijuutta.
“Ajatus lähti tarpeesta pysähtyä luonnon ja musiikin suhteeseen tavalla, joka ei ole valmiiksi määritelty,” Sumelius-Lindblom kertoo. “Meitä kiinnosti, millä kaikilla tavoilla luonto voi olla musiikissa läsnä – ei vain esittävänä aiheena, vaan myös havainnon kohteena, tilana ja toimijana.
Tekstit käsittelevät ilmaston ja luonnonsuojelun kysymyksiä, jotka saavat rinnalleen musiikin ja luonnon välistä suhdetta pohdiskelevia musiikintutkimuksen, aatehistorian ja taidefilosofian näkökulmia.
Luonto ilmenee musiikissa monin tavoin
Luonto on monille suomalaisille tuttu ja rakas, mutta mitä oikeastaan tarkoittaa, että se soi musiikissa? Sumelius-Lindblom kuvaa omakohtaista kokemustaan kesäpaikasta Kirkkonummella, missä tuttu luontoympäristö alkoi “soida” kun hän ryhtyi järjestämään merkityksellisiin paikkoihin konsertteja miehensä kanssa; luonnon ja musiikin välinen yhteys ei ollut enää vain esteettinen vaan tilallinen ja syvästi henkilökohtainen.
Huttunen muistuttaa, että luonto voi olla läsnä musiikissa myös assosiaatioiden, symboliikan ja musiikin rakenteiden tasolla – kuten klassisessa musiikissa, jossa metsästys- tai pastoraaliteemat toistuvat vuosisadoista toiseen.
“Luonto ei ole pelkkä symboli tai viite,” Sumelius-Lindblom sanoo. “Se voi olla myös tavanomaisuuden rikkomista, kuulotottumusten horjuttamista tai hiljaisuuden tekemistä näkyväksi. Sellaista, jota ei voi täysin sanallistaa mutta jota taide voi ehdottaa.”
Sumelius-Lindblom ja Huttunen eivät halua tarjota valmiita vastauksia, vaan osallistua keskusteluun taiteen merkityksestä ekologisten murrosten aikakaudella. Teoksen juuret löytyvät yli kymmenen vuotta sitten käynnistyneestä Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjasta. Sen viimeisimmässä osassa käsiteltiin musiikin ja luonnon suhdetta – aihetta, jonka he huomasivat vaativan pysyvämpää ja syvempää käsittelyä.
“Taide ei muuta maailmaa nopeasti, mutta se voi muuttaa havaintotapoja ja tapaa olla maailmassa,” Huttunen kiteyttää.
“Juuri siksi ajattelimme, että tällaiselle kirjalle on nyt tilaus. Se ei ole pamfletti tai ympäristöpoliittinen kannanotto vaan halusimme ennen kaikkea avata tilaa ajattelulle. Kirjoittajilla on erilaisia lähtökohtia – ja se tekee kokoelmasta juuri nyt kiinnostavan.”
Luonnottoman ja luonnollisen rajamailla on hyvä pysähtyä ajattelemaan
Teos syntyi Sibelius-Akatemiassa pitkään järjestetyn Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjan pohjalta. Filosofialla onkin keskeinen rooli myös, kun yritetään ymmärtää musiikin ja luonnon suhteen syvempää luonnetta. Huttunen nostaa esiin esimerkiksi Karlheinz Stockhausenin Gruppen-teoksen, jonka syntyaikana säveltäjä oli kiinnostunut kokeellisesta luonnontieteestä. Yhteys tieteeseen jää vertauskuvalliseksi, mutta ajatus luonnontieteellisestä luonnosta teoksen takana synnyttää kysymyksiä säveltäjän ja esittäjän subjektiivisesta roolista teoksessa.
Sumelius-Lindblom taas viittaa kirjan johdannossa amerikkalaisen filosofin Arthur Lovejoyn ajatukseen luonnosta esteettisenä normina – teemaan, jota ei ole juurikaan aiemmin sovellettu musiikintutkimukseen. Tämä näkökulma haastaa pohtimaan, miksi jokin musiikki koetaan “luonnollisena” ja toinen “luonnottomana” – ja mitä tämä kertoo sekä musiikista että kuulijasta.
Kirjan toimittaminen on ollut paitsi tutkimuksellinen, myös henkilökohtainen prosessi. Tekijöidensä luontosuhteeseen se ei vielä ole merkittävästi vaikuttanut.
“Tämä työ on jättänyt jäljen, vaikka tällaisten prosessien vaikutukset näkyvät usein vasta myöhemmin”, Huttunen toteaa.
Sumelius-Lindblom on samoilla linjoilla.
“Kokemuksellisesti tämä on ollut valtavan antoisa – ja juuri kokemusten jakaminen on tärkeää: tutkimus ei saa jäädä vain tutkijan pöydälle.”
Lue ja kuuntele!
Kun luet Taidemusiikin ja luonnon kosketuskohtia -artikkelikokoelmaa, ota samalla kuunteluun sävellykset, joista teksteissä kirjoitetaan!
- Georges Auric: Trois Pastorales (1920)
- Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 6 (”Pastoraalisinfonia”, 1808)
- Erik Bergman: Aubade op. 48 (1958)
- Erik Bergman: Huilukonsertto ”Birds in the Morning” op. 89 (1979)
- Claude Debussy: Estampes (1903)
- Claude Debussy: Préludes I (1909–1910) ja II (1911–1912)
- Johann Jakob Froberger: Plainte faite à Londres pour passer la melancolie
- Carlo Gesualdo: Poi che l’avida sete
- Joonas Kokkonen: Pielavesi-sarja (1939)
- Olivier Messiaen: Vingt Regards sur l’Enfant-Jésus (1944)
- Olivier Messiaen: Catalogue d’Oiseaux (1956–1958)
- Alejandro Montes de Oca: Acoustic Paths (Senderos Acústicos, 2019)
- Giovanni Felice Sances: Lagrime tutte amare
- Jean Sibelius: Pohjolan tytär op. 49 (1906)
- Jean Sibelius: Tapiola op.112 (1926)
- Aleksandr Skrjabin: Prometheus: Tulen runoelma op. 60 (1910)
- Karlheinz Stockhausen: Gruppen (1955–1957)
- Karlheinz Stockhausen: Gesang der Jünglinge (1955–1956)
- Karlheinz Stockhausen: Kontakte (1958–1960)
- Barbara Strozzi: Cuore che reprime alla lingua di manifestare il nome della sua cara
- Riikka Talvitie: Green Tress (2023)
- Antonio Vivaldi: Neljä vuodenaikaa
Artikkelikokoelma Taidemusiikin ja luonnon kosketuskohtia julkaistaan Suomen luonnon päivänä 30.8.2025 Helsingin Musiikkitalossa.
Taidemusiikin ja luonnon kosketuskohtia
Matti Huttunen & Eveliina Sumelius-Lindblom (toim.)
Sibelius-Akatemian julkaisuja 33
Painettu: ISBN 978-952-329-396-0, ISSN 0359–2308
PDF: ISBN 978-952-329-395-3, ISSN 2489–7973