Materiaalioppi on ajan hermolla

Kun taiteilija kohtaa materiaalin, valmiit reseptit eivät useinkaan toimi. Materiaaliopin tunneilla opitaan materiaalien rakennetta, hallintaa, säilymistä ja katoamista sekä teoriassa että kokeilemalla.

Malla Tallgren seisoo materiaaliopin luokassa valkoinen taiteilijatakki päällä ja kädessään lasipurkki.
Petri Summanen Lehtori Malla Tallgren materiaaliopin luokassa.

Taideyliopiston Kuvataideakatemian materiaaliopin lehtori Malla Tallgrenin puhelin pirahtaa kesken haastattelun. Soittaja on tunnettu taidemaalari, Tallgrenin entinen oppilas, jolla on teoksensa materiaaleihin liittyvä pulma. Yhteydenotto ei tule yllätyksenä, sillä Malla Tallgrenin osaaminen ja innostus kyllä tunnetaan taiteilijoiden keskuudessa.

Materiaaliopin opetuksessa on tavoitteena tutustua mahdollisimman moniin materiaaleihin. Tietoa materiaalien käyttäytymisestä hankitaan teorian ohella käytännön kautta esimerkiksi sivelemällä, haistamalla ja tuntemalla.

Malla Tallgrenin reilun parinkymmenen vuoden työrupeama Kuvataideakatemiassa on osoittanut, että arkinen työ, vastausten etsiminen opiskelijoiden ja ammattilaisten kysymyksiin, inspiroi eniten.

– Materiaalit pysyvät, mutta asenteet niitä kohtaan muuttuvat ajan mittaan, kertoo Tallgren, taidekonservaattori ja maalikemistin tytär.

Juuri nyt tuntuu siltä, että materiaalioppi on selvästi ajan hermolla.

– Ihmiset ovat tarkkoja siitä, mitä ruokaa he kasaavat lautaselleen tai mistä vaatteet ovat peräisin, joten mikseivät myös taiteen tekemiseen liittyvät valinnat ole yhtä lailla pohdittuja ja perusteltuja.

Ekologisesti kestävien materiaalien käyttö kiinnostaa opiskelijoita, vaikka luonnon väriaineiden käyttäminen vaatii synteettisiin verrattuna enemmän aikaa ja vaivaa eikä lopputuloksen säilymisestä ole täyttä varmuutta.

Opiskelijat ovat useana syksynä tutustuneet luonnon tarjoamiin materiaaleihin Väriaineita luonnosta -intensiivikurssilla Mäntyharjulla. Kurssin aikana väriaineita irrotetaan kasveista ja hiekoista.

– Väripigmentti voi olla peräisin pihakoivusta, ja työskentelyn lopputuloksena syntyy vaikka akvarellinappeja.

Tärkeimmäksi anniksi Tallgren kokee sen, että kurssilla saadaan aikaan nimenomaan sellainen väripaletti, minkä paikallinen ympäristö antaa.

– Se on todella kiehtovaa. Siinä kumoutuu täysin ajatus, että kaupasta voi ostaa juuri niitä värejä joita kukin haluaa. Sen sijaan pitää hyväksyä, että käytössä on itselle ihan outo väripaletti. On ollut hauska huomata, että opiskelijat pystyvät hyväksymään tilanteen ja jopa innostumaan siitä.